Juu, tuli kirjoitettua huolella 18.helmikuuta, käänneltyä sanoja, ja kun en saanut oikein pysähtymään, niin jäin sitten hakkaamaan päätäni erään synt.onnitelun kanssa. Tajusin tunnin väännön jälkeen että ei synny enää säteilevää, ainoastaan jumittava sanakone saa pään kivistämään.
Inspiraation kaikkivoipaisuus lävisti sen verran että kesti hetken kavuta maan pinnalle..tai laskeutua...hmmm, ..palautua normiajatteluun, pois kirkkaalta säteeltä joka kaiken lävistää, vaan 99,99% jää pimeään. Se säde on niin ohut että jos sen kohdentaa huonosti niin kivalta tuntuu vaan tulokset on schaissee eli sontaa.
Vaan osassa näistä on paljonkin asiaa, kohtuu vakavia jupinoita. Olen alkanut suhtautua maailmaan hieman vakavammin, ei jaksa aina hihittää ja remuta pahuutta pois mielestä, tarttis tehdä jotain välillä, tai ainakin tehdä jollekulle toimijalle suunnitelma.
Tosin kun kirjoitan syvällistä tai synkkää, kommentit jää pois, rohkeasti vaan!!
(Länsimaisen
moraalin)
Sokeat Pisteet
(petojen
suku jo ulkoa osaa..)
Pedon
fiilis, teot pahuuden, piiloutuen pimeään
Viattomimmat! untaan nukkuen, luottaen ystävään,
naamioitunut
hyvään ja pyhään.. .
Kamppailunsa
taas häviten, valikoi jo uhriaan,
omatuntonsa
vaimentaen, seuraten vain himoaan
Kaulassaan
risti kultainen, solki Mannerheimin rinnassaan
Hän, jolle lapset luottaen, aikuiset painajaiseen herää:
-
Uni olikin onnellinen, todellisuus kuviteltua hirveämpää!!
Kuuskuuskuus
ja uudestaan, kierros alusta alkaa!
vain
kärsimys uhrien,se onko rangaistus tekijän, ja saa
vapaana
”sairauttaan” kantaa, edes muniaan kun ei kastroida!
Saa
veitsellä tahi napilla, itse nikkeliä, aseen antaisin soida
kun
ei peto, taida itselleen mitään voida!
Lapset
pienet, viottuneet, rikkinäiset kun isoiksi kasvaa
eivät
kosta syyllisen, tekojansa alkavat toistaa!
Niin huutaa oikeudettomuus,
ja pimeys valtaa..
Jo
päivän valo, pian syöty on!!
Elvis180221tellen
***
Fundamentalistin parran
pärinää
Mieli
marttyyrin mustuen
laukaisin
kädessä klikkaa..
Pakoon!
jänis panikoituu,
räjähdettään
kiroten, itkien..
Kujansuu
ja hämärät sen
valaistuu kirkkaaks’, välähtäen!
Sielu
martyyrin vilahtaa,
helvettiin eikä nirvanaan.
Tuhosi
kanakopin jokaisen,
köyhän
kotkotukset vereentyi
Kuoro
huutaa: - Tästä ei Allah tykkää,
paitsi
kyttyrää!! ja epäillen:
-
Länsimainen saatana, lie fiksumpi kuin itäinen?
Elvis180221tellen
Ukraina
***
Laumaantuisitkos?
Sinivihreää,
kellertävin.. pilkuin, katse rauhallisin
sinun
silmiisi kiinni jään, niihin mä teen kodin!
Nokka
pien’ pisamineen, söpö, kaikkein ihanin!
Hymys' sinun saa, minut uskomaan!
-
on jossain jotain kaunista, minullekin!
Sitä
käyn nyt tahtomaan -
Tulevaisuuteen
taas, uskon, ja käyn odottamaan
uutta
päivää, ei murheen häivää!
Ja
elämään vire uus’, kireet siimat ja uponnut koho!
-Tuliko
kalaa? Kuuskiloinen! Oho!
Kun sinut kohtaan, kerron tapahtuneen
ansiosta
sinun, kuulet kehuineen -
vongaten toki , joki uomaansa
hitaasti muuttaa… .
Hämmästynein katsein, sanoin ihmettelevin
Sinun
kanssas’ puistoon, poistun, istun vierees’
ja
kysyn:
Olen
jo sinun, olisitko minun,
ja
yhdessä tästä eteen...päin ja kotiin
kauniiseen,
pesään lämpöiseen?
Vastaat:
Sun
tunnen, viattomuuden,
ja
yhdessä tästä eteen...päin ja kotiin,
sydämmees’
pesän teen.. .
Lauma
kahden, onnellinen.
Elvis180221tellen
Aloitin kirjoittamaan tätä yhden kuvan perusteella, tuumailin vain hajoitella sanankäyttöä. Taustakuvana näytöllä söpön naisen naama, silmistään ajatukset, mielikuvitus lähti..... .
Lentoon ja nousi ilmaan, kävi korkealla ja laskeutui onnelliseen loppuun, poika ja tyttö saivat toisensa;) Oli mukava kirjoittaa;)
***
Vähän vanhempaa kirjoitin puhtaaksi, on noita harakanvaravasvihkoja kohtuullisesti *viheltää*, laiskuus on syntini suurin... .
Hyvästi jää!
Kitaraani
kuritan, siihen puran raivoni
Kuulen
kuinka nalkutat, ja se tukkii aivoni
Kunnes
päähäni, ei mahdu mitään muuta
kuinka
et tajua, sulkea sun suuta?
Sä
beibi kerjäät, nenästäs verta
eikä
tasan! ole, ensimmäinen kerta!!
Mikä
sua vaivaa? Mikä pakko kaivaa,
ikivanhentuneet
riidat, sovitut, toisin muistaen!
Mä
pikkuhiljaa, alan pakkaamaan…
Lemmenlorujani
luritan, niillä sinut lepytän
Tämä sulle on, jotain pelii, mut hei! nyt luovutan
Ja
ennen kuin edes, ehdit huomaamaan
olen
jo poissa, itsekses' jäät jaanaamaan
Luulit
että kestän, kaiken mitä keksitkään
kilttinä
alistun, ja nielen paskaa ainiaan?
Mä
olen vihdoinkin, huh huh! Vapaa!!
Sata
soittoo, tuhat viestii, anteeks, ja syyttävää!
kiroilet
anoen, uhkaat kerjäten, koitat takas pesään
Saada
mut mulla on, sulle uutinen:
sun
ex-miehes on, löytänyt jo uuden!
ihmisen
joka/jota kunnioittaa,
rakastaa,
ja pitää vertaisenaan
En
sua huolisi enää, vaikka olisit viimeinen!
Kuolis’
ihmissuku ennen, kuin sinuun koskisin
Sinä
itsekäs, alistava ja niin heikko ihminen!
Ei
jäänyt sanottavaa, yksi Hyvästi!...
Kas,
sanoinkin jo sen;)
Elvis251120tellen
Ruune peri, minä en, köyhänä runoilijana kuolen!!
Jos nyt edes jonkinlaista mainetta ja kunniaa, kuolleellehan niitä on, avoimin käsin ja kahmaloittain, tapana ollut antaa.
Sus'