Katsoin juuri A-ha the Movien ja niin yllättävää kuin se onkin näillä kahdella orkesterilla on identtinen alku, samanlainen tarina.
Hanoi Rocksissa on kaksi tekijää jotka tekivät siitä maailmanluokan orkesterin: Andy MaCoy, säveltäjä ja sopivalla tavalla omintakeisen kitarasoittotyylin omaava rokkitähti, sekä Michael Monroe, sanoittaja, saksofonisti, kaunis naamainen laulaja jolla on helvetin hyvä ääni ja rokkitähden elkeet.
A-hassa on kaksi biisintekijää, kosketinsoittaja ja kitaristi jotka ovat paitaperseosastoa pentuiästä asti, samoin kuin Andy ja Miihkali, myös Sam Yaffa muistaakseni hengaili jo nuorempana näiden kahden kanssa, eikä toinen kitaristi, Nasty Suicidekaan ollut outo tyyppi, kaikki stadilaisia. A-han laulaja, jolla on vielä parempi ääni (tavallaan, leveämpi rekisteri) sen sijaan tuli mukaan myöhemmin, kuitenkin teini-iässä. Komea poika, automaattinen keulakuva (tämähän saattaa kaataa bändejä mutta A-halla käynyt tuuri, kaksi muuta ovat onnellsia kun ei tarvitse olla mediassa;)
Molemmat orkat tajusi että kotimaasta pitää häipyä ensi töikseen, HR meni Tukholmaan, sieltä Lontooseen, A-ha suoraan Lontooseen. Kumpikin eli kohtuu pohjalla, söi mitä sattui jne. Kumpikin yhtye sai nopeaan levydiilin ja menestyi, tosin A-han alku oli murskaava, 50 miljoonasta myydystä 11 tulee eka levyn piikkiin.
HR:n taru loppu periaatteessa siihen että rumpaliksi tullut englantilainen Razzle kuoli Mötley Crue -laulajan ajaessa kännissä kolarin (istui Amerikan tapaan linnassa kolme viikkoa, maksoi miljoonakorvaukset mutta silti, ihan vitun ihme maa tuo Amerikka), käytännössä jatkui vuoden, puolitoista mutta eivät päässet yli asiasta. Miksi?
Se mikä erottaa A-han ja HR:n onkama, heroiini, amfetamiini. Kun molemmat eli perse aukisina ulkomailla eivätkä antaneet periksi vaan janosivat tähteyttä ja treenasivat kuin apinat niin HRn jätkä (silloin vielä kaikki) vetivät jotakin huumetta, plus tietenkin viinaa, norskit otti vähän kuppia. Kun sitten psyykkeet alkoivat levitä Amerikan valloituksen kynnyksellä niin HR:n jätkät eivät kestäneet asiaa, niin lopussa olivat psyykkisesti (plus sisäisiä riitoja, yksi muija kiersi kahdella, perinteistä paskaa). Sanoisin että moni muu bändi ei olisi kaatunut rumpalin kuolemaan, vieläpä ei -alk.per. jäsenen, hänet olisi korvattu ja jatkettu luomista ja maailman valloittamista.
A-ha päätyi tekemään tunnarin Bondiin, samoin Guns'n'Roses jotka ihailivat Hanoita ja jonka menestyksen he ulosmittasivat, sekoillen tosin asiansa melkein yhtä hyvin kuin Hanoit vetämällä kamaa. Olisiko Hanoi Rocks päätynyt tekemään Bond-tunnarin? Ehkä, ehkä ei mutta sössivät kyllä 64 miljoonan dollarin sauman. Elämä on.
A-hallakin ongelmansa, suosittelen katsomaan tuon dokumentin, todella hyvin tehty, kattava ja pakko myöntää että osaa nuo penteleet tehdä hyviä pop-viisuja, ja laulaja on aivan käsittämättömän kova. Take on me:n kertosäkeessä pysyn mukana kolme neljäsosaa, sitten nousee liian korkealle;)
Tämä on hieman yksinkertaistettu versio ja vastakkainasettelua en sinänsä halua, eikä sitä ole; kunhan vertailin samanlaisista aineksista kasattua juttua jossa toisessa on eri mausteet ja syntyy skandaalisoppa, toisesta sopasta tulee miljoonia myyvä resepti.
Kaikki kunnia raitistuneille Hanoin miehille, raapaisivat kuitenkin maailmaa sen verran rajusti että vaikka dokkarissa Coldplay sanoo A-han vaikuttajaksi niin Hanoin lista on nimekkäämpi ja pidempi - kaikki itä-rannikon rokkibändit jotka perustettiin kasarin puolivälin jälkeen;)
Sus'
Kyllä Hanoi Rocks on paljon parempi vaikka ei suosikkeihin kuulukkaan. Jostain luin että ahaan pojat ovat aika riidoissa , vieläkin.
VastaaPoistaToinen on poppipoppia toinen puhdasta rokkia, ei musiikillisesti voi oikein verrata, ihan eri musaa.
PoistaSullakin on opettavainen postaus, kiitos!
VastaaPoistaA-han ne pari hittiä toki jäi mun kasarimuistoihin, mutta lopullinen niitti oli kun jouluna 2010 oltiin pitkällä vkonloppulomalla Oslos ja yhtäkkiä paikan päällä huomattiin, että hotellista 500m päässä oli niinä iltoina A-han uran lopettajaiskonsertti. Liput tietysti loppuunmyyty, mutta se lähellä olokin jäi mieleen.
Lienee Norjan suurin menestys maailmalla kuitenkin.
Poista