Iloa arkeen Ankasta!!

Ylläolevissa kuvissa tiivistyy koko Akun idea ja ajatus - suin päin innostuneena touhuamaan jotain joka päätyy tod.näk. katastrofiin;), lisättynä jollain vekkulilla huomautuksella - "Jäätelöammuksella kaadetut eläimet eivät lienekään täysin avuttomia." (tuli mielikuva että olen tajunnut sanan lie-merkityksen kun olen lukenut Aku Ankkaa, ja on mielikuvani tosi tai ei, niin Aku on vaikuttanut suomalaiseen kielenkäyttöön jo vuosikymmeniä. Positiivisesti, palkitusti.)

 Iloa arkeen Ankasta!

selviydyt viikosta rankasta.

Jos stressi sua painaa,

Aku käteen, on stressi vainaa!!

Iloa arkeen Ankasta!!

sen lukeminen käy juhlasta!!

Sus'290921

Vastauksena kysymykseen miksi lapsena keskiviikot olivat parhaimpia päiviä viikosta!! Muistan kuinka riemuissaan oli kun käveli kotiin ja yhtäkkiä muisti että siellähän odottaa Aku!! Tuli vipinää kavioihin ja voi herran jumala sitä möykkää ja meteliä jos jostain syystä sarjista ei ollutkaan, tuli esim. vasta seuraavaan päivänä. 

Kaikki oli pilalla, maailma paha, ihmiset vain ja ainoastaan ilkeitä!! Millään ei ollut mitään väliä, suurinpiirtein itsemurhan partaalle veti moinen vastoinkäyminen....  . Mistä sitä nyt huomenna puhuisi, joutuisi välitunnilla noloon Ei tullut Akua eilen, halvatun posti! -tilanteeseen.

Luin tuossa juuri uudestaan, ehkä viidettä kertaa, kaikki Aku Ankan Parhaat -sarjassa ilmestyneet 48 albumia, noin 2500 sivua hyvää luettavaa. Oli wc-lukemistona, siinä hädän hetkellä on hyvä olla a) housut nilkoissa, ja B) Aku kädessä (toisessa wc-paperirulla).

Tämä sarja kattaa aika hyvin Akun vaiheet ja elämän. Kaikki tarpeelliset hahmot pyörii kuvioissa ja Barks nyt on jumalinen piirtäjä!! Voi kun olisi paljon rahaa niin hankkisin aidon Barksin öljyvärityön, aiheena tietysti ankat, mikäs muu? Laitan tähän myös kuvia Don Rosalta, toinen ankanpiirtäjä jolle täytyy nostaa hattua, uskalluksesta sorkkia koko Ankkain sukupuu kohdilleen (nousi hirmu haloo Ankistien keskuudessa), ja toisekseen mielettömän siististä piirrostyylistä. Jotain samaa kuin Jacovittilla, joka vastasi Cocco Billin häiriintyneestä lännen maailmasta, sellaista ruudun täyttämistä niin äärimmilleen että tuntuu monenkin lukukerran jälkeen että kas tuota en ole huomannutkaan aiemmin.. .

Don Rosan tyylittelyä, erittäin yksityiskohtaista, esim. oikeanpuolimmaisessa joka naudan ilme on hieman eri, tunteet muutenkin liioiteltuja. Kerrassaan loistavia ruutuja, toimii itsekseen todella hienosti.

Vaan se mikä nostaa Don Rosan huipuksi, myös koituu turmioksi minun kohdalla. Tuntuu jotenkin väsyttävältä kun virikkeitä on kuvaa kohden niin paljon. Vie kuulasta energiaa sulattaa se kaikki, ja joka ruudun jälkeen alusta. Raskasta mutta pitkällä aikavälillä niin ihunaisen voimallista, ja aitoa hauskaa.

Ankkapurhan (Ankkain sukulinna Skotlannissa) vaiheista kertova Ankkapurhan uusi valtias (kirjasta Roope Ankan elämä ja teot) -tarinan kansikuva kelpaisi seinälleni helposti, kerrassaan siisti!!

New Laird of castle McDuck

Pelle Pelottoman pikku apulainen on hieno hahmokeksintö!! Itsetoiminen mutta silti robotti. Kuitenkaan ei tule robotti ensimmäisenä mieleen, niin personoitu pikku apulainen on, olikos sillä joku nimi? Voltti? Kääkletän...noup, hän on vain Pikku apulainen (Little Helper).

...ja samaan aikaan ruudun alareunassa! =)

Lueskelin tuossa sarjoja jotka ovat kuus-seiskytluvulta ja se väkivaltaisuus yllätti:

Aku saa pataan huolella.

Väkivaltaisuus myös hyväksyttiin ratkaisukeinona ja sitä tavallaan ihannoitiin. Tässä tarinassa esim. ei yritetä muuttaa Iineksen raivoamista vaan etsitään keino joka ei satu, Aku pelaa lopussa Iineksen kanssa jotain lautapeliä ja Iineksen heittämät pelimerkit ei satu. Hmm... Onneksi asenteet ovat muuttuneet, sen verran nuorta on lukijakunta (aluksi;D) että sen ikäinen omaksuu paljon kaikesta ympärillä olevasta, nähdystä, kuullusta, luetusta. Suurin osa hauskasta syntyy kuitenkin seuraavanlaisista tilanteista:

Kaupungin nopein hissi;D

Tupu, Hupu ja Lupu ovat suosikkejani, Akun ollessa ikoninen ykköshahmo ja Roopen persoona taas on jotenkin vietellyt, laitanpa Akun sanomaan jotain mikä tiivistää hyvin ankanpoikakolmikon ytimen:

Tupu, Hupu ja Lupu ovat ylivertaisia nassikoita!

Ja vieläpä kymmenen tähden sudenpentukenraaleja!!

Lopetetaan samaan tyylin kuin aloitettiin, on tilanne ja on (akun)ratkaisu:

Tarinasta Uudet naapurit jossa ankka-perhe

muuttaa uuteen taloon ja jossa on

liian hiljaista.... . Hieno tuo alppi-torvi, 

olisko joku 150 desibeliä lähellä totuutta? ;DD

 

Joten ankka käteen ja pidä tauko, tekee terää ja vahvistaa itseluottamusta, antaa voimaa jaksaa päivä loppuun sekä tuo hulvatonta luovuutta ratkaisuihisi....jos ei, niin joka tapauksessa Akua kandee lukee;)

Sus'

Sota-aikana(toinen mm) myös Aku osallistui 

maanpuolustuksellisiin toimiin.