Sus'runoilee

lauantai 22. tammikuuta 2022

Saturday Classics 220122

 Tämä tuoreeltaan Led Zeppelin -kopioksi tuomittu Whitesnaken Still of the Night pärähtää esikuviensa mukaisesti eeppisesti. Pitkä hard rock -hitti jyrää vastaanpanemattoman riffivyörytyksen voimalla ja genren perinteitä kunnioittaen, pitkät tukat heiluu ja leijonan karjahtelua kuuluu. David Coverdale päästelee täysillä ja nauttii kympillä, sen kyllä kuulee. 

Samoihin aikoihin tuli myös Kingdom Comen What Love Can Be joka sai samanlaisen kohtalon, joskin heitä ensimmäisen levyn tehneinä piestiin huomattavasti lujempaa kuin vanhaa kehäkettua. Molemmat tuumasivat että so fuckin' what, ja mennä porskuttivat eteenpäin, jälkimmäinen teki kymmenkunta studioalbumia ja Taavihan lähtee ensi kesänä sille viimeiselle isolle kiertueelle.

Bluespohjainen, raskaiden riffien ja kovaa sekä korkealta laulavien tukkajumalien rock'n'roll nyt vaan  silloin tällöin kuulostaa samantapaiselta, joskaan en kiellä selviä maneereja joita varsinkin KC laulaja/basisti/biisinkirjoittaja Lenny lainaili Lanttu-Roopelta (LZ laulaja).

Taavilla oli jo omat maneerinsa, ja tällä hitillä ura lähti uusille kierroksille. Levyn valmistuttua hän antoi kenkää vanhalle orkesterille ja palkkasi uudet tyypit. 1987 -levyltä löytyy myös uusversio vanhasta hitistä Here I Go Again, muutettuna yhdellä sanalla joka on..? Ja tietenkin uusilla soundeilla.


Pitkä, kunnioitettava ura, sano.


Myöhemmin mm. Steve Vai viihtyi Whitesnaken kitaristina, tuli väliaikaiseksi apuun kun olivat tekemässä Slip of Tongueta kun kitarista Vanderberg satutti käpälän. Maininta aasinsillaksi seuraavaan: kitaristiässä on suunitellut ja teettänyt itselleen varsinaisen soitinhässäkän - 12- ja 7-kielinset kitarat, basso sekä 13-kielinen kannel??!!  Monipäisenä hirviönä mytologissa tunnettu Hydra käy siis soittimen nimeksi enemmän kuin hyvin!


Basson kahden paksuimman kielen osuus on nauhaton, sekin erikoisuus vielä laitettu. Kyllä on mielikuvituksellinen tekele!!




Inviolate -levyn ensi perjantaina julkaiseva Vai soittaa Hydraa samannimisessä biisissä joka on levyn eka biisi. Täytynee kuunnella tuo levy läpi, joskus silkka nerous kuulostaa ihan hyvältä. Elossaolevista kitaristeista yksi suurimpia, Hendrix -tason keppi-ihme!! Jonka koko nimi muuten on Steve Siro Vai, ja hän täyttää tänä vuonna 62 v. Uskomaton soittaja. (San Siro on mikä, ja löytyy mistä?)


Hydran  esittelyvideo (josta ed.kuvan 
kaappasin).

Lisää klassikoita.

Siinä lauantain musiikilliset sivistykset, nyt nupit kaakkoon ja käpälät vipajamaan!!!



Sus'



4 kommenttia:

  1. Hevimättöä, ihan ok, mutta jotenkin ei tänään nappaa, vaikka genrestä tykkäänkin.

    Luulen, että minulla hevikiintiö tulee helposti liian täyteen, aina välillä täytyy kuunnella jotain muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiintiöhevi, uusi aluevaltaus;D
      Juu, ei sitä mättöä aina jaksa, silläpä es itsellä on alkanut tuo kantrirokki iskeä, välillä vähän pehmeämpää soundua ja fiilistä.

      Poista
  2. Hyvä biisihän se on, vaikka Zeppeliniltä kuulostaakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä mitä väliä sinänsä koska lanttu otti sen kannan että bändiä ei kasata uudelleen joten tyyli on ikään kuin vapaa. Tosin jos ihan jatkuvasti ja kaikki biisit olisi pastisseja niin menisi rahastuksen puolelle.
      Led Xeppelin on ja pysyy Sujen ykkösorkkana, Lantulla on vaan niin hypnotisoiva ääni...beibebeibebabybabybaby!!

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)