Saturday Classics 281120 Sir...

 ...Elwoodin hiljaiset värit, tottakai=)

Ja veikkaan että aika moni teistä sen tiesi, ysärin mittaan yliopisto-opiskelijoiden kulttiorkesterista ihan festarilavoille asti kasvanut bändi, joskin pienet ja savuisat rockklubit edelleenkin on parempi ympäristö heidän taiteelleen. Joka myös keskioulutjatsiksikin on määritelty.

SEHV - Sellaista se on

Jo ensimmäisen levyn ensimmäisellä biisillä Juha Lehti (laulu, säv/san) tunnustaa musiikillisen esikuvansa:

"Taas iskee ilta, iskee levottomuus, Tom Waits laulaa Invitation to the blues"

Vaikutteita on toki nappailtu muualtakin ja lopputuloksena on omaperäistä, mollivoittoista jatsinoloista hissuttelua joka ajoittain paisutellaan isoksikin. Orkesterin miehistö hallitsee useita soittimia joilla saadaan väriä ja tunnelmaa, vaihtelua. Nuorena, kärsivänä ja riutuvana runoilija-muusikkona jolla oli kovin vahvat mielipiteet mm. kaupungeista (Jyväskylä on maailman paras kaupunki, tästä etelään on seuraavaksi maailman toiseksi paras eli Tampere ja sitten seuraava hyvä city onkin Kööpenhamina=) eli Stadia inhosin huolella, se oli vain Tukholman nukkumälähiö ja sekin oli mun kirjoissa tylsä kaupunki. Oi nuoruus, varmuus ja voitto on minun;DDD

Jumala rankaisee (tähän oma kaupunkisi, kelpaa siihen 

pienempikin paikka eli vaikka Toijala;D) 

tänä yönä, raaka, raskas sade katuja

lakaisee...Jumala ajaa kivirattaillaan..

(älyttömän hieno mielikuva)

Noh, joka tapauksessa, eka levyltä löytyvä Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä on hyvä esimerkki paisuttelusta ja kuinka varmaotteista orkesterin toiminta on jo eka levystä lähtien. Olin asenteesta johtuen kovin onnellinen kun stadia rangaistiin ja nykyään kuva on laajentunut koskemaan kaikkia kaupunkeja, biisi tiivistää hyvin sen tunnelma joka kaupungissa vallitsee kun syksyiset sateet piiskaavat katuja, märkä asvaltti kiiltää... iiiikk!! Ihanaa-naa-na-na-naaa!! Itselle kolahti tämä -91 ilmestynyt levy seuraavien -92-93 vuosien aikana ja Yö tekee meistä varkaat jolta löytyvä Neiti Kevät oli jo pikkuhitti, seuraavan Kymmenen tikkua laudalla -levyn Viimeisellä rannalla räjäytti potin.

Neljäs levy, Puoli viisi aamulla, on viimeinen mitä vielä kuuntelin, sen jälkeen bändi hukkui muiden joukkoihin, oma elämä heilui suuntaan jos toiseenkin ja suosikkimusa ja muut sen sellaiset asiat jäivät sivuun kun kaikenlaista tapahtui.

Kaksi ekaa biisiä, Hämärän taa ja Marssiaskeleet ovat tämän levyn vaikuttavimmat hlökohtaisesti.

Hämärän taa.....

Kaikenkaikkiaan Sehv on ollut tietyssä vaiheessa suuri lohtu ja vaikuttaja, Juha Lehdon lyriikka puri silloin ja lujaa, osa toimii vieläkin. Yleistunnelma levyillä on se josta tykkään, meno on rentoa ja ajoittain korvat nappaavat jonkun lauseen ja sitä toteaa jopa ääneen: olipas hienosti sanottu=)

ja sitten se hittibiisi jonka kaikki tietää=)

Sus'

Lopuksi se mielestäni loistavampihitti, 

neiti Kevät. 

Muistan olleeni jopa hieman kateellinen

Lehdelle kun tuollaisen helmen väsäsi;)