Sus'runoilee

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Minun jengini (Runotorstain sanat -suloinen suloisuus, sulo)

 Viitaten postaukseeni jengiytyminen, avaan hieman omaa "jengi"historiaani:)


Useammassa partioparaateissa tullut marssittua ja ennenkaikkea
huudeltua niitä joukkohuudatuksia, tyyliin: 
"Fillarinsatula! Kaasupoljin! Ylipitkä viineri!! 
(en avaa, ne jotka tietää...;D)

Ensimmäinen jengi johon 7-vuotiaana liityin oli Partio!! Edelleen parhaita jengejä mihin olen kuulunut, ja kuulun edelleen, joskaan en maksa jäsenmaksuja, enkä ole aktiivi mutta kerran partiolainen, aina partiolainen!

Vaikka olenkin elämässäni langennut ajoittain sille lavealle tielle, niin  partiossa oppimani perusrehellisyys, oman tiimin puolesta toimiminen, heikomman puolen pitäminen ja sen sellaiset arvot ovat kannattaneet minua elämässäni. Monesti on tullut turpaan kun luotan ihmisiin aluksi aivan täysillä, ja jotkut tyhmät sitä käyttävät hyväksi, tajuamatta että se on kertakäyttöinen ja toisella kerralla tulee turpaan ja huolella. Mutta mieluummin näin kuin aina epäillä toisen motiiveja, agendaa, tarkoitusperiä.

Ryhmätoimintaa ja selviytymistaitoja tuli opeteltua, ja niiden myötä luottamus itseensä ja toisiin ihmisiin kasvoi luontevasti ja vahvaksi. Suurin osa tätä nykyistä (saletisti ärsyttävää) itseluottamusta on kotoisin noilta ajoilta, olin liki kaksikymmentä vuotta mukana joista 12 aktiivista. Kun tietää että puukolla ja tikkuaskilla pärjää keskellä erämaata, tai kaupungin katuja, ja tietää että vaikka koputtaisi aivan ventovieraan ihmisen kodin ovea, niin tietty yhteishenki suomalaisten, ja muunkin maalaisten, löytyy, (siis jos on vaikka kaks'kyt astetta pakkasta niin kyllä vihamieskin ottaa eteiseen nukkumaan, tapahtui itselle) että selviää ja pärjää.

Seurakunnan nuorisotoiminta meni samaan piikkiin sillä käytimme samoja tiloja, kirkon alakerrassa. Isosena toimiminern opetti johtamista jota oli jo oppinut partiossa. Viisitoista-vuotiaasta parikymppiseksi eli sellainen viiden vuoden putki, kului bänditoiminnassa ja pienryhmätoiminta eri rooleineen tuli tutuksi. Armeijan käyminen vahvisti kaikkea edelläopittua, varsinkin ryhmätoimimista ja vähän pääsi kokeilemaan pomottamistakin. Olen hyvä oikea käsi eli en tykkää pomottaa mutta tykkään olla perilla kaikesta, eli hiton hyvä sihteeri;)

Lippukunnan talvileireillä (tai pääsiäisleireillä, järjestetään pääsiäisen aikaan) joita kertyi kaks'kyt tasan, toimin jokaisessa mahdollisessa tehtävässä, eli yhden leirin olin siis pomonakin. Enemmän tykkäsin suunnitella ja thinktankata, stormata ideoita, vai miten se nyt hienosti sanotaan nykypäivänä?

Se ja sama, ajatella siis. Yhden tai kaksi olen nimennytkin, yksi oli Käpälä ja leirin lopuksi oli tarkoitus valita leirin pääsiäiskäpälä eli mämmikoura, vaan tämä arvonimi meni jo heti ensimmäisinä tunteina -  tyyppi (Jaska muistaakseni) joka kirjoitti päiväkirjaan ison otsikon leiristä, ja aloitti tapahtumien kertomisen, tokaisi yhtäkkiä: - Ei tarvi tarkkailla kuka on leirin pääsiäiskäpälä...tuli kirjoitettua isolla tähän päiväkirjaan jotta PÄÄSIÄSILEIRI KÄPÄLÄ. Hauskoja muistoja piisaa, suurin osa tosin insideä, eli on niin tilanteisiin ja hlöihin liittyvää että ei avaudu jos ei tunne taustoja.


Itseluottamus se sudenkin katseessa sanoo. - Jätä rauhaan,
 tai saat rivin muistoja persuuksiin...

Yksi hauskimmista ja opettavaisimmista, ehdottomasti luovin, jengi oli Huoneteatterin Mistä on pienet tytöt tehty -näytelmän tekijäryhmään kuuluminen. Käytiin oikein kisailemassa Mikkelissä koko Suomen harrastajateatteripäivillä ja voitettiinkin jotain, luova ryhmä josta löytyi myös yksi rakkaus, seukkasin yhden nuoren näyttelijänaisen kanssa vuoden, oli jännää...  JÄNNÄÄ!!

Myöhempi historiani sisältää erilaista ryhmää, lähinnä noissa puolimatkan kodeissa kun tuli asuttua, niin ryhmätoimintaa oli enemmän tai vähemmän, ja laumassa löydän aina paikkani. Vankilassakin piti opetella omat koodinsa, ärsytti vain että se kuka on siviilissä halveksituin ja vihatuin, pelottavin ihminen eli murhamies, oli kingi.. just joo, toisen ihmisen tappaminen ei tee kuningasta, ainoastaan pelkurimaiseen ratkaisuun päätyneen ihmisläjän jonka ihmisyys on vähentynyt. Tosin on niitä syystä tapettavia, ja niiden tekijät sitten erikseen. 

Suden löytyminen henkioppaaksi, voimaeläimeksi, avasi minulle lopullisesti oman vahvuusalueeni. Osaan tarvitaessa olla ryhmän ihan mikä tahansa toimija, vaan parhaimmillani olen kun suunnittelen sen ryhmän toimintaa, roolitan ihmisiä, osaan luonnostaan kasata ryhmiä, vaistonvaraisesti laittaa oikeita ihmisiä toistensa kanssa tekemisiin. Tämä tosin vaatii hieman kasvokkain tutustumista, ei ihan lonkalta voi jos ei mitään tiedä.


Nykyään ei varsinaisesti voi sanoa että olisi jengiä, olen sen verran monipersoonaisuuteen tapipuva, että helposti omassa päässä on jengi, joka varsinkin keskustelee mielellään ratkaisuistani, arvostelee, huomauttelee, vittuilee..

 Onneksi olen löytänyt tähän ongelmaan ratkaisuksi demokraattisen skitsofrenian, eli kaikkien skitsoilujen jälkeenkin, minä olen se joka päättää mitä minä lopulta teen, oli sitten kuka tahansa sivupersoonistani mitä tahansa mieltä. Eli siis demokraattinen skitsofrenia ja minulla on puheenjohtajana ratkaiseva ääni. Mitä mainion työkalu kun suunnittelee, ja miettii kuka mitäkin tekee.


Sellaista, hyvää huhtikuun, ja viikon alkua, kevättä lorisee ja kesä jo kurkkii nurkan takaa, jippii!!



Sus'



Rascal Flatts - Me and My Gang


2 kommenttia:

  1. Partio tai joku muu seura toiminta on hyväksi. Partio varsinkin otettaa monipuolista selviytymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tiimityöskeneluä ja kun onnistuu niin kehutaan, ja jos ei niin otetaan uusiksi, ilman kettuilua. kasvaa itseluottamus.

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)