lauantai 15. elokuuta 2020

Saturday Classics 150820

 Velipojalta peritty orkesteri eli Nazareth on tasan yhtä vanha kuin bloggaaja eli on perustettu Skotlannissa 1968. Iski heti laulajan, Dan MacCafferty, äänen hillitön rosoisuus ja tunnetta on tulvillaan. Ihan ensikosketus lienee ala-asteen luokkiksissa eli luokkajuhlissa (konva -nimeä käytettiin JKLn puolella, itse olen mlk:n puolelta, nykyään samaa kaupunkia, kertokaas millä nimellä ne teilläpäin on menneet?) kun sen KISSin I was made for loving youn jälkeen tuli Love Hurts. 

En laita sitä tähän ihan vaan siksi että se on cover-biisi vaikka heidän tunnetuin/suosituin onkin. Sen sijaan Razamanaz -levyn nimibiisi oli ensimmäisiä mistä minä olen bongannut tuplabasarikompin, olihan noita jo kuuskööt-luvulla vaan taisivat olla enempi koristeina kuin vars. soittimina, totaalituplabasarikausi tuli vasta kasarilla kun trash-metallistit niitä alkoi käyttää ja kompit nopeutui ihan älyttömiksi=) Plus olen tämän laulanut Vaajakoskella, Liekkilässä järjestetyissä bileissä, vuotta en muista mut jotain 1984 - 85. Vierailin sen yhden biisin ajan kaverin bändin keulilla, varsinaisesti olin tilaisuuden juontaja.



Levyistä arvostan eniten Snaz -liveä, kasarin alussa äänitetty levy niputtaa hyvin ne kolme hard rock/heavy -levyä joilla orkesteri sai laajempaa yleisöä: Razamanaz-73, Loud and Proud-73 ja Rampant-74, mainittakoon että Deep Purple -basisti Roger Clover tuotti nämä levyt. Suurimman menestyksen, mm. jenkeissä platinaa ja Love Hurts top teniin ainoana koskaan, Hair of the Dog-75 kuuluu myös tähän sarjaan, joskin alkaa olla jo perinteisempää settiä eli perusrock'n'roll'n'bluesrähinää.  (nämä siis mun mielestä -tietoa, wiki-artikkelin laatijan mukaan tästä alkoi raskaampi vaihe, saattaa olla, mulle N on vaan roketia ja hyvää sellaista).

Rampantilta laitetaan tähän hituri joka voisi ihan hyvin olla Love hurtsin kaltainen hitti vaan ei ole, ostava yleisö ei aina ymmärrä hyvän päälle;D Loved and lost pitää sisällään sen vanhan viiisauden jotta parempi rakastaa ja pettyä kuin olla koskaan rakastumatta.


Live-77


Nazareth on aina laittanut levyilleen sitä mitä tahtovat, siksi sieltä löytyy niin ihmeellisen erilaisia vetoja kuten My white bicycle (Tomorrow -yhtyeen alk.per biisi, nousi top 20. N:llä oli paljon pikkuhittejä, varsinkin covereista tekivät onnistuneita versioita, esim LH on biisin tunnetuin versio, muita Roy Orbison ja Everly Brothers)


Top 20 sijoitus brittilistalla


Seiskyt-luvulla bändeillä oli kyllä enemmän liikkumavaraa ja tekivät taiteellisesti avarampia ratkaisuja. Esimerkiksi kun oli keikkoja, niin saattoi olla samalla keikalla Black Sabbath, Jethro Tull ja vaikkapa juuri Nazareth eli heviä, progee ja hard rockia. Nykyään on lämppärit samaa musasuuntaa, kovin on kaventunut katsanto ja tiukkaa genreytymistä on tapahtunut. Monet ulkomaanelävät ihmettelee Suomen festareita kun saattaa olla ensin Suvi Teräsniska, sit Popeda ja lopuksi vaikkapa Children of Bodom, tosin ihmettelyä herättää koko shöy, kännisiä ihmisiä pari kymmentä tuhatta keskellä ei mitään, yössä huutamassa, laulamassa ja ördäämässä alla auringon joka ei suostu laskemaan;D Oikeasti, me ollaan tosi eksoottisia kun vähän kelaa.. .

Olisin oikeasti halunnut syntyä viisitoista vuotta aiemmin ja  Lontooseen!! Ai hitto, 1966-76 Lontoo, olisi nähnyt siis ihan kaikki ne bändit jotka ovat top10 -listalla: Led Zeppelin, Rush, AC/DC Bon Scottilla (vähän täytyy venyttää eli 77-79), Deep Purple, Black Sabbath, Jethro Tull ja monia muita...sekä tietty Nazareth!!!

Snazilta vielä avausraita jossa on hyvä jännite, kertoo niinkin yksinkertaisen tarinan että sähkösanoma tulee (onks kukaan teistä koskaan lähettänyt/vastaanottanut sähkösanomaa??), keikalle lähdetään ja sinne menosta kerrotaan.. Biisi toimi vuosikausia livesetin avausbiisinä


Sent a telegram today
Tomorrow you’ll be on your way
Could be Memphis or L.A.
No questions just get out and play


Olen ollut töissä Tanssisali Lutakossa silloin kun se avattiin eli marraskuusta -90 aina toukokuuhuun  -92 asti. Työkaverina oli eräs hlö joka oli ollut aiemmin töissä ravintola Kissanviiksissä (oli koko kissaravintolat -sarja, Katinhäntä joka muuttui Kuja-Katiksi ja Topi-Katti, menivät konkurssiin -91, Kissanviikset toimii vielä nykyäänkin). 

Hän kertoi että orkesteri oli ollut syömässä matkalla pohjoiseen, niillä oli keikka jossain Joensuussa Kaavilla (tai jossain, en muista tarkasti) ja manageri oli unohtanut salkkunsa ravintolaan. Siellä oli kiertuepalkkiot, 40 000 taalaa ja paluulentoliput. Oi hitto kun olisin löytänyt, olisin tunkenut jotenkin siitä hyvästä itseni mukaan rundille muutamaksi päiväksi! Sattuu ja tapahtuu.. .


😎


Vuoden -86 Cinema -levyltä bongasin tämän aikoinaan ja pisti miettimään eli orkalta löytyy perinteisten poika tapaa tytön, surua sytämmeen, yhyy ja juodaan viinaa, soitetaan rokkia -biisien lisäksi myös vakavampaa materiaalia.


Veterans song

MacCaffertyn ollessa laulaja bändi levytti 22 studio-albumia joten jos kolahtaa ja on jäänyt vähemmälle kuuntelulle niin kahlattavaa riittää=) Ja kiertää edelleen, puikoissa uusi laulaja, basisti lienee enää ainoa alk.per. jäsen.

Rock'n'roll Telephone vuodelta 2014 on MacCaffertyn viimeisin, sen jälkeen on tullut uuden laulajan, Carl Sentance (ex-Persian Risk), eka eli Tattooed on my brain. Kyllähän tuota kuuntelee mutta Mac on Mac, sorry=)

Punch a hole in the sky
Voisi olla ihan millä tahansa levyllä
1985-2014, sitä aiemmat tunnistaa soundeista,
tyyli ei ole muutunut pätkääkään, oman-
laisensa AC/DC 😋

Tässä vielä No Mean Cityn kansi, joskus sitä vain kaipaa LP-levyjä, aivan hiton siisti maalaus:

Linkkibileet täältä, Klik!

Fiilistä löördaagiin!!


Sus'🐾


P.s. Juustopäät juhlii 25-vuotista taivaltaan julkaisemalla uudestaan Sukkapuikkokapina -levynsä vinyylinä. Kerron tämän siksi että kys. bändi pitää top 1 -paikkaa mun maailman paskin bändin nimi -listalla, toisaalta levyn nimihän on eräille teistä oikein siisti;D 

Vive le Revolution!!

12 kommenttia:

  1. Konvassahan me käytiin, Tipulassa tai Lyseolla ennen kuin vaihdoin Kesyyn ja siellä oli omat konvat. Tosin en muista kävinkö niissä kun muutettiin Muurameen ja siellä vedettiin työväentalolla omaa discoa nuorisolle niin kauan kuin ilmoittivat että meidän pitää liittyä jäseniksi. Eihän me teinit mitään sellaisesta. Ja siinä aasinsilta Nazaretiin, jota kuunneltiin kotibileissä tuohon aikaan. ELO:n ohella olivat suosikkejamme.

    Lontoo olisi ollut huikea paikka tuolloin 60-luvun loppupuolella. Näitä klassikoita (Sunnuntai klassikot myös) soitellessa on noussut juuri 66-68 vuosiluvut esille useimmiten.

    Olen muuten saanut sähkösanoman tai kaksi, onnitteluviestejä ovat olleet maailman toiselle laidalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläasteella olin parissa bändissä ja toinen eli The Horse soitti yhden keikan Kesyllä, joskus 1983-84. Tai sitten se oli se aikaisempi orkka eli The Eh.. (voi luoja mitä bändien nimiä;DD mollaan Juustopäitä ja itse vetänyt tuollaisissa, The Horse on vieläpä oma keksimä, oli alunperin &Flying Bananas)

      Tipulaa en tunnista, muut kylläkin.

      Poista
    2. Entinen Tyttölyseo sittemmin Voionmaa.

      Poista
  2. Mun poika kuunteli Nazarethia, Alice Cooperia ym. nimiä listaltasi, mutta ei ne mun listoille kuuluneet. Hyvin monen tyyppisiä kappaleita postauksessasi, vaihteleva tyyli. Minuun ehkä vetoaa enemmän Love hurts - https://youtu.be/G_1LP3Z6pW4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Nstä on moneksi ja jos nyt sen 22 studiolevyä tekee elui tuollaiset 250 biisiä niin eihän sitä samaa jaksa soittaa kuin AC/DC..

      Poista
  3. Näistä iski eniten se erilainen polkupyörä. Hopeelle pääsi Punch a hole. Olikos muuten polkupyöristä puheen ollut tuttu se Queenin https://www.youtube.com/watch?v=xt0V0_1MS0Q - mistähän noi tuolloin polkupyöristä keksivät laulaa? Silloin ei kuitenkaan oltu vielä tajuttu bensamoottorien huonointa puolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LSD-päissään saivat halun ajaa pyörillä? En tiesdä mut joku minibuumi on tuntunout olevan meneillään, Qn biisin tiedän juu=)

      Poista
    2. Q:n video herätti huomion, enää ei tollanen enää menisi läpi... tarttuva kappale se, vaimolle piti soittaa Vesalaa, että sai tuon pois päästään. 😄

      Poista
  4. Dan MacGaffertyn ääni on kyllä niin ihana ja tunnistettava, kerrassaan huikea!

    Nazareth oli teiniminäni suuria suosikkeja, kaikki nämä tässä laittamasi biisit ovat enemmän kuin tuttuja.

    Näin bändin Rusirockissa vuonna 1974, samana vuonna keikan heitti siellä myös Procol Harum. Ei ollut todellakaan yhtään paha olla 70-luvun teini jopa Suomessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elvistele nyt siinä, hmph! ;D
      Tuo viimeisin biisi on vuodelta 2014 ja jos sun teini-ikä ei ole todella pahasti venynyt niin se tuskin oli ihan tuttua jos et ole 70-luvun jälkeen kuunnellut/tai siis muuta kuin sen aikakauden biisejä. Niin tai näin, alleviivaa vain sitä että tyyli ja soundipolitiikkakin on pysynyt samana, soitti sitten poppi, rokkia tai jopa heviä..=)

      Itse kuuntelen eniten niitä 70-luvun levyjä.

      Poista
    2. Me ollaan Susun kanssa ikuisia hippejä ;)

      Poista
  5. Tämä kuulostaa samalta klassikolta kuin viimeksikin! 😄

    VastaaPoista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)