1986 omistin elämäni ensimmäisen auton!! (nyt luku 2ja ½) Ylpeänä kortinomaavana ohjastin juhannukseksi armaan Ladani Saarijärven Ahvenlampirock-iin. Naapuriin parkkeerasi bussi ja alkoi normi suomalainen rockfestarijuhannus.
Lauantaina olin saanut pokattua käsikävelyyn kotikuntani tytön, vähän minua vanhemman!! Matkalla telttaan luulin pääseväni kaikenlaisista seksuaalisista puutteista joita vielä tuolloin oli vaan kohtasin helvetinnäyn!!
1200 Kombi mallin Ladani oli käännetty kyljelleen, ikkunoita oli hajoitettu, vasaralla kattoon paukuteltu ja ties mitä!! Muistan kun putosin polvilleni, käsi edelleen "löytöni" (laitan lainauksiin kun tuntuu että minä olen ollut se löytö, useimmiten, minut siis pokattu) kädessä.
Kaveri kertoi yön aikana että bussista oli tullut joku sekopää ja alkanut vasaroida autoni kattoa. Noh, etulasi säröille, takalasi, sivulasit paskaksi!! Sitten vielä auto nurin. Lähdin sekopäisenä, humalassa ja shokkivaikutuksen alaisena järjestysosastolle raportoimaan tilannetta. Sain tehtyä poliisille ilmon ja kohtasin pari tuttua jotka veivät autolleen ja piippu suuhun. Kannabis teki juuri sen mitä pitääkin eli vei posttraumaattiselta shokilta kynnet ja raateluvoiman. Vaikka suru ja ahdistus ja koettu epäreiluus sykkivätkin edelleeen, ei niitä jaksanut surra ja murehtia huolella.
Seur. aamuna kottero pyörilleen, etulasi pois ja starttia pyörimään. Lähti käyntiin saman tien ja toimi loistavasti. Edes tämä poistuminen paikalta astetta siistimmin ei parantanut fiilistä. Portilla ilmoitin vielä poliisille rekkarin bussista. Ja kotiinpäin ajelemaan.
Alkoi sataa....sylissäni oli paksu peitto, kaverit oli niiden alla, mulle haettiin huoltoasemalta isot peililasit. Kun etu- ja takalasi puuttuu, veto on raju ja sadepisarat pikkupuukkoja. Pakko oli alkaa hoilata suureen ääneen: "Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen, oon yksin ajatusten raunioilla....Sun kanssas!!" Ainoa puhtaasti hyvä asia mitä kaikenmaailman vastoinkäymisistä ja paskaa tuulettimeen -tilanteista jää, on paksuuntuva nahka ja tietoisuus että asiat män vituiksi, kohta ne taas rullaa ja itku ei auta, ainostaan sumentaa näkyvyyden. Monesti olen alkanut nauraa, ei vaan kestä itkeä kun ei se saatan auta, ainakaan vitutukseen, paremmin nauru. Ehkä itku on surun laimentaja, vitutukseen auttaa vain kahta raivoisampi asenteellinen Antaa palaa, anti tulla lunta tupaan!
No, sitten oli autonallejäänti -90, opiskelu/työpaikan menetys tv-tston virkailijan sijaisen (kauppiksen luokkakaveri, asun muuten nykyään hänen isänsä ja äitinsä vuokratalossa) 1991 (sain tiedon -92), valtion vahinkokonttorin päätös auto-onnett. oli että ei voida todistaa minun jääneen auton alle!!! Kytät hävitti takin jossa pyöränjäljet, eikä saaneet syylistä selville), tai onnettomuus, olin kotiin menossa Raatikellari-illan jälkeen, hiekka-aavikolla kyytiä hankkimassa (nyk matkakeskuksen alue). Muistan oleeni Ladan!!! (taas) takapenkillä ja minua aletaan työntämään pois, kai sanoin jotain väärin. Toinen muistikuva on kun makaan auton pyörien välissä ja katson eteenpäin, kuin mv-valokuva. Eikä ole muuta tullut mieleen. Myöhemmin selvisi että puoliverinen kaale oli käskenyt valkolaista naistaan joka kuskina, ajamaan ylitseni. Jättivät cinne, puun juureen. VR-n mies löysi viiden jälkeen, lämpötila itsellä noin 32°C, meinasi henki lähteä sillä reissulla monta kertaa. (asteen merkki Alt+numlock+ 0176;DDDDD)
Kun vielä verottaja kaatoi kaverin levykustannusfirman jolle piti tehdä levy jota oltiin harjoiteltu 4 kk, (bassossa Valtteri Tynkkynen Y.U.P., oli muuten mun suomirockbiisit astetta oudomman kuuloisia bassolinjoiltaan;D) niin aloi tuumata että mitäs vittua??? Siis kolme päivää ennen varattua studiota?? (vähän oma moka kun vetkuttelin mutta silti)
Eihän tämä elämä voi mennä jatkuvasti niin että yrittää ja yrittää mutta itsestään (osin) riippumattomista syistä pataan tulee koko ajan. Ja vielä viranomaistahoilta. olin niin katkera kun kytät ei saaneet ketään kiinni (itse sain, luovuin kostosta, parhautta, kaveri kuillut, minä elän, wuhuu!!), lekurit paikkasi kuntoon mutta ei os. edes todistaa mistä vammat kotoisin ja valtion vahinkokonttori tyssäsi korvauksen jota halusin että pääsen lomalle ja ajattelen asian pois päästä. Bussista poliisi sai selvilel että oli väärä rekkaritunnus, ei jatkotoimenpiteitä, Sain 3 tontun bilikasta 300mk. Et sellaista!! Niin ja "autoilu" pilasi myös armeijan jälkeisen hakemisen Suolahden nuorisolinjalle joten ei tullut ns-ohjaajaa...kaan.
Löin hanskat tiskiin!! Päätin että en ole velkaa valtiolle verotuloja, terveyskeskuksille laskuja (en ole maksanut ainuttakaan virallista laskua v.-96 jälkeen, poislukien hlökoht lainat), en yhtään mitään minnekään kun kerran yhteiskunta ei minun kohdallani toimi!! istuin alas ja tein päätöksen - niin kauan mietin Elämän tarkoitusta kunnes saan jonkinlaisia vastauksia... .
Siitä jatkuu Sujen filosofian muotoutumistarina, vaikkapa heti huomenna, kattoo ny...
Sus'
No niin, jos tähän nyt sanoo että ”Life is hard, then you die” niin sä otat sen vittuiluna, jota se ei ole. Paskaahan tää on, mutta se on vaan elettävä mitä eteen tulee, kun eihän se koskaan mene niin kuin suunnittelee ja herkkupaloja ei ole jaossa. Matka jatkuu, eihän siinä sen kummempaa.
VastaaPoistaEn ota. En vain suostunut ottamaan sitä paskaa vastaan ihan syyttömänä, ninpä löin rukkaset naulaan ja etsin filosofian jolla elon hanskaa. Vitutaa olla tönittävänä eikä se töniminenkään kiinnosta niin että...=)
PoistaOlen pahoillani. En tiedä, mitä sanoisin.
VastaaPoistaEi tarvi olla;) Jatko oli hyvä.
PoistaAina ei tarvitse sanoa mitään.