RujoArt!

 Intouduin jälleen vesivärimaalailemaan, on niin rentouttavaa puuhaa vedellä siveltimellä väriä pahviin. Juu, todellakin pahviin, leikkasin muropaketin auki ja aloin maalata;) Ei ole kovin pitkäikäinen ratkaisu, tiedän, mutta ei tässä Muna-liisaa olla tekemässä. Tai mistä minä tiedän tulevaisuuden taidemakua, saatan olla kuuluisa tuhat vuotta kuoleman jälkeen;DD

Jokatapauksessa, tässä työ jota aloin tehdä hetkellisen inspiraation vallassa katsellessani elokuvaa:

Ja elokuva oli?

(lisäys10/2/21 star wars-force awakening)

On se kaamea!! Lienee alitajuisesti pompannut vähän vääntöä, pientä riitaa ollut ystävän kanssa. Petoja paiskoo kasvoille, A-aa-aaaaaaaa-Pu-VA!! hehkuisi Pirkka-Pekan hahmo. Laitanpa vielä toisen, erilailla värittyneen, minä kun olen valokuvauksen kuningas ja mestari;D:

Mielestäni tässä on jotain...

rujon kaunista ja voimaisaa.

Toisenkin työn sain aikaiseksi aiemmin päivällä, oli siis taidepäivän toinen maalaushetki. Tuli soiteltua kitaraakin vajaa tunti joka on minulle tällä hetkellä paljon. Yleensä soitan vain viitisen minsaa päivässä että sormet, eli lihasmuisti, ei unohda taitojaan. Ei tarvitse olla kuin ehkä puolisen vuotta soittamatta niin sormet unohtaa miten pitää olla kun soittaa. Päästä lähtee kyllä tuttuun tapaan käsky mutta sormet kompuroi, kuin alzhaimeriin sairastunut, pätkien.

Vaan kuvassa on selvä lisko-otus pieksemässä krapulaista Rapua, joka yrittää kaikessa rauhassa lillua vedessä ja helpottaa olotilaansa. Taistele siinä nyt elintilasta ja olemassaolon oikeutuksesta...se viimeinen ginitynnyri lienee sitten ollut liikaa.. .

Figth the Power!

Sain viime viikolla hankittua viimein sarveen uudet kukkaset, eurolla kimppu ruusuja Harjunportaiden Ekocenteristä. Hyvä kirppis, olen ostanut sieltä jo monen vuoden ajan kaikkea tarpeellista ja varsinkin tarpeetonta;) Mistä tuli mieleen että Tundragon -koiruus pääsi uuteen kotiin! Se efekti kun hätkähtää aidon näköistä pehmolelukoiraa oli niin väkevä että alkoi häiritsemään, heh...kaikkea sitä on. Vaan nyt koiralla on koti jossa sitä silitetään, lohtuhurtaksi vanhemmalle ihmiselle. 

Kävi silleen tuuri että olin viemässä Nopsaa (nimesin uudelleen ja laitoin kaulaansa pyörän keulamerkin;) eräälle, aiemmin mainitulle, ystävälle ja kun hän ei ollut kotona niin naapurin vanhempi rouva tuli avaamaan vahingossa. Kysyin siinä sitten naapuriaan, ei ollut nähnyt. Kehui koiraa ja minulla välähti - kysyin että haluatko joululahjaksi (tapahtui siis juuri ennen joulua)? No, nainen äimistyi vallan ja punastuikin pikkuisen: - Oikeasti? Minulle? Voi...tottakai, on niin eläväisen oloinen ja näköinen... . Tuollainen, aivan random, tapahtuma sai kyllä hyvälle mielelle, varsinkin kun olen ymmärtänyt rouvan olevan hieman yksinäinen. Vaan lopetan itseni kehumisen ja lisään vielä yhden kuvan, sen sarven siis (sillähän on mittaamaton tunnearvo kun se on mutsin peruja ja kukat siihen on oltava sillä mutsi oli kukkakauppias):

Teksasin valkopunakeltaruusu=)

Tulkoon taianomainen tiistai,

Sus'

Strong enough - yksi Sheryl Crow'n 

kauneimmista ja herkimmistä biiseistä,

 arvostan korkealle.

Varsinkin tämä Dixie Chickseillä lisätty

versio on älyttömän hieno ja viulut toimii,

laulupuoli on enkeli-osastoa;)

Laitan vielä yhden kuvan kun värit muuttui kuivuessa:

Olen ylpeä taiteilija!! ;)