Torstaina ilmoitettiin että Ruotsin vanhin bloggari, Dagny Carlsson, on kuollut.
RUOTSALAISET tutustuivat Carlssoniin ensimmäisen kerran ylistetyn dokumenttielokuvan Elämä alkaa 100-vuotiaana kautta. Dokumentti keskittyi siihen, kuinka hän löysi onnen kirjoittamisen kautta.
Täytyy myöntää että kirjoittaminen jopa onnellistuttaa, tekee elämästä siedettävää silloin kun ketuttaa, ja kun on oikein hyvä fiilis niin siitä kirjoittaminen nostaa vielä liekkiä isommaksi.
Silti epäilen, vaikka eläisinkin niin vanhaksi, että bloggaan lopun elämää. Tai mistä sitä tietää, elämä on yllätyksellistä kun sen vain antaa olla ja tulla, ja viedä mukanaan.
Kevyet mullan Dagnylle, ja muille ihan vaan virikkeellistä tiistaita,
Sus'
Hyvä havainto - suomalaisista (varsinkin miehistä) on ollut se, ettei puhuta ja kyllähän kirjoittaminen ajaa paljo samaa asiaa. Selvästi näkee, että jotkut on käyneet lukemas juttua ja parasta kun joku viä kommentoikin, niin se on melkein sama kuin jonkun kans kasvokkain puhuis asioista. 👍🏻
VastaaPoistaVaikka sopivassa seurassa pölötänkin kuin papukaija niin mieluummin kirjoitan, saa (yleensä) aikaiseksi vähän järkevämpiä kokonaisuuksia. Kommentointi on tärkeää, ihan vain siksi että tulee sellainen olo että on se juttu nyt ainakin kerran oikeasti luettu, ei se luku 150 katselua mitään todista ropotteja kaikki tyynni!! nih! :D Ja juu, kyllä näitä luetaan mut se kommentti betonoi ajatusken, ihminen kun on vainoharhainen luonteesta riippuen enmmän tai vähemmän.
PoistaMulla kans kirjoittaes tulee vielä vähän viilattua tekstiä ennen kuin sen lähettää, eli periaattees on paremmin muotoiltua ja järjestyskin ehkä kunnossa, ettei niin hypi. Robotti-epäily voi kyllä pitää paikkansa...
PoistaTuosta tuli heti mieleen hyvä elokuva, Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.Tykkäsin.
VastaaPoistaOli aika reikäpäinen juu;DD Sille on muistaakseni jatko-osakin tullut jo, seikkailevat ulkomailla enimmäkseen. Se tälin päähän saanut konna on hauska rooli, tyyppi on ollut leffoissa aika rajuissa rooleissa.. .
Poista