Atsuuh!! (dystooppinen tulevaisuuteen sijoittuva fiktiivinen kirjoitus)

 Mies pysäytti sähkömönkijän, käänsi virrat pois ja kuunteli hetken keski-suomalaisen ikimetsän huminaa. Tuuli heilutteli koivujen huulia, kuusten hyminää ja pajujen varret valittivat taipuillen. Ääni oli edellisen reissun jälkeen, noin puolentoista tunnin aikana koventunut ja ajoittaiset puuskat kolisuttivat ikkunaluukkuja. Mies kiersi mökin sulkien luukut ja keräten irtonaiset esineet sisään tai mökin alle suojaan. Mönkijän perävaunuineen hän siirsi mökin taakse rakennetun katoksen alle purettuaan sen kuormana olleet taloustavarat eteisen varastoihin, osan joutui sijoittamaan sisätiloihin ja ihan viimeiset, polttoaine kanisterit mies laski aggregaatille kaivetun kuopan reunoille ja sulki huolellisesti tukevan, raudoitetun kannen isolla titaanilukolla. Kaikki mökillä olevat rakennukset, tilat, paikat ja esineet olivat pitkän, noin puoli toista vuotta kestäneen suunnittelun tulosta ja toistaiseksi, kolmannen vuoden alkaessa ei ollut tullut uupeloa mistään eikä mikään ollut loppunut, ei energia, ei ruoka. No, sosiaalisuus puuttui 100% mutta se oli tarkoitushakuista, syy miksi mies oli muuttanut pienen järven rantaan, ostaen kaikki maat järven rannasta noin kilometrin säteellä. Siihen oli riittänyt lopulta noin puolet kaikesta mitä mies oli ehtinyt ennen koronan alkua keräämään. Vuonna 2020 miehellä oli ollut omakotitalo, 180 neliötä josta 120 vuokralla ja pankissa osakkeina, kultana käteisenä saman verran lisää.

Toisella puolikkaalla hän rakennutti 55 neliöisen hirsimökin kaikilla mausteilla. Mökillä oli oma porakaivo, maalämpö, aurinkopaneelit ja satelliittipuhelin. Kaiken huipuksi mies oli saanut käsittämättömän edullisesti kaksikymmentäkahdeksan  kilometriä valokuitukaapelia ja oman linkkiaseman erään pienen firman konkurssista joten hän oli vedättänyt pikkuhiljaa kaapelin linnuntietä seuraten, muutaman työttömän työllistäen, erään kylän läheisyyteen ja nostanut linkkiaseman pystyyn. Koska mies oli maksanut ja hoitanut kaiken omaan piikkiin, puhelinoperaattori klikkasi yhden tornin mielissään lisää verkkoon. Samalla kylän kuuluvuudet paranivat josta mies sai hiljaista arvonantoa erakkoutensa vastapainoksi.

Mökille vievä metsätie meni parhaimmillaan viiden kilometrin päästä joten huolto piti hoitaa mönkijällä. Kuusipyöräinen erikoismalli pärjäsi loistavasti, sillä olisi luultavasti voinut körötellä alimmalla maastovaihteella Mount Everestille. Tai lähimpään sata metriseen kuuseen, vääntöä löytyi liikaakin. Lisävarusteet tekivät kulkupelistä toimivan ympärivuotiseen käyttöön ja jos piti jotain toimittaa niin mies yksinkertaisesti soitti  entiselle työnantajalleen jolla sattui olemaan kuljetushelikopteri. Sillä oli tuotu mm. kahdentuhannen litran polttoainesäiliö joka oli kaivettu sadan metrin päähän mökistä, räjäyttämälle keskelle kalliota ja betonia päälle, natsi-saksan tyyliin, kuten mies huomasi miettivänsä. Toinen maailmansota oli miehen kiinnostuksen ja keräilyn kohde, harrastus. Kirjat, dvd-t, sarjakuvat ynnä satunnaiset mitalit, merkit ja koppalakit veivät ulkoaitan 80 neliöstä puolet eli yläkerran. Aitta toimi varastona, siellä oli tasainen 12 asteen lämpö. Alakerrassa miehen toinen harrastus, videoiden kuvaus, editointi ja säilöminen yksityisarkistoon, anasti lopputilasta 30 neliötä ja loput 10 olivat varastoja. Mies katsoi varastoon oven suusta vaikka tiesikin sisällön. Hän sytytti valon ja katseli ruokasäilykkeiden rivistöjä, kuivaruokasäiliöitä ja kaikkein kaunein näky - 200 pulloa, 70 - 100 cl, viskiä. Mies nautti merkkivalikoimasta, suurinta osaa oli vain yksi pullo. Arvokkaimmat olivat 2000 -4000 euron arvoisia, kolmekymmentä vuotta vanhoja viskejä tyyliin Macallan. Suurin osa oli 60-150 pulloa, punaisena juovana kulki single malt ja vähintään 10 vuotta vanhaa. Laatua olla pitää, mies oli laskenut varaston kestävän sen 20 vuotta, noin kahdeksan litraa vuodessa teki vain kuusi desiä kuukaudessa, 66 cl eli  2 cl per päivä. Jos tämä on alkoholismia niin siten olen alkoholisti, mies hymähti mietteilleen. Yleensä hän joi kaksi tai kolme 4 cl annosta yhtenä iltana viikossa, joskus iltamyssynä 2 cl jotain oikein hyvää, kuten esim Johnnie Walkerin Blue Labelia, linnunmaitoa, nam.

Lukittuaan aitan oven ja kierrettyään sen vielä kertaalleen ympäri mies oli varma ettei myrsky pääsisi tekemään pahojaan. Talon suunnittelija oli luvannut mökin selviävän vähillä naarmuilla aina 40m/s tuulista, sadan asteen lämpötilavaihteluista sekä kolmen metrin vedenpinnan noususta. Viimeinen ominaisuus kuului jokaiseen pakettiin sillä suurin osa firman mökeistä meni meren äärelle joten se oli sisäänrakennettuna. Mies meni mökkinsä ja sulki ulko-oven, välioven ja asteli nojatuoliin. Läppäri sylissään hän kertasi säätiedotteita, luki koronan viimeisimmästä, Three headed dog-variantista jonka erikoisuus oli näön heikkeneminen aina mustavalkoiseksi, ja kaksiulotteiseksi, hajuaistin satakertainen vahvistuminen sekä kuulon 20-kertaistuminen. Oli tavattu syntymäkuulovammaisia jotka THD-koronan sairastettuaan kuulivat ensimmäistä kertaa elämässään ääniä. Hyvältä kuulostava bonusoire oli ollut yksi synkimmistä tappajista syntymäkuulovammaisten keskuudessa - heidän itsemurhatilastoihin jättämä luku oli kaamea, noin 85 prosenttia tappoi itsensä viimeistään vuoden sisään. Osalla sairastuneista esiintyi hupaisaa mutta kiusallista haukkumista, kesken lauseen saattoi tulla 10-20 sekuntia koiramaisia ääniä, ulvauksia, haukahduksia, murinaa, jne. Nimi oli siis ylen kuvaava vaikkakin tutkijat olivat muuten pihalla. Tuntui että korona variaatiot vuonna 2025 olivat vetäneet happoa mutatoituessaan, siksi outoja osa oireista oli, kuten ed.mainittu, hauhauviuviuviu-efektiksi Suomessa nimetty oire. 

Kukaan ei kiusannut koskaan ketään koronaoireista sillä maailman viidestä miljardista ihmisestä jo yhdeksän miljardia oli sairastanut sen. Eli jokainen lähes kahteen kertaan. Ennätystä piti Wuhanilainen kiinalaismies, Xiu Piung, 102v. Hän oli käynyt taudin eri muotoja jo seitsemän ja kulki elävänä ihmeenä. Kolmas tuntui yleensä vievän ihmisen kuin ihmisen.

Muutoinkin ihmiset kiusasivat, puuttuivat toisten asioihin ja kyttäsivät vähemmän kuin vielä noin 6-7v aiemmin. 

Tähän mennessä siihen oli kuollut noin 2 miljardia ihmistä ja kun kontaktit olivat vähentyneet, niin myös syntyvyys oli kääntynyt myös Aasiassa ja Afrikassa laskuun. Maapallon väkiluku oli ollut reilut seitsemän miljardia, nyt se siis ylitti nippa nappa sen viisi. Luonto tosin kiitti. Länsimainen "kaikki on samanarvoisia!-moraali oli kärsinyt eniten filosofioista. Mokomat moraalisäännöt olivat joutaneet kaatopaikalle, tiukan nationalismin sulkiessa rajat. Uusia uskontoja syntyi kuin sieniä sateella ja gurut niittivät kansaa. Mies uppoutui uutissyötteeseen ja kun myrsky oli viimein päällä, niin mies vallan säikähti salaman lyödessä, ukkosen pamahtaessa heti perään. Jytinä alkoi äkillisesti, kuin tuhannet Napoleonin armeijan kuulia ampuvat tykit olisivat lauenneet yhtä aikaa. Valoshow oli mieletön ja sateen määrän vaihdellessa esitys sai lisää ulottuvuuksia rytmiin ja tempoon. Tälläkään kertaa rajuilma ei pettänyt, ja noin tunnin myllytyksen jälkeen, se alkoi väistyä ja aamuöinen taivas seljetä.

Eero Järnfjelt, Myrskyn jälkeen

Mies availi mökkinsä lukitusta, ikkunaluukuista yksi oli hieman jumissa ja ähellettyään sen kanssa aikansa, alkoi aamu olla jo pitkällä. Mies meni mökkiinsä ja otti kaapista juomaa jonka kulautti hyvällä mielellä kurkkuunsa. Samalla hän kuuli takaansa iloisen guten morgenin. Mies jähmettyi paikoilleen sekunniksi, suorastaan jäätyi. Askel otettiin ja mies kääntyi, alkaen huutaa: Getthefuckoutofhere!! Now!! OUT!! Hänen edessään, myrskyn silmässä rähjääntyneet turistit, kaksi saksalaista peljästyivät. Nainen alkoi pakittaa, samoin hänen seuralaisensa. Mies oli juuri ojentamassa kättään kohden erikoissuperhypermaskia kun toinen saksalaisista aivasti, perään heti toisen ja kolmannen: -Atsuuuuuhhh!! Mies repi epätoivoissaan maskia naamalle, tietäen olevansa myöhässä. Hän lysähti polvilleen ja alkoi itkeä... - Kaikki turhaan, ihan turhaan... Murhanhimo nousi miehessä ja hän otti seinältä kirveen, astui ulos ja alkoi silmittömässä raivossaan lyödä saksalaisia kuin vierasta sikaa.

Viisi päivää myöhemmin hän testasi itsensä: positiivinen. Oireet alkoivat ilmaantua kolmantena päivänä. Neljäntenä mies ampui itsensä.

***

Toivottavasti tämä ei ollut selvännäköä, toivottavasti tämä jää fiktiiviseksi dystopiaksi joka ei toteudu,

Sus'