Orpoonnuin... .

Kuulin eilen että faija heitti lusikan nurkkaan, siirtyi autuaammille evankelioimismaille, vaihtoi hiipakuntaa, kuoli ja haudattiin, tuhkatkin jo mereen menneet.

Alkaa kumartumaan jo, en kyllä jää odottelemaan jos alkaa myös

 sattumaan, kivut on perseestä ja vaikka kamalla saa ne pois, niin ei

 siinä usvassakaan jaksa olla kauaa... hmm, mene ja tiedä.

Sain tänään vasta tiedon, tai sain etiäisen jo pari viikkoa sitten.. . Tuli olo että otettava yhteyttä. Vaan olikin jo poissa. Ei ollut ajantasaista numeroa kenelläkään suvusta, yhteyttä kun ei meillä ole ollut tapana pitää. Tänään puhuin velipojan kanssa, täytynee alkaa häneen pitää tiiviimpää..ei tässä muitakaan ole. On 7-vuotias veljentyttökin jota en ole tavannut, veli ei halunnut että tavataan kun join. En juo. Enää.

En ole sinänsä surullinen, faija lähti töihin yksi aamu... , ja ei näkynyt kahteen vuoteen, meni Tukholmaan ja teki yhden velipuolen. Hmm....seuraavat 15 vuotta se veti rappioalkoholistina samalla kylällä, olisi nyt edes mennyt jonnekin muualle. Kivaa oli kaverin kanssa bongata molempien isät katuojassa, siis  konkreettisesti, koulun  jälkeen kotimatkalla.

Tuli uskoon ja ajatelin että saan isukin takaisin. Hassu kuvitelma, Jeesus oli niin happotrippi faijalle että meni kolme vuotta ennen kuin sen kanssa pystyi keskustelemaan ilman raamatun väistelyä, löi kuin vierasta sikaa uskon voimalla.

Meni uusiin naimisiin, sai kolme mukulaa lisää ja evankelioi sillä samalla, tai sata kertaa rankemmalla, luonteenpiirteellä mikä minullakin pulpahta ajoitain pintaan vahvasti - jääräpäinen oikeassa oleminen, ja suoraan päin näköä sanominen ihan kenelle tahansa. Ihan mitä tahansa. ;D

Sanoi tuossa neljä vuotta sitten että Jumala kertoi hänelle kun tuli kotiin keikalta, että 10 vuotta on peliaikaa, sitten tempaistaan pois. Se hyöty kuolemastaan oli, että se mitä olen ajatellutkin, on totta eli paskat mitään taivasta ja helvettiä ole kuoleman jälkeen. Se on tehtävä ne hyvät teot elämänsä aikana, pahuudesta lopulta jonkinlainen lasku kuitenkin, jos ei muuta niin yksinäisyys lopuuelämässä. Karman lakiin en usko vaan tiedän kokemuksesta että se on niin.

Jos jotain on, niin sitten se minkä itse on kuvitellut, uskonut olevan.. .

En siis sure varsinaisesti kuolemaansa, vaan noin yleisellä tasolla on jännän murheellinen ja suruinen olo, olen orpo. Piru. Vieköön tässä ala itkemään mokomaa läjää, enkä orpouttakaan. 

Elämää.

Wuhuu!!

Elonkorjaaja kaikki saa, muista pitää 

rahaa taskussa Styx-virran Lautturille.. .

Vaan en vastaile hetkeen kommmentteihin, joita saa jättää, kiitos. Postauksia jonossa 11...... .

Sus'

Blue Öyster Cult - Don't Fear the Reaper

Kuolemanpelkoa en ole koskaa ymmärtänyt,

ainoa varma asia syntymän jälkeen.