Taannoisen runoilun satoa

 Juu, tuli kirjoitettua huolella 18.helmikuuta, käänneltyä sanoja, ja kun en saanut oikein pysähtymään, niin jäin sitten hakkaamaan päätäni erään synt.onnitelun kanssa. Tajusin tunnin väännön jälkeen että  ei synny enää säteilevää, ainoastaan jumittava sanakone saa pään kivistämään. 

Inspiraation kaikkivoipaisuus lävisti sen verran  että kesti hetken kavuta maan pinnalle..tai laskeutua...hmmm, ..palautua normiajatteluun, pois kirkkaalta säteeltä joka kaiken lävistää, vaan 99,99% jää pimeään. Se säde on niin ohut että jos sen kohdentaa huonosti niin kivalta tuntuu vaan tulokset on schaissee eli sontaa.

Vaan osassa näistä on paljonkin asiaa, kohtuu vakavia jupinoita. Olen alkanut suhtautua maailmaan hieman vakavammin, ei jaksa aina hihittää ja remuta pahuutta pois mielestä, tarttis tehdä jotain välillä, tai ainakin tehdä jollekulle toimijalle suunnitelma. 

Tosin kun kirjoitan syvällistä tai synkkää, kommentit jää pois, rohkeasti vaan!!

(Länsimaisen moraalin) Sokeat Pisteet

(petojen suku jo ulkoa osaa..)

Pedon fiilis, teot pahuuden, piiloutuen pimeään

Viattomimmat! untaan nukkuen, luottaen ystävään,

naamioitunut hyvään ja pyhään.. .

Kamppailunsa taas häviten, valikoi jo uhriaan,

omatuntonsa vaimentaen, seuraten vain himoaan

Kaulassaan risti kultainen, solki Mannerheimin rinnassaan

Hän, jolle lapset luottaen, aikuiset painajaiseen herää:

- Uni olikin onnellinen, todellisuus kuviteltua hirveämpää!!

Kuuskuuskuus ja uudestaan, kierros alusta alkaa!

vain kärsimys uhrien,se onko rangaistus tekijän, ja saa

vapaana ”sairauttaan” kantaa, edes muniaan kun ei kastroida!

Saa veitsellä tahi napilla, itse nikkeliä, aseen antaisin soida

kun ei peto, taida itselleen mitään voida!

Lapset pienet, viottuneet, rikkinäiset kun isoiksi kasvaa

eivät kosta syyllisen, tekojansa alkavat toistaa! 

Niin huutaa oikeudettomuus,

 ja pimeys valtaa..

Jo päivän valo, pian syöty on!!

Elvis180221tellen

 

***

Fundamentalistin parran pärinää

Mieli marttyyrin mustuen

laukaisin kädessä klikkaa..

Pakoon! jänis panikoituu,

räjähdettään kiroten, itkien..

Kujansuu ja hämärät sen

valaistuu kirkkaaks’, välähtäen!

Sielu martyyrin vilahtaa,

helvettiin eikä nirvanaan.

Tuhosi kanakopin jokaisen,

köyhän kotkotukset vereentyi

Kuoro huutaa: - Tästä ei Allah tykkää,

paitsi kyttyrää!! ja epäillen:

- Länsimainen saatana, lie fiksumpi kuin itäinen?

Elvis180221tellen

Ukraina

***

Laumaantuisitkos?

Sinivihreää, kellertävin.. pilkuin, katse rauhallisin

sinun silmiisi kiinni jään, niihin mä teen kodin!

Nokka pien’ pisamineen, söpö, kaikkein ihanin!

 Hymys' sinun saa, minut uskomaan!

- on jossain jotain kaunista, minullekin!

Sitä käyn nyt tahtomaan -

Tulevaisuuteen taas, uskon, ja käyn odottamaan

uutta päivää, ei murheen häivää!

Ja elämään vire uus’, kireet siimat ja uponnut koho!

 -Tuliko kalaa? Kuuskiloinen! Oho!

Kun sinut kohtaan, kerron tapahtuneen

ansiosta sinun, kuulet kehuineen -

vongaten toki , joki uomaansa 

hitaasti muuttaa… .

Hämmästynein katsein, sanoin ihmettelevin

Sinun kanssas’ puistoon, poistun, istun vierees’

ja kysyn:

Olen jo sinun, olisitko minun,

ja yhdessä tästä eteen...päin ja kotiin

kauniiseen, pesään lämpöiseen?

Vastaat:

Sun tunnen, viattomuuden,

ja yhdessä tästä eteen...päin ja kotiin,

sydämmees’ pesän teen.. .

Lauma kahden, onnellinen.

Elvis180221tellen

Aloitin kirjoittamaan tätä yhden kuvan perusteella, tuumailin vain hajoitella sanankäyttöä. Taustakuvana näytöllä söpön naisen naama, silmistään ajatukset, mielikuvitus lähti..... . 

Lentoon ja nousi ilmaan, kävi korkealla ja laskeutui onnelliseen loppuun, poika ja tyttö saivat toisensa;) Oli mukava kirjoittaa;)

***

Vähän vanhempaa kirjoitin puhtaaksi, on noita harakanvaravasvihkoja kohtuullisesti *viheltää*, laiskuus on syntini suurin... .

Hyvästi jää!

Kitaraani kuritan, siihen puran raivoni

Kuulen kuinka nalkutat, ja se tukkii aivoni

Kunnes päähäni, ei mahdu mitään muuta

kuinka et tajua, sulkea sun suuta?

Sä beibi kerjäät, nenästäs verta

eikä tasan! ole, ensimmäinen kerta!!

Mikä sua vaivaa? Mikä pakko kaivaa,

ikivanhentuneet riidat, sovitut, toisin muistaen!

Mä pikkuhiljaa, alan pakkaamaan…

Lemmenlorujani luritan, niillä sinut lepytän

Tämä sulle on,  jotain pelii, mut hei! nyt luovutan

Ja ennen kuin edes, ehdit huomaamaan

olen jo poissa, itsekses' jäät jaanaamaan

Luulit että kestän, kaiken mitä keksitkään

kilttinä alistun, ja nielen paskaa ainiaan?

Mä olen vihdoinkin, huh huh! Vapaa!!

Sata soittoo, tuhat viestii, anteeks, ja syyttävää!

kiroilet anoen, uhkaat kerjäten, koitat takas pesään

Saada mut mulla on, sulle uutinen:

sun ex-miehes on, löytänyt jo uuden!

ihmisen joka/jota kunnioittaa,

rakastaa, ja pitää vertaisenaan

En sua huolisi enää, vaikka olisit viimeinen!

Kuolis’ ihmissuku ennen, kuin sinuun koskisin

Sinä itsekäs, alistava ja niin heikko ihminen!

Ei jäänyt sanottavaa, yksi Hyvästi!...

Kas, sanoinkin jo sen;)

Elvis251120tellen

Ruune peri, minä en, köyhänä runoilijana kuolen!! 

Jos nyt edes jonkinlaista mainetta ja kunniaa, kuolleellehan niitä on, avoimin käsin ja kahmaloittain, tapana ollut antaa.

Sus'