Riehaannuin

 Minähän en ole ollut aiemmin kovin jouluinen ihminen vaan joulu on ollut sellainen syömishäiriöinen viikonloppu muiden seassa. Nettimaailmasta on alkanut tarttua, eli siis Teiltä, jouluisen fiiliksen kohoamisia muutaman viime vuoden aikana. Olen alkanut kuunnella jouluisempaa musaa välillä, ostin jopa joulun kunniaksi uuden pöytäliinan (tämähän on merkittävää sillä muutin taloon maaliskuussa -12 ja siitä asti ollut sama liina;). Ostamaani tekokukkaa eli joulutähteä, en pidä varsinaisena joulukoristeostoksena sillä ostin sen kukaksi mutsin perintösarveen. Tämä hankinta ollut mielessä vaatimattomasti ainakin kolme vuotta, ei ole näillä mun projekteilla niin kiire;D Saas nähdä milloin saan hankittua niitä kolme yksikköä lisää sillä haluan vuodenaikoja seuraavat kukat aina vuorollaan sarveen asumaan.

Mutta siis, riehaannuin maanantaina kaupassakäynnin jälkeen, ja kun jäi ylimääräinen euro niin marssin Lentävään Tiikeriin, valmiina yllättämään itseni - Oho!! Ostin elämäni ensimmäisen joulukoristeen!!

Siinä se nyt roikkuu, katto-

lampussa, on niin hieno että

itkettää!!

Asensin koristeen keskelle huonetta ja koko pesän luonne muuttui, joulun satumaa sijaitsee tällä hetkellä siis Sujen Pesässä. Kyllä nyt kelpaa joulun tulla ja tehdä taikojaan, olen valmis kuin partiolainen, aina!

Hankin myös tunnelman luomiseen Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Tiernapojat -kuvakirjan. Hieno tarina ja Kunnaksen kädenjälkeä palvon, Nyrok Cityä parempaa musahuumorisarjispläjäystä tuskin löytyy!!

Rakastan Maurin kynänjälkeä

      

Keskiaukeamalla on hieno koko kuva josta vas.puoleisessa kuvassa puolet, kaunis asemakaava, ihana suomalainen pikkucity jossa asuu myös  Remuliinin Pappa, joka soittaa harrastuksekseen rumpua, kuinkas muuten;)

         

Menossa mukana myös kelloseppä Kröönperin Kukko, joka on aiheuttaa kaaoksen ja joutua sulkasatoiseksi sekä Hilanterin Possu jolla on asiaan painavaa sanottavaa eli : - Röh, röh!

   

  

Tuo siniasuinen unissakävelijä seikkailee koko opuksen läpi heräämättä;D, ilmaantuu joka toiselle aukeamalle, hauska yksityiskohta mikä on Kunnaksen ominta käsialaa. Mainittakoon tässä tarkennuksena että myös Tarja Kunnas on osallistunut tämän tarinan tekoon, yleensähän nämä ovat silkkaa mauria alusta loppuun. Näin tässä syksyllä muistaakseni jonkun ohjelman jossa käsiteltiin Koiramäkeä jne. Ylettömän joviaali tyyppi, rauhallinen ja vähän hassahtaneen oloinen, silleen positiivisella tavalla, lienee aika kuluvan aika paljon jossain muualla kuin tässä arkitodellisuudessa.

Kyyppä Kiinan maalta on jännä hahmo, seisoo viidentenä tiernapoikana mutta ei ole vuorosanoja eikä eleitä näyteltäväksi, kunhan on ja jököttää. Tämäkin on jotenkin niin mauria. Ei näitä voi olla rakastamatta, vähintäänkin ihastuu!

Lopussa on vielä käytännöllinen osuus eli löytyy tiernapoikaesityksen vuorosanat ja nuotitetut laulut. Oikein hyvä ostos, aion tehdä perinteen - luen kirjan ja otan runsaan joulukoristeluni esiin ja laitan pesän joulukuntoon tästä eteenpäin joka joulukuun 13. pv (ostin nuo maanataina eli tapahtui 14.pv mutta traditio ilman poikkeusta on kesy stoori).

(kuvat on ihan ketullaan, en jaksa alkaa säätää ja vääntää,prkl!)

Lupasin jatkaa sitä muusikko tarinaa ed. postauksesta. Eli sen levynteko keikauksen jälkeen tuumasin että nyt kyllä keskityn ihan vaan siihen että mietin onko tässä elämässä mitään järkeä. Olin hoitanut itseni ohjelmatoimiston listoille ja ensimmäinen keikka taisi olla vappuaattona Korpilahden Ohrantähkässä. 

Oli edellisenä päivänä jotenkin onea olo asiasta ja aloin tuumimaan ja kääntelemään ja yhtäkkiä tajusin että sen hetkisen elämäni kaikista mielenkiintoisin ja rentouttavin tekeminen eli soittaminen, oli muuttumassa työksi. Olen tunnelman vietävissä, silleen vähän amatööri, että jos on huono fiilis niin se valitettasti tuolloin kuului soittamisesta, nykyisen sen osaisin hoitaa helposti mutta silloin se oli vakeampaa.

Tuohon aikaan minun ongelmanratkaisukeinoni oli vähän kyseenalainen kaikki sillat palaa -tyyppinen toiminta ja sen sijaan että olisin ollut järkevä ja sumplinut ohjelmatoimiston kanssa asiat niin että niitä keikkoja ei tule liikaa, tein jotain aivan muuta. Ostin naapurin sedältä litran pontikkaa ja olin juovuksissa kolme päivää, puhelin kiinni, tavoittamattomissa. Typerää, erittäin typerää mutta silloin olin impulsiivinen,ja ennen kaikkea sen impulssin vietävissä. No, ei tarvinnut soitella ohjelmatoimiston keikkoja, sen sijaan soittelin siinä ysärin varrella noin satakunta  keikkaa ihan itse itseäni myymällä!! Juu, olen myynyt itseäni, mitäs muutakaan sen on;D

Vaikka modus operandi on tyhmä niin itse ajatus ei ollut. Olisin päätynyt suurella tod.näköisyydellä tilanteeseen jossa kyllästyn totaalisesti mutta on sovittuja keikkoja jotka pitää hoitaa ja ne hoidettuani olisin saattanut nakata kitaralla lintua ja unohtaa soittamisen pitkäksi aikaa. Lisäksi olisin alkoholisoitunut vielä pahemmin, minullehan keitto maistui vielä vajaat kaksi vuotta sitten ja nuo ympyrät on sellaisia että helposti lipsahtaa se hotellikuoleman väistely dokaamiseksi. Sitten olis Seiskan kantta ja muuta paskaa oikein huolella. Tuo nykyajan some ja muu julkisuus on kitkenyt minusta kaikenlaiset halut tulla kuuluisaksi, fanit tunkee nykyään ihan viereen ja omistavat osan vapaa-ajastasi. 

Minun idolini ja starat ovat tavoittamattomia, mystisiä yli-ihmisiä joille on annettu ylimaallinen kyky kietoa minut pauloihinsa, ei se naapurin jamppa josta tiedän ihan liikaa kaikenlaisia turhia ykstitysikohtia. Palvo nyt perusperttiä kun tiedät että hän käy paskalla ihan niin kuin muutkin. Ei, sen pitää kakkimaton outo lahjakkuus joka on alentunut jakamaan taiteensa meidän kuolevaisten kanssa ja hänestä tiedetään vähän ja sekin tieto on kyseenalaista, jonkun fanin elvistelyä. Ne jotka ovat hänet tavanneet, ovat saaneet jumalisen etuoikeuden ja heitä saa kadehtia!! Lienette jo ymmätänyt mitä ajan takaa...;)

Huvituskuva

Jossain vaiheessa lopetin soittamisen muutamaksi vuodeksi sillä halusin keskittyä kirjoittamiseen ja oli sellainen 4-5 vuoden pätkä 2000-luvun vaihteeessa että en soittanut muuta kuin sen verran että lihasmuisti ei kuihdu. Jos on pitkään soittamatta niin sormet unohtaa kuinka soitetaan vaikka pää muistaisikin.

Viimeiset kuusi vuotta sen sijaan  ovat olleet päinvastoin, olen todellakin soittanut paljon, treenannut ja oli mukavaa kuunnella kun soitteli ihmisille joissain bileissä että sustahan on tullut ihan kelpo keppimies ja en tiennytkään että osaat soittaa noin  hyvin..nannaa;)

Jotenkin tuntuu että ei halunnut minusta maailma ja kohtalo kokopäivätoimista muusikkoa, sen verran ilmaantui/asetin itse, esteitä itselleni. Tietysti tämä saattaa olla vain hieno selitys sitoutumiskelvottomuudelleni mutta en kuitenkaan nyt kallistu siihen suuntaan. 

Lopultakin sanat ovat minun mestaristieni, sävel on vain viihdyttävää rentoutumista, keskittymiskeino löytää se maailma paras lause;)

Palaan miettimiseen elämän järkevyydestä ja mihin johti tämä elämän tarkoituksen pohtiminen, kunhan saan ensin asiat jäsenneltyä päässäni ja sitten kirjoitettua koko kokonaisuuden useammaksi postaukseksi. 

About tuossa ensi vuoden aikana, kuten sanottu, mun projektit on kaikki merkitty kestämään ikuisuus+jokunen tunti viiva- viikko;DD

Sus'

Sielukas Joulu - James Brown

P.s. Katselin Vain Elämää -sarjan joulujaksoa ja orkesteri oli tehnyt musajäynän Veskulle. Hänellä on tapana avata äänensä älämölöllä jonka kuoro sitten esitti ja eräs heistä oli nuotittanut pätkän. Tässä vaiheessa kaikkki hyvin paitsi että  Leri Leskinen (säv/sov/bändiliideri) sanoi kahdesti notatoitu, esitys on tähän paperille notatoitu...Miksi ei voinut sanoa nuotitettu kun se kuulostaakin paremmalta, mitä saavutettiin sillä että fingelskaa piti vääntää? Ei muuta kuin pieni, paha mieli, Sujelle (nyyh..kukaan ei tykkää musta..nyyhnyyh kaikki vihaa mua)...

Mut siis oikeasti? Miksi, kysyn vaan? Tästä verbaalisesta vastoinkäymisestä huolimatta olen diggaillut tämän kauden artisteja ja tuotoksiaan, Mariska ja Herra Ylppö ovat olleet oikein aktiivisia ja luovia, jopa Ressukin menee kunhan ei älämölöä liikaa;D ja Staigki on kans ollut kivan positiivinen ylläri. Mutta alkaa vähän jo tuntua menneen talven lumilta tämä VE, ja ilmiönä on saavuttanut kyllä kaiken mitä tv-ohjelmalta voi vaatia. Innovoisivat ja tekisivät bändiversion, enempi musaa, vähemmän puhetta ja kyyneliä, verta ja hikeä panostaen! 

-Seuraavaksi Turmion Kätilöt soittavat turboahdetun version Litku Klemetti&Tuntemattoman numeron Juna Kainuuseen -hitistä ja kylläpä täällä tukka pöllyää ja headbanging on suosittua!! Jihuu!!