Aaltoilua, haahuilua

Fiilikset oudosti aaltoilee, ei yleensä näin järkkyjä vaihdoksia. Menee hyvin,tapan itseni, onpas tylsää, liikaa tahtumia, ei yhtään ystävää, ihan liikaa huonoja kavereita, kukaan ei rakasta, vähiten itse, koiruus tykkää yli kaiken...on tää..melekosta.

Aamusta kaikki on hetken niin siistiä ja kaunista,

se on sitten jatko aina hänestä kii, kuten  sanotaan.

Kukkumäelle

Kukkumäellä!

Asun siis Kukkumäki -nimisellä asuinalueella Jyväskylässä. oikein kiva ja rauhallinen, ok-taloja enimmäkseen. Jo kahdeksan vuotta tuli maaliskuussa täyteen. Enpä ole ikinä milloinkaa asunut samassa pisteessä  näin kauan. Tavallaan hyvin jännää.

Uuta kokeilua putkeen. Tuoharmaa tausta kuville on tuosta sairaalan roskiksesta, olvat aiemmin käytössä lämpöastioiden kansina, paksua styroksia siis. Sushuets-askartelutaide hakee uutta suuntaa, tällaisissa taitekohdissa on tupannut myrskyämään, välejä on rikkoontunut, kaduttavia sanoja on vaihdettu, riidelty ajoittain jopa ihan verissäpäin. Taide herättää isoja tunteita. Mikä sen tehtävä onkin=) Ovatko huetsit nyt sitten jotain surruetseja, vai postapokalyptistä mättötaidetta huutokauppa hintaan eli kovimmin huutajalle.

Mielenkiinto-piste.

 Pääsiäisen Sushuets, jotakin noitamaisuuksia tuossa kuvassa on. Ja kissanoloinen otus.

Leikin.

Jatkoleikki-

Leikin loppu.

Jotenkin on  seisahtuneen oloinen pysähtyneisyyden aika äkillisillä, ennakoimattomilla suunnanvaihdoksilla. Hauki on kala ja penni on raha. Vielä tänään, huomisesta ei tiedä edes se kuuluisa erkkikään ja tylsäksi kävisi jos etukäteen tietäisi.

Toisaalta luulen tietäväni mikä tässä mättää. esim se että vastakkaisista vakuuteluista itselle ja muille, taidan kuitenkin kaivata ihmissuhdetta, siis rakkaus- sellaista.Yksinäisyyden linnakkeen ylläpitäjä ja vaalija, aatoksen riemukkain lipunkantaja on pitkän vatuloinnin jäljiltä kääntymässä introsta ekstroksi, tai ambihan minä olen. onneksi en sentään amfibio eli Uiva AutoElokuvateatteri...nyt menee niin hämäräksi että lienee hyvä lopettaa ennen kuin satuu verbalistiikkajohdannaisen aiheuttama sanaristikko-onnettomuusjohtokeskuksen pelkäämä ruuhkahuippuominaisuuden päällejäämistö. Tämä selvä ja hyvää keskeistä viikonkohtaa,

Sus'

        

       

The Rasmus - I'm a mess

Stadionrockin malliesimerkki, on homma hanskassa Rasmuksen miehillä ja joku henkilökunnasta pitää huolta ettei ne häviä. Jääpi aikaa rakennuttaa mitäänsanomattoman näköisiä betonimöhkäleitä (ja vielä mustina) joskin erittäin pitkälle digitalisoituina.

Vaan möhkäle on edelleen möhkäle vaikka siinä spotify pauhaa ja ja tekoäly looppaantuu möhkäleen eksis tenssiä etsiessään.