Sus'runoilee

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Päräyttävät perjantaipörinät, lantingiksi hieman todellisuutta... .

 

Sarjishemmot

Tuumin jotta kuvan kaksikosta saisi hyvät sarjakuvahahmot, Ripsa-Raili Peruspupuliini ja Uolevi vaan, jonka sukunimeä ei kai tiedä edes itse Uolevi. Elämä on.
Saa kopioida ja ottaa nimiinsä, kunhan kertoo minulle että kopioin ja otin nimiini, se riittää Sujellen hyvin kun en ole noihin panostanut minuuttia kaempaa, saksilla suih-suih-leiks-siih ja zip-zap!
Anteliasta? tai sitten ei...;D

Ensin oli nuo kolme.

Pitkään annoin noiden kolmen pallukan olla rauhassa, olivat maalauksessaan seinälläni, kaikessa onnessaan, kaiketi, kunnes äkisti läväytin maailmansa uusiksi, ja lisäsin yhden purkkihopeaa saaneen sapluunan kylkeensä. Tuntui jotenkin sopivan tuohon väriin tuo otus, mikä lie.  Antaas' kattoo kauan on tuollaisena. 

Kun kaikki muuttuu kokoajan niin ei ole tylsää, tai ei siis kokoajan, tai joo, mut pitkällä aikavälillä. En toki valmiisiin, muiden tekemiin (yleensä) koske, jonkun susiteos-sarjan töiden ronkkiminen olisi tyhmää, ja ...noh, ihan ketun tyhmää, yksinkertaisesti. Enkä ihan kaikkia omianikaan lyö aina uusiksi, aika monta tosin, niillä niin väliä.. . 

Toisaalta tekstit tulee lähes valmiina, yleensä stilisoin sanan  kaksi, muutoin jää sellaisesi enkä niihin palaa, ala myöhemminkään korjailemaan tai muuttamaan, kirjoitan samantien uuden jos siltä tuntuu. Jännä kahtiajako, luovuuden tuotosten erilainen kohtalo, kohtelu, ehkä siksi juurikin toimiva.


Oudompi kuu-ukko-akka-
avaruuskivioletettu?

Tämän eka versiossa oli Aatun naama, ja virittelin jotain pelinomaista, Tikkoja Aatun otsaan niin että kivistää -tyyppistä pahuuden symbolin kurjuuttamista, vastapainoksi ja metaforaksi todelliselle tilanteelle, ja haluilleni tehdä jotain syntipukille, syylliselle. läträsin uusiksi tuossa yksi päivä kun oli tylsää ja tulikin tällainen jännä avaruuskivioletettu (hieno termi!!!), salainen, oudomman oloinen täysikuu. Niitähän on kaikenlaisia super-, veri-, ja muita kuutermejä, aina sen mukaan millaiselta kuu näyttää maanpinnalta käsin. Toisaalta jos kuu oikeastio näyttää tuollaiselta kun katsot sitä, olet todennäköuisesti joutunut katkeran pilan kohteeksi ja joku on livauttanut tuoppiisi lsd-lapun. Hakeudu hoitoon ja sano lääkärille että nyt on hyvät hallut, älä vaan anna mitään mikä poistaa tämän, vaan laita  mut sairaalahuoneeseen, viihdyn kyllä ;DD Tai jos on pahat hallut ja et ole juonut yhtään alkoholia vielä, esim. ensimmäinen menossa, tai limsalinjalla, se pudottaa hallusinogeenit alas, tiukkaa viinaa ryyppy, pari. Toimii siis vain jos olet saanut/ottanut psilosybiiniä/lsd:tä/hallusinogeenejä alkoholittomaan päähän. 

Hyppäsin hetkeksi sivuraiteelle, tuo edellisen kappaleen loppu on siis ihan toden neuvoksi tarkoitettu, siihen tilanteeseen.

Vaan eipä toisaalta enempää ole sanomista, kiva tujotella tuota lampun lattiaosaa joka myös toimi lampun painona ettei se kellahtanut, nyt kun se on seinällä kuu-ukko-akka-kivioletettuna, punasilmäisyyttä ei voi korjata sillä tämän olennon silmät on punaisesta hileestä, meni pikkupullo kahteen simmuun ja sitä hilettä on aika paljon pienessä määrässä koska partikkelit on niin hitsin pieniä.


On ollut parvekkaalla hopealanka niminen kasvi jo monta vuotta, en sitä ole onnistunut tappamaan sillä ohje on helppo, älä kastele koskaan. En ole ja hengissä pysyy, ottaa tarvitsemansa veden ilmeisesti ilmankosteudesta. Lisäsin siihen hopeoimiani käpyjä ja mielestäni tuli oikein toimiva yhdistelmä:

                                                   




Kuvasin kivan yksityiskohdan eräästä ok-talon tonttia kiertävästä aidasta ja myöhemmin samana päivänä sain alakerran naapurin lapsenlapselta kiitospiirrustuksen. Maailmassa on muutamia perusmuotoja jotka toistuvat... .




Tein ison, A3-sen kokoisen maalauksen, pahville eli sen ei ole tarkoitus kestää vuosisatoja mutta kestänee vuosia kuitenkin. Oli oikein satumaisen oloinen, varsinkin kun lisäsin vähän pääsiäishöyhentä ja jotain kankaisia kukkia. kirjoitin siihen Onnea, ja se jäi sellaiseksi, onnittelukortiksi odottamaan sopivaa henkilöä. Joksi sitten valikoitui Ipsuli, kuten minä hantä nimitän, olisko 4-5vee, söpö kuin koiranpentu, iloinen, rauhallinen, luova, oikein kiva ihmisenalku, lapsikansalainen. Nöin hönen tulleen vierailulle mummilaan ja heti yhdistin kortin ihmiseen ja kirjoitin saatekirjeeksi että tässä on sulle kaikkien synttäreiden ja nimipäivien kortti yläkerran sedältä, kun ei se muista kuitenkaan sit ku on se päivä;D Hyvin meni (kuulema) läpi ja oli vaikuttunut sen verran kortista ja sen oikeasti onnistuneista värisävyistä ja härpäkkeistä että ilmoitti aikansa tuijoteltuaan haluavansa kyniä ja paperia, nyt täytyy tehdä kiitos kortti yläkerran Sedälle. olin vähän otettu myöskin, kiitosta odotin, sain kiitoskortin, hieno idwea tuon ikäiseltä. oikeasti lämmitti. Aina lämmittää pieten tekemiset ja huomiot, lasten kanssa on välillä oikein mukava keskustella, ja ne tykkää kun puhun niille kuin ihmisille, en vahingossakaan ns. kukkahattutätilässytä.



Lennokasta perjantaita, mielikuvitus irti ja laukkaan,



Sus'


Ella ja Aleksi feat. Nylon Beat - Naakat



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)