Nokkia ja nuoruusvuosia

Tämän linkin jutussa Rush -progeorkan basisti/solisti/säveltäjää, Geddy Leetä tituleerataan yhtyeen nokkamieheksi. Sanavalinta on sattuneesta syystä vallan sopiva, vai mitä?:

Kun tuon tuulenhalkojan lisäksi miehen ääni on vallan eksentrinen niin olipahan nuorella Sujella äimäämistä vuonna 1984 kun rokkipastori Tarvo Laakso hänet minulle esitteli Moving pictures -LPn muodossa. Kyllä piti tuumata oikeasti jotta onko hän hän vai hän, hmmm..tuo toimii englannniksi paremmin=)


Kuten kuvasta näkyy, pastorilla itselläänkin on suorastaan demoninen nokka:

Muutoinkin oli ottanut vaikutteita GDstä, tukka oli leikattu samalla lailla ja molemmat aivan armoitettuja muusikoita, joskin GDn ylivoimaisuus soittimensa hallinnassa on jotain ylimaallista, me muut ollaan häneen verrattuna lastentarhan musiikkihetken meteli&möykkä=)

Rush - Driven (live)

Tarvo Laakso - Krusifiksin juurella

Ristirock Tampereella joskus -84 -87 oli hyvä kokemus, samoin joku nuorisojuhla mikä oli Lahdessa, seuraavana vuonna Jyväskylässä, silloin soitti sellainen Europe -tyylinen orkka kuin Jerusalem. Näistä kekkerreistä tuli myös bongattua Q.Stone, Kuustosen aivan armoitettu bändi, ihan täydellinen kokoonpano.
 Kun nuoruus meni suurimmalta osaltaan partiossa ja srk:n nuorisotoiminnassa niin loput mikä oli paheellista rock-elämää, keikkoja ja silleen, voin sanoa eläneeni tasapainoisen teini-iän. Ainoa asia mikä vitutti silloin ja ärsyttää edelleen on isättömyys. Faija kun alkoi dokaamaan kun olin 6 ja lopetti, tullen uskoon, kun olin 21. Olisin tarvinnut siinä 10-15 ikäisenä kovasti isää, miespuolista vanhempaa joka olisi laittanut rajoja, opettanut. Ja se uskossa eläminen, huhhuh, en saanut faijaa, sain raamatusta päähän. Olin että jo on vittu, ensin viina, sitteen Jeesus, milloin minä?

Kuitenkin siis, tarkoitan sanoa että on hyvä patistaa jälkeläisiään nuorisotoimintaan, partio antaa oikeasti niin paljon sellaista jota tarvitsee elämänsä aikana. Ryhmätyön opettajana aivan parhautta. Ja se ettei mene paniikkiin onnettomuus- ja ongelmatilanteissa vaan alkaa purkamaan, auttamaan, järjestämään, toimimaan.

Itseluottamus joka nykyisin on vähintäänkin hyvä, on rakentunut juuri tuollaisissa riennoissa. Turvallisessa ympäristössä, aikuisten tarkkailemina, vähän itseään vanhempien ohjaamina on saanut opetella tulentekoa, solmuja, rakentamista, suunnistusta jne. Kaikki tämä on luonut sellaisen perustan että tilanteista selviää, ongelmat ratkeavat ja jos ei itse osaa/kykene niin silloin pyydetään apua eikä yritetä itse ratkaista jääräpäisesti.

Linkistä artikkeliin Partio kasvattaa vastuunottoon. 

Ei kun nokka kohden uusia pettymyksiä.....ja ilonaiheita, onnistumisia sekä rakkauden täyttymisen hetkellisiä tähtipölypurskeita!!!

Sus'

hra Korppi halusi huomauttaa että jos nokista

 lähdetään puhumaan niin hänelle on turha

 tulla koputtelemaan tuollaisilla 

ihmisten nokantekeleillä!

(;D)