Ehdottomaksi ykköseksi ja myös ainoaksi omalla sijaluvullaan on v.1980-83 alkaen Robert Plant, Led Zeppelinin laulaja/keulahahmo. Tuon miehen ääni on siten värisyttänyt sieluani juuri oikeilla taajuuksilla liki 40 vuotta. Viiskahdesta se on aikas paljon. Sanoituksiin puuttumatta hänen äänessään on sopiva karheutta, matalaa pörinää, murinaa ja möyryä, ajoittaiset kiekaisutkin ovat melodisia, taipusan kauniita ääniä jotka soivat kylläisinä, saaden mielen ja sielun harmoniaan, tapailemaan melodiaa. Diu-diu-diu, laitaa Sivun Jouni väliin ja sit taas Roope lanttuilee vau-vau-vaa, saletisti LZn sanoitusten käytetyin sana. varsinkin livenä. Beibebeibebeibebeibeibeibeiiiiiiiiiiii.... (jopa naurettavuuksiin asti mut en anna sen häiritä, hyvältä se kuulostaa kun ei kelaa;D)
Sir Plant on sanonut ettei pidä ensimmäisestä kahdestä levystä syystä että kokee oppineensa laulamaan vasta kolmanteen levyyn mennessä. Niinpä esimerkki onkin kolmannen levyn ensimmäinen biisi, Immigrant song, (Mamun laulu ;)
Hyvällä laulajalla on hyvä ääni, se soi, sieluilee, kuiskaa, hyväilee, huutaa, raivoaa, itkee ja nauraa, hiljaa, lujaa ja jopa äänettömyytensä voi olla täynnä fiilistä! Roopella on.
Hyvällä keulahamolla on karismaa, tuota tähtientekoainetta joka erottaa tavan jampan tämänmaailmanlantturoopeista joiden olemus säteilee katseenvangitsijaa, jota kuuntelee janoisena, johon jää koukkuun ja joka soi levylautasella uudestaan ja uudestaan. Roopella on.
Sitten kun tämä kohtaa toisen joka on oman instrumenttinsä suvereeni hallitsija ja biisintekijä niin a vot!! Molempien frendit, rytmiryhmä Bonham/Jones mukaan ja kasassa on yksi maailmanhistorian suosituin musiikillinen esitys. Kahdeksan studiolevyä hyvää ja parempaa sekä ennen kaikkea parhainta rokettia ever. Starirway to Heaven ei voita biisimittelöitä perusteetta.
Zepukoiden jälkeen Lantun ura on jatkunut mielestäni juuri sellaisena kuin hän on halunnut ja se kelpaa myös minulle. Parempi näin kuin että kulkisi LZ edelleen, loputtomalla kiertueella kelaamassa samoja biisejä illasta iltaan. Se mikä sopii Aaceesalaman kundeille, ei sovi aateloidulle rocklordille, laulajien kiharatukkaiselle puolijumalolennolle!!
Viimeisin soololevy, Carry the Fire, (11. eli nyt jo paljon enemmän kuin zepukoissa plus kaksi levyä jotka on tehnyt Sivun Jounin kanssa, Walkin into Clarksdale kannattaa tsekata jos lanttu kolisee). Laitan toisen esimerkin joka on vuoden 2005 levyltä Mighty rearanger, aivan järjettömän kaunis tulkinta, täydellinen miehen ääni!
Sir Robet Plant siis pitää Top 1 -paikkaa Sus'rankingissä. Seuraava luokitus on Top 3, ja siihen kuuluu ehkä kymmenkunta laulajaa, Top Vitoseen jo useampi kymmenkunta.
Top 3seen nousi jo pentuna (2-15) Bon Jovi, Ian Gillan (DP), Ozzy Osbourne (BS), Nazarethin laulaja, en nyt muista nimeä mut ihanan räkänen ääni=) Myöhemmin listalle on päässeet Paula Vesala, Jenni Vartiainen muutaman mainitakseni. On esim Vilkkumaa mutta en häntä arvosta niinkään laulajana kuin biisinkirjoittajana. ja tietenkin SANNI!!!!! Luuliko joku erttä unohdin? Sannin viimeisen levyn biisit alkaa jo maistua osittain puulta kun ei tule muuta kuin parisuhdepaskabiisejä mutta se ääni saa mut edelleen hyvälle tuulelle
Sepä siinä laulajan äänessä on, se äänenväri ja kuinka hyvin sitä ääntänsä osaa käyttää. Kun herättää tarpeeksi tunteita kuulijassa niin se on sama miten raakkuu ja korisee, pääasia että tunnetila herää. On saletisti ihmisä joiden mielestä varis on laulajista hienoin, onhan olemassa örinälauluakin, muuuten ainoita lajeja joka ei vaan putoo, siinä missä oopperan kolmen ceen kirkuminenkaan, raja se on minunkin maljallani;D
S'on kesäkuun eka joten hyvää kesää!!
Sus'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)