Seuraava biisi on Koirapurin Telegraph Road, The River, Blackbird, Hotel California.. eli siis eeppisiin mittoihin kasvava The Biisi, joka vuosi vuodelta ottaa uuden yleisön.... Sitähän se kaikki vain on, eiks je?
(Hengen kasvun raskaat
askeleet,
Matka
jokaisen
mi’ kuljettava on)
1.
Koira
puri miestä ei ole uutinen
vaikkei
joka koira, silti jokapäiväinen
Mies
jos koiraa purisi, siitä saada vois
otsikon
jo pienen, mut ei se liksaa tois
Vaan
koira vesikauhuinen, kun veneessä haukkaa
Se
on kesäuutinen, sen lukee ja nauraa
kansa
lomallansa onnessaan
ei
minua ja huoleton olla saan
Sille
siis ja huikataan, uudestaan ja uudestaan!
2.
Kissa
yksinjätetty ei sympatiaa saa
Tarviis' koko pentueen, ja nau’untaa
Säälittävää,
sadevesiputkess’ kaikuvaa
Katsokaa
nyt raukkoja, Pliis auttakaa!!
Valikoiva
sääli, kaikki ei empatiaa
aiheuta
ja kyynisyys laimentaa
Elät,
kärsit, se kuuluu asiaan
Auta
miestä mäessä, ja ehkä saat
Ryypyn
tai kaksi, tavaksi ja toistetaan
Riittääkö
sääli, kaikille jos jakaa?
Rakkaudesta
onko aina antaa?
Jos
pelastaa yhden , voiko toisen ohittaa?
ja
Karma kuittaa, se on ollut varmaa!
Paskat
temput, iänkaikkinen kostaa!
Voiko
rahalla saada, onneansa ostaa?
Kysymyksiä
aina lisää, en jaksa enempää
Siirrän
vuoron, käyn lepäämään
Uneen,
uneen , herran Morfeuksen
haltuun
heitän liekkeihin, sielun
rähjäisen
Uneen,
uneen , syliin Äiti maan
ruumiin
annan, väsyneen, miehen
kuluneen.
3.
Eksistentialistiseen,
jouduin pyörteeseen
En
tiennyt missä olin, tai minne vielä meen?
Oliko
aikani tullut täyteen, ja loppuko lomaa vain?
Joko
hiekka tiimassani, valui joko valmiiksi sain?
Sen Ken? Mitä ja Miksi plus sukkahousuniksi
Pirkkaan, nurkkaan lusikka ja taksi!
Kuolemanjälkeiset
onko viimeiset
Sielu
vaeltanut, lie ikuisuudet
Sille
täytyy ottaa, ryyppy, kaksi – Kipp Es!!
Riittääkö
hyvä jos pahatkin saa?
Anteeksianto
miksi niin vaikeaa?
Kiitosta
miksei täällä teoista saa?
Puheet
pahojen miks’ niitä muistellaan?
Opimmeko
koskaan, miks samaa toistetaan?
Sitä
mitä edelliset, ja siitä soditaan!
Vielä kumpi ensin, Kanastahan muna Juu?
Munasta
se kanan, kuitenkin, ja riita jatkuu..
Käyn:
Uneen,
uneen , herran Morfeuksen
haltuun
heitän liekkeihin,
sielun
niin rähjäisen
Uneen,
uneen , syliin Äiti maan
ruumiin
annan, väsyneen, miehen
niin kuluneen!
4.
Heräsin
just ja tuumin nyt näin
Olen
liikaa jo nähnyt, kun katsomaan jäin
Ei enää tähän enkä jää, vastaukset minun
eivät
kelpaa noihin, kysymyksiisi sinun
Omat
etsittävä jokaisen, tien alkuun viitoittaen
Opastan
matkaan, vien varteen, ja (o)soittaen:
Laulun
matkaan, sulle toivottain:
Onnea,
staminaakin!, ajoittain
Niin
kuin itse, omalleni sain..
Kulje tiesi, polkusi vaikka konttaat
pahoja
paljon, hyviäkin kohtaat
Jos
tuuris’, taitos’ perille sun vie
Löydät
kaipuus ja tuttu on se lie
Vaikk ensimmäistä kulkuas’ käyt
silloin
tiedät, nyt kokonaisna näyt
Vastaukset
valaistuneen, ja väsyneet uneen
Vie
sinutkin, kanssas käyn, edeltäsi meen,
Uneen,
uneen , herran Morfeuksen
haltuun
heitän liekkeihin, sielun
tämän rähjäisen
Uneen,
uneen , syliin Äiti maan
ruumiin
annan, väsyneen, miehen
puhki kuluneen!
Sus’3/8/21
Yön ainoa valopilkku, enkelin hohde...
Sellainen mietiskely-kokooma-ajatus-johtopäätös-pohdiskelu-runollus. Tuon allekirjoitan, näin sen näen.
Sus'
P.s. Edellisen rykäyksen rippeet kantoi vielä tällaiseen tekstiin, laitetaan nyt kun tiivistää osia filosofiastani hyvin...
Pyhitetty Pulu, Ylimaallinen Kyyhky,
Miksi sä paskannat päälleni?
(Ismo Alanko)
Syy ja seuraus, viaton
ei ole kukaan
Jokos olet oppinut sen, et tekosi vaatii seurauksen?
Kuin
juna kulkee kiskoillaan, sinut lopulta kiinni saa!
Jos
peittoon historian, pölyjen joku juttu jäis'kin
niin
joku toinen syyn, aina synti jonkun niskoihin
Että
täsmää tilikirjat, tekojen ja seurausten
Plussat
ja miinukset, ynnäät varmistaen
Et' raha yksi lautturille, ansioiksi elämän
se
riittää sillä elo on vain, yksi matka hengittäjän
Eroon
fysiikasta, lait hengen voimaan
Mi’
Hengen muodon ottaa, antaa
pitkät
laeille fysiikan
Ja
Hengen matkan alkaa, jatkaa
matkaa
elonmuodon ihmisen
Kohtalonaan
sen näin, näytettiin
Meidän
polku, siis ihmisten
Minun,
sinun, tulevaan
kuolleet
turhaan ei ainoakaan
Tällä
matkalla universumin
reunalle
ei mitään katsomaan.
Maailma,
maailmankaikkeus ja mitä muuta?
Mikä tuo kirkkaus, lie loputon
Kun loistaa, liikkuu, elossa on
Kas, hengen toisen, kohdata
saan
varovaiset hymyt ja tutustutaan
Oppiin
samanlaiseen, elot pohjaten
Tyhmyys
joukon tiivistyvä, jarruttaen
Kunnes
viimein kaiken kautta
riittävästi
voimaa, irtauttaen itsen
olennoks’,
uudeks’, kirkkaaks’ loistavaks’!
Kaiken
olevaisen, olemattomankin kulkijaks’
(Tämän
pidemmälle en näe ja tuokin ja mitä muuta, on
jo arvausta, kuvitelmaa, keksittyä, fiktioo, faktat loppuu hengen muotoon,
sen tulevan näin, matka ihmisen, ihmiselämänmuodon)