Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki blogiini. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Provosoituminen
-Nyt
on kyllä hullua touhua! kommentoi kaveri kun selitin
voimaeläimistä.
-Miten
niin hullua? Aika normisettiä, tästä on hyötyä itsetutkiskel..
-Hullu
olet jos satuihin, vedätyksiin uskot, ja yrität muille saada saman sonnan läpi,
edesvastuutonta...j
-Nyt
URPO turpa kii!! Se että hakee eläinmaailmasta oman luonteensa
vastineen, oppii itsestään tutkimalla
eläimen käyttäytymistä, ei ole mitään hullua eikä loruilua.
Jos ei kiinnosta niin tuossa on viisi hirttä poikki mennä...
. Tunnelma hiipui pahasti ja tajusin itsekin reagoineeni turhan
voimakkaasti, laitoin soimaan Sannin kappaleen Lelu
rauhoittaakseni tilanteen mutta..:
-Ja
vielä teinipissiksen paskamusaa, taidan olla väärässä
seurassa..
-
No niin olet, ala vetää! hiillyin uudestaan.
Joskus sitä vain palaa päreet eikä jaksa olla kohtelias, oikeastihan (ilman sanarajotteita) tilanteessa tulisi päräytettyä jokunen kirosana ja huudettua että suksi V... ja sen sellaisia asioita. Elämä on. :)
Ja sitten jotain aivan muuta! Törmäsin kaupassa suloiseen, söpöön ja vieläpä sopivasti tarjouksessa olevaan, lutuiseen ranskispehmoleluun. Sitten huomasin että ei helv.., nyt ampuu yli ja pahasti!! Sillehän on laitettu otsaan sarvi!! Mitä ihmettä, yksisarvinen koira?? Jotain rajaa vaikka onhan tuo aika hih...(Pöllönkin mielestä sarvi on liikaa, pyysin kommentin että en ole mielipiteeni kanssa yksin;):
Kyllä on kapitalisti taas tehnyt yks'sarvihurtalle katseen jota on vaikea olla säälimättä/haluamatta tarjota eksyneelle koti, pesä pehmoinen, oi rakas minä pelastan sinut... .
Kotikaupungissa harvoin törmää mihinkään uuteen maisemaan, silloin tällöin pykäävät jonkun talon johonkin ja pääsee ohottelemaan että tuollainenkin on nyt sitten kityssä. Vaan minäpä törmäsin kokonaan uuteen kaupunginosaan!!! Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin tämän kokoisessa kaupungissa, niin vain kävi. En ole kolmeen vuoteen käynyt kaupungin pohjoisosissa, Pupuhuhdassa, Huhtasuolla, Kangaslammella.. . Nyt hain dvd-soittimen lainasta Pupuhuhdasta (Pupumäki;) ja palasin keskustaan polkien Minimanin(tavaratalo) kautta(mennessä Tourulan kautta joten en huomannut) ja siinähän se oli, heti kaupan takana:
Oikeanpuolimmainen kerrostalo on alueen korkein eli maamerkki.
Hetken löi tyhjää että mikäs alue, mitäs taloja kunnes tajusin että se on lakkautetun Kankaan paperitehtaan aluetta, olin siitä lukenut ja tiesin kyllä mutta jotenkin vain meni hetki asian ymmärtämisessä. Katukyltti viimeisteli ymmärrykseni ja pyöräilin onnessani uusilla kaduilla.
Onnessani siksi että tässä kaupungissa on vähän polkuja, teitä, alueita joita en olisi kolunnut noin viidenkymmenen vuoden aikana (kaksikymmentä ensimmäistä silloisessa Jyväskylän Maalaiskunnassa, nykyään osa JKL.ää).
Eräässä liikenneympyrässä oli käytetyistä renkaista tehty taideteos, tämä menee Repulle:
Kerrassaan hieno efelantti, nolsu niin musta ja kimmoisa, tuohon jos törmää niin kimpoaa vain takaisin baanalle;DDDD
Siinä tärkeimmät,
Sus'
Beatles - Why we don't do it on the road
Merkittävä, syvällinen, vähemmälle
huomiolle jäänyt hittibiisi!!!
Olisko Ringo kun laulaa, silleenkin harvinainen ;)
P.s. v1830 US of A:n hallitus osti intiaaneilta Oklahoman alueen ja ihmisiä jotka sinne muuttivat kutsuttiin boomers -termillä eli ei ole ihan uusi termi tämä boomeri josta nyt kohistaan Marinin aloitteesta;)
Hmm, ei ole nähdäkseni uskon asia, ainakaan niin kuin minä sen näen eli kun sen elukkansa jotenkin löytää niin sitä tarkkailemalla oppii itsestään. Kun tajusin suden olevan voima-, tai toteemieläin, niin ymmärsin miksi olen niin ryhmähenkinen ja ajatellen aina ryhmän etua, en niinkään omaa. Ja olen aina ollut onnellinen matriarkaalisissa yhteisöissä, kuten sudet.
Eikä siinä löytämisessäkään mitään mystistä ole, jotkut eläimet vain vetoaa jostain syystä ihmisiin enemmän kui toiset, ehkäpä juuri tään tähden, hyvä syy selittää itselleen susi-intoilu jos ei muuta ;D Toisaalta fyysisen maailman sudet, ei minua haittaa että niitä ammutaan, kantoja pidetään tietyn kokoisena ja häirikkösudet lahdataan, ei ongelmaa. Kunhan nyt ei kaikkia tapeta, ja sekään ei liity niinkään voimaeläimen suojeluun vaan siihen etä ei meillä ihmisillä ole oikeutta hävittää jotain eläintä kokonaan maapallolta. Vaikka sitähän me tehdään, epäsuorasti kun syydetään paskaa luontoon mutta tämä on enemmän filosofinen asenne kuin mikään voimaeläinjuttu.
Sen mystifioimisen voi sitten laittaa sen opetuksen ja sinänsä yksinkertaisen asian ympärille jos huvittaa kikkailla. Joskus huvittaa, ihan provomielessä...;)
Kaikista yksinkertaisimmillaan se menee näin: kys: Jos olisit eläin, niin mikä olisit ja sit perään toinen kys: - No, mikä eläin olet?
Itse pääsin oikopolkua kun luin Carlos Castanedan eka kirjan missä se seikkailee Yaqui-intiaanin kassa, vetää meskaliinia ja juoksee jaguaarinen metsässä. tein saman, paitsi lsd-llä ja juoksin sutena lapissa ja sain muutaman muunkin eläimen matkaan (niitä sanotaan myös matkaeläimiksi). Tätä keinoa en suosittele, ihan vain keskittymälläkin onnistuu löytää. Yleensä elukkalaan mennään joko kissan tai koiran kautta, ne on ikään kuin porttieläimet eli valitsen niistä toisen ja alat purkaa lankakerää....eli mitä eläimiä tulee siitä eteenpäin. Erikoisimmat vastaukset mitä olen kuullut niihin kahteen kysymykseen oli Jänis ja Ankerias ;)
En minäkään usko voimaeläimiin, mutta jos joku uskoo, niin ok. Itse rakastan eniten hevosia, kissaeläimiä sekä koiria ja kettuja. Susia ihailen. En osaa laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta jos villieläimen joutuisin valitsemaan, niin kettuhan se olisi (villihevosten lisäksi :D). Enkä nyt tarkoita tuota ketun kuuluisaa viekkautta, joka kansansaduissa niin vahvana esiintyy sen luonteenpiirteenä, vaan tämä eläin on vain niin kaunis ja jollakin tapaa hauska <3.
Luepa joku perusjuttu ketusta, sen luonteesta, tavoista, käyttäytymisestä ja katso löydätkö itseäsi.
Noin yleisesti ottaen olette vallan uskomattomia ;DD Vai uskottomia, ei siitä huolimatta kannata tulla uskoon, usko on mies eikä tule raskaaksi....(hihihi)
No, katsoinhan mä kuitenkin ja heti tunnistin itseni: kaikkiruokainen ja kuuluu 100 maailman haitallisimpaan vieraslajiin, kiitos ihmisen ;(. Luonteesta en nyt mitään löytänyt, mutta kettu saattaapi olla myös kapinen (mä olen vain kapinoiva ;) ).
Jos puhutaan lemmikkieläimistä niin olen koiraihminen. Mutta luonnonvaraisista eläimistä ehkä pään verran ylemmäksi nousee ilves, sitten tulee susi. Voimaeläimiksi en ole koskaan ajatellut ketään. Mutta mielenkiintoinen aihe.
Olen aina tuntenut viehätystä Jean M. Untinen-Aulelin Luolakarhun klaanin tapaisiin tarinoihin. Siinä taisi vain voimaeläimen sijasta olla voimatoteemi.
Monta nimeä, voima-, toteeemi-, matkaeläimiksi niitä olen kuullut kutsuttava., mm. pohjois-Amerikan intiaanit veistit toteemeihin paljon eläimiä, heillä oli suora yhteys luontoon ja osa omasta filosofiastani omista voimaeläimistäni perustuu heidän käsityksiin asioista, osa tulee meksikonintiaaneilta, osa suomalaisesta mytologiasta. joka puolen maailmaa löytyy omatsagansa eläimistä henkioppaina.
Sulla on todella syvällisiä kirjoituksia, ettei kommentoija kyllä aina osaa laittaa nasevaa tai myöskin syvällisyyttä uhkuvaa kommenttia. Mulla on välillä tuon yksisarvisen koiran näköinen hoitokoira, Lempi, jolla puuttuu sarvi. Minä olen apina, jos voimaeläintä pitää nimetä. Apina ei tunne ketään mutta apinan tuntee kaikki. Ihana tuo elegantti ronsu!!!
Tekstieni syvällisyys on illuusio, harhaa.... ei siis kannata ottaa stressiä myöskään kommentoinnista kun minä en kirjoittamisesta;) Mutta kiitos kissi, aina tuntuu hyvältä kun kehutaan eli silitetään myötäkarvaan. Sarveton Lempi, mitä se nyt on, tantraseksiä? ;DD
Ronsulainen on kyllä pysäyttävän siisti ja kierrätys/saaste -teemaa ei välttää kun katsoo rengasfanttia.
Vai apina...hihihi...oo-o-ou-oo mie tartsani olen juu, on asuntoni puu, sinne cheetah tuu...
Minäpä uskon voimaeläimiin, kuin myös voimapuuhun. Oma voimaeläimeni on poro, kuinkas muuten. Jostain syystä olen ollut aina viehättynyt poroista ja kuvittelen lukevani poron silmiä tuijotellessani vaikka ja mitä. Myös halipuutaan voi kuunnella ja imeä voimaa siltä. Mukavaa ja mielenkiintoista lukea pohdiskeluasi voimaeläimistä. Huomaan, ettei minulla ole ollut koskaan pehmoeläimiä.
Tulikin jo orpo olo, eikö nyt kukaan muka.. kiitos. Ei pehmoja? hanki heti, yllättäviä hassutuksia:) nytkin istuu krjahyllyssä kymmenkunta, kirppareilta, kadulta löydettyä, rääsyläiskokoelma, säälisakki.
Äkisti fiilistellen olen koivu-ihminen, puut yleisesti kivoja, TSH:n entit(siis puuolennot) aina kolahtaneet.
Ajattelinkin että jos kommentoit niin jotain tuollaista, liikut niin paljon luonnossa että olisi ihme jos mikään kerrotusta ei hipaisisi sinun eloa ja ymmärrystäsi. Kiitos kommentista.
Hieno on voimaeläimeni kuva. Olisi hyvä syy matkustaa Jyväskylään. �� Oikeastihan minun eläimeni on mammutti, mutta kun ne on jo sukupuuttoonkuolleita tyydyn norsuunkin. �������������� Ja sorry, etten ole huomannut. �� Sinulla on niin paljon kaikkea täällä ja kun suht harvoin käyn blogistaniassa, jää jotain näkemättä. ��
Siis nuo mun kuvat ei näy? Ollenkaan? Ne on kyllä vähän hämäriä osa mutta kyllä niiden näkyä pitäisi... Puhelimessakin, mistä ilmeisesti tiiraat kun nuo hymiöt näkyy mulla vain kysymysmerkkeinä... .
Kiihkeä debatti! En taida minäkään uskoa voimaeläimiin.... :D
VastaaPoistakts seur vastaus, en huomannut sun kyssäriä, siksi vastasin ensin Susulle, sama vastaus pätee;)
PoistaMinullekin tuottaa hieman vaikeuksia uskoa voimaeläimiin, mutta ei haittaa, jos muut uskovat :D
VastaaPoistaHmm, ei ole nähdäkseni uskon asia, ainakaan niin kuin minä sen näen eli kun sen elukkansa jotenkin löytää niin sitä tarkkailemalla oppii itsestään. Kun tajusin suden olevan voima-, tai toteemieläin, niin ymmärsin miksi olen niin ryhmähenkinen ja ajatellen aina ryhmän etua, en niinkään omaa. Ja olen aina ollut onnellinen matriarkaalisissa yhteisöissä, kuten sudet.
PoistaEikä siinä löytämisessäkään mitään mystistä ole, jotkut eläimet vain vetoaa jostain syystä ihmisiin enemmän kui toiset, ehkäpä juuri tään tähden, hyvä syy selittää itselleen susi-intoilu jos ei muuta ;D Toisaalta fyysisen maailman sudet, ei minua haittaa että niitä ammutaan, kantoja pidetään tietyn kokoisena ja häirikkösudet lahdataan, ei ongelmaa. Kunhan nyt ei kaikkia tapeta, ja sekään ei liity niinkään voimaeläimen suojeluun vaan siihen etä ei meillä ihmisillä ole oikeutta hävittää jotain eläintä kokonaan maapallolta. Vaikka sitähän me tehdään, epäsuorasti kun syydetään paskaa luontoon mutta tämä on enemmän filosofinen asenne kuin mikään voimaeläinjuttu.
Sen mystifioimisen voi sitten laittaa sen opetuksen ja sinänsä yksinkertaisen asian ympärille jos huvittaa kikkailla. Joskus huvittaa, ihan provomielessä...;)
Kaikista yksinkertaisimmillaan se menee näin: kys: Jos olisit eläin, niin mikä olisit ja sit perään toinen kys: - No, mikä eläin olet?
PoistaItse pääsin oikopolkua kun luin Carlos Castanedan eka kirjan missä se seikkailee Yaqui-intiaanin kassa, vetää meskaliinia ja juoksee jaguaarinen metsässä. tein saman, paitsi lsd-llä ja juoksin sutena lapissa ja sain muutaman muunkin eläimen matkaan (niitä sanotaan myös matkaeläimiksi). Tätä keinoa en suosittele, ihan vain keskittymälläkin onnistuu löytää. Yleensä elukkalaan mennään joko kissan tai koiran kautta, ne on ikään kuin porttieläimet eli valitsen niistä toisen ja alat purkaa lankakerää....eli mitä eläimiä tulee siitä eteenpäin. Erikoisimmat vastaukset mitä olen kuullut niihin kahteen kysymykseen oli Jänis ja Ankerias ;)
En minäkään usko voimaeläimiin, mutta jos joku uskoo, niin ok. Itse rakastan eniten hevosia, kissaeläimiä sekä koiria ja kettuja. Susia ihailen. En osaa laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta jos villieläimen joutuisin valitsemaan, niin kettuhan se olisi (villihevosten lisäksi :D). Enkä nyt tarkoita tuota ketun kuuluisaa viekkautta, joka kansansaduissa niin vahvana esiintyy sen luonteenpiirteenä, vaan tämä eläin on vain niin kaunis ja jollakin tapaa hauska <3.
VastaaPoistaLuepa joku perusjuttu ketusta, sen luonteesta, tavoista, käyttäytymisestä ja katso löydätkö itseäsi.
PoistaNoin yleisesti ottaen olette vallan uskomattomia ;DD Vai uskottomia, ei siitä huolimatta kannata tulla uskoon, usko on mies eikä tule raskaaksi....(hihihi)
En uskalla :D. Jos vaikka löydänkin itseäni ketusta...
PoistaNo, katsoinhan mä kuitenkin ja heti tunnistin itseni: kaikkiruokainen ja kuuluu 100 maailman haitallisimpaan vieraslajiin, kiitos ihmisen ;(. Luonteesta en nyt mitään löytänyt, mutta kettu saattaapi olla myös kapinen (mä olen vain kapinoiva ;) ).
VastaaPoistaEi tappanut uteliaisuus kiss...kettua;D
PoistaJos puhutaan lemmikkieläimistä niin olen koiraihminen.
VastaaPoistaMutta luonnonvaraisista eläimistä ehkä pään verran ylemmäksi nousee ilves, sitten tulee susi. Voimaeläimiksi en ole koskaan ajatellut ketään. Mutta mielenkiintoinen aihe.
Kovasti tuntuu olevan usokon asia vaikka minä näen sen kovin maanläheisenä, metafora -tason opetuksena (ei meta-).
PoistaMuuan Manu sanoisi, ja sanoikin, että ei pidä provosoitua jos provosoidaan. En tosin tiedä tarkoittiko, että pitää provosoitua jos ei provosoida:D
VastaaPoista:DD
PoistaOlen aina tuntenut viehätystä Jean M. Untinen-Aulelin Luolakarhun klaanin tapaisiin tarinoihin. Siinä taisi vain voimaeläimen sijasta olla voimatoteemi.
VastaaPoistaMonta nimeä, voima-, toteeemi-, matkaeläimiksi niitä olen kuullut kutsuttava., mm. pohjois-Amerikan intiaanit veistit toteemeihin paljon eläimiä, heillä oli suora yhteys luontoon ja osa omasta filosofiastani omista voimaeläimistäni perustuu heidän käsityksiin asioista, osa tulee meksikonintiaaneilta, osa suomalaisesta mytologiasta. joka puolen maailmaa löytyy omatsagansa eläimistä henkioppaina.
PoistaSulla on todella syvällisiä kirjoituksia, ettei kommentoija kyllä aina osaa laittaa nasevaa tai myöskin syvällisyyttä uhkuvaa kommenttia. Mulla on välillä tuon yksisarvisen koiran näköinen hoitokoira, Lempi, jolla puuttuu sarvi. Minä olen apina, jos voimaeläintä pitää nimetä. Apina ei tunne ketään mutta apinan tuntee kaikki. Ihana tuo elegantti ronsu!!!
VastaaPoistaTekstieni syvällisyys on illuusio, harhaa.... ei siis kannata ottaa stressiä myöskään kommentoinnista kun minä en kirjoittamisesta;) Mutta kiitos kissi, aina tuntuu hyvältä kun kehutaan eli silitetään myötäkarvaan. Sarveton Lempi, mitä se nyt on, tantraseksiä? ;DD
VastaaPoistaRonsulainen on kyllä pysäyttävän siisti ja kierrätys/saaste -teemaa ei välttää kun katsoo rengasfanttia.
Vai apina...hihihi...oo-o-ou-oo mie tartsani olen juu, on asuntoni puu, sinne cheetah tuu...
Minäpä uskon voimaeläimiin, kuin myös voimapuuhun. Oma voimaeläimeni on poro, kuinkas muuten. Jostain syystä olen ollut aina viehättynyt poroista ja kuvittelen lukevani poron silmiä tuijotellessani vaikka ja mitä. Myös halipuutaan voi kuunnella ja imeä voimaa siltä.
VastaaPoistaMukavaa ja mielenkiintoista lukea pohdiskeluasi voimaeläimistä. Huomaan, ettei minulla ole ollut koskaan pehmoeläimiä.
Tulikin jo orpo olo, eikö nyt kukaan muka.. kiitos.
PoistaEi pehmoja? hanki heti, yllättäviä hassutuksia:) nytkin istuu krjahyllyssä kymmenkunta, kirppareilta, kadulta löydettyä, rääsyläiskokoelma, säälisakki.
Äkisti fiilistellen olen koivu-ihminen, puut yleisesti kivoja, TSH:n entit(siis puuolennot) aina kolahtaneet.
Tuo oli ihan suomalaista perussettiä. Minusta jokaisella on joku voima juttu. Itse huomasin erään kuvausretken jälkeen että minulla se on karhu.
VastaaPoistaAjattelinkin että jos kommentoit niin jotain tuollaista, liikut niin paljon luonnossa että olisi ihme jos mikään kerrotusta ei hipaisisi sinun eloa ja ymmärrystäsi. Kiitos kommentista.
PoistaHieno on voimaeläimeni kuva. Olisi hyvä syy matkustaa Jyväskylään. �� Oikeastihan minun eläimeni on mammutti, mutta kun ne on jo sukupuuttoonkuolleita tyydyn norsuunkin. ��������������
VastaaPoistaJa sorry, etten ole huomannut. �� Sinulla on niin paljon kaikkea täällä ja kun suht harvoin käyn blogistaniassa, jää jotain näkemättä. ��
No pahus. Hienot mammuttikuvat ei sitten näy.
VastaaPoistaSiis nuo mun kuvat ei näy? Ollenkaan? Ne on kyllä vähän hämäriä osa mutta kyllä niiden näkyä pitäisi... Puhelimessakin, mistä ilmeisesti tiiraat kun nuo hymiöt näkyy mulla vain kysymysmerkkeinä... .
PoistaKyllä sinun kuvat näkyy. Tuossa minun tekstissä nuo kysymysmerkit on mammuttihymiöitä.
PoistaOk. ihmettelinkin jo vähän;) Sama juttu mun perus-nokiassa, ei ymmärrä mitään emojeja vaikka on täysi merkistötuki, neliöitä vaan tulee rivi.
Poista