Taas on taiteilija minussa saanut aikaa ja valtaa, lopputuloksena ihan ehtaa Sus'artia.Nih!
Ensin esittelen kovan kohtalon kokeneen Airon Mänin loppusijoituspaikan: hänestä tulee tuuliturbiinin ylin valvoja. Kaikki on tosin automatisoitu joten siinäpähän tuijottelee horisonttiin, kuten eräs Igorovitsh jonka Airo toimitti vankilaan. Kova on kohtalo oikeuden puolustajalla mutta kuitenkin sentään vihreää sähköä... .
Airon Män hukkasi vartalonsa taistelussa, tai ansahan se oli, johon
Airon Män lankesi kuin jänis porkkanavarastoon.
Toinen teos on maalaus puulle. Aloitin tekemällä oksanreikien kohdalle niitä kiertävät puna-oranssit raidat jolloin jo muodostui vähän alienmaista tyyppiä. Kun sitten suttasin lisää ja oranssi otti vallan niin siitähän muotoutui Munchin Huuto. Koska yhteys oli niin ilmeinen, en sitä yrittänyt muuttaa vaan tein siihen yhden, elokuvasta Green Mile, yksityiskohdan erottamaan se Eetun karmivasta maalauksesta (pitempään kun tuijottaa niin alkaa jotenkin ahdistamaan, siis se alk.per. Huuto). Leffassa kuolemaantuomittu afro-amerikkalainen mies on lukutaidoton, yksinkertainen maalainen jolla on kyky/taito imeä pahuus ja sairaudet pois toisesta ihmisestä. Ne sitten purkautuvat surisevana parvena (siis ne pahan, sairauden ym. paskan partikkelit) suusta. Halloveenihuuto!!
Harvoin olen saanut niin paljon hupia pellinpalasta kuin tästä minkä leikkasin pois polkupyörän rapakaaresta kun oli vähän liian iso. Julkaisinkin jo jossain postauksessa aiemmin kuvan missä se on vihreässä tuikku-lasikipossa, nyt löysin ilmais-kirpparilta messinkisen tuikkukipon joka sopii tähän projektiin. Tuli siisti, asensin (ruuvasin yhden ruuvin ;D) laitteiston (;D) parvekkeen seinään. Hyvin toimii ja on söpö:
Sellaista touhua ja toimintaa Sujenpesässä, on kyllä jo talon pikkuväkikin ihmeissään kun hullummaksi luokiteltu ihminen hihkuu ja tekee outoja temppuja liimalla ja ties millä... Piiu Pikkuruinen, pääesiylitonttuni on joutunut rauhoittelemaan hätäisempiä: Sekaisinhan se on kuin telkänpönttö oravan jäljiltä vaan ei se vaarallinen ole, jos sattuu näkemään niin huikatkaa, laittakoon hassujen tupakoiden piikkiin... ;D Tämä on rauhoittanut pikkuväen ja tunnen ajoittain kuinka minua tuijottaa laumallinen vaan kun koitta jäljestää niin aina katoavat silmän alta, tosi vikkeliä. Ja ovelia. Ja kivoja, hih!!
Tänään kuunnellaan musiikin kermaa kuusikymmentä-luvulta ja silloinhan mm. tämä Eric Claptonin johtama Cream oli listoilla, ja Erkki kruunattiin Jeff Beckin ja Jimmy Pagen kanssa kitarasankareiksi. Alkoivat pitkien soolojen ajat (varsinkin seitsemänkymmentä-luvun alun, aina punkin tuloon asti, soolot vain venyi ja venyi, myös muilla soittimilla). Tämä biisi on julkaistu 10.maaliskuuta 1968, olin juuri syntynyt vajaa kaksi kk aiemmin, vanha biisi, vanha jätkä, omakuva kuningas, tunnelma teini;DD Crossroads:
Trio muoto ei anna armoa, soitin on hallittava
ja shöytäkin pitäisi vielä heittää...RokRok!!
Samana vuonna bändi lopetti ja tässä yksi listahitti viimeiseltä keikalta, White Room:
Ällistyttävän siisti bändi, kaikki niin suvereeneja
Eräs Mies, joka oli kirosanavieroituksessa ja käytti Kettu-sanaa korvikkeena, totesi eräänä iltana pesässään (ketun hokeminen alkoi vaikuttaa muuhunkin Miehen sanastoon):
-Kettu kun ei ole makeaa, ei namin namia... vain pihlajanmarjoja, pyh!, Mies tokaisi ääneen ja ajateli: -Niistä ketutkin sanoo että happamia mutta entäpäs jos survoisi ne ja lisäisi sokeria..hmm.... Mies alkoi puuhaan ja keksi lisätä hyydykettä jolloin mössöstä tuli kalulittuna ja pintasokeroituna oikein makoisia paloja.
Nami!
Kettukarkki oli syntynyt. (Minun hlö.koht. teoria, totuus saattaa, ja onkin luultavasti jotain aivan muuta;)
Hölynpölyä sen sijaan valmistetaan Cambraissa, Ranskassa mutta se on eri juttu ja siitä voittte lukea Asterix lyö vetoa -albumista.
Niitäpä on siellä 98 erill. eli sinne jos huvituit. (aaaaaarhg!! eikö ole suomen kieli ihanaa!tuittuit!!, vrt engl if you felt yourself amused, turhan pitkä;)
Radio Tampere on keksinyt jotain aivan kammottavaa: soittaa Turkulaista musaa koko yön!! jos tämä ei riitä vapisuttamaa moro-kansaa, niin kilpailuissa pitää es. laskea kuinka monta kertaa TPS:n maalilaulu soi!!
Kauhuntäyteistä viikonloppua niille jotka siitä diggailevat, itse sulkeudun sisään ja pakenen kauhuja romanttiseen komediaan, siihen ainoaan josta pidän eli Holiday.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki blogiini. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Provosoituminen
-Nyt
on kyllä hullua touhua! kommentoi kaveri kun selitin
voimaeläimistä.
-Miten
niin hullua? Aika normisettiä, tästä on hyötyä itsetutkiskel..
-Hullu
olet jos satuihin, vedätyksiin uskot, ja yrität muille saada saman sonnan läpi,
edesvastuutonta...j
-Nyt
URPO turpa kii!! Se että hakee eläinmaailmasta oman luonteensa
vastineen, oppii itsestään tutkimalla
eläimen käyttäytymistä, ei ole mitään hullua eikä loruilua.
Jos ei kiinnosta niin tuossa on viisi hirttä poikki mennä...
. Tunnelma hiipui pahasti ja tajusin itsekin reagoineeni turhan
voimakkaasti, laitoin soimaan Sannin kappaleen Lelu
rauhoittaakseni tilanteen mutta..:
-Ja
vielä teinipissiksen paskamusaa, taidan olla väärässä
seurassa..
-
No niin olet, ala vetää! hiillyin uudestaan.
Joskus sitä vain palaa päreet eikä jaksa olla kohtelias, oikeastihan (ilman sanarajotteita) tilanteessa tulisi päräytettyä jokunen kirosana ja huudettua että suksi V... ja sen sellaisia asioita. Elämä on. :)
Ja sitten jotain aivan muuta! Törmäsin kaupassa suloiseen, söpöön ja vieläpä sopivasti tarjouksessa olevaan, lutuiseen ranskispehmoleluun. Sitten huomasin että ei helv.., nyt ampuu yli ja pahasti!! Sillehän on laitettu otsaan sarvi!! Mitä ihmettä, yksisarvinen koira?? Jotain rajaa vaikka onhan tuo aika hih...(Pöllönkin mielestä sarvi on liikaa, pyysin kommentin että en ole mielipiteeni kanssa yksin;):
Kyllä on kapitalisti taas tehnyt yks'sarvihurtalle katseen jota on vaikea olla säälimättä/haluamatta tarjota eksyneelle koti, pesä pehmoinen, oi rakas minä pelastan sinut... .
Kotikaupungissa harvoin törmää mihinkään uuteen maisemaan, silloin tällöin pykäävät jonkun talon johonkin ja pääsee ohottelemaan että tuollainenkin on nyt sitten kityssä. Vaan minäpä törmäsin kokonaan uuteen kaupunginosaan!!! Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin tämän kokoisessa kaupungissa, niin vain kävi. En ole kolmeen vuoteen käynyt kaupungin pohjoisosissa, Pupuhuhdassa, Huhtasuolla, Kangaslammella.. . Nyt hain dvd-soittimen lainasta Pupuhuhdasta (Pupumäki;) ja palasin keskustaan polkien Minimanin(tavaratalo) kautta(mennessä Tourulan kautta joten en huomannut) ja siinähän se oli, heti kaupan takana:
Oikeanpuolimmainen kerrostalo on alueen korkein eli maamerkki.
Hetken löi tyhjää että mikäs alue, mitäs taloja kunnes tajusin että se on lakkautetun Kankaan paperitehtaan aluetta, olin siitä lukenut ja tiesin kyllä mutta jotenkin vain meni hetki asian ymmärtämisessä. Katukyltti viimeisteli ymmärrykseni ja pyöräilin onnessani uusilla kaduilla.
Onnessani siksi että tässä kaupungissa on vähän polkuja, teitä, alueita joita en olisi kolunnut noin viidenkymmenen vuoden aikana (kaksikymmentä ensimmäistä silloisessa Jyväskylän Maalaiskunnassa, nykyään osa JKL.ää).
Eräässä liikenneympyrässä oli käytetyistä renkaista tehty taideteos, tämä menee Repulle:
Kerrassaan hieno efelantti, nolsu niin musta ja kimmoisa, tuohon jos törmää niin kimpoaa vain takaisin baanalle;DDDD
Siinä tärkeimmät,
Sus'
Beatles - Why we don't do it on the road
Merkittävä, syvällinen, vähemmälle
huomiolle jäänyt hittibiisi!!!
Olisko Ringo kun laulaa, silleenkin harvinainen ;)
P.s. v1830 US of A:n hallitus osti intiaaneilta Oklahoman alueen ja ihmisiä jotka sinne muuttivat kutsuttiin boomers -termillä eli ei ole ihan uusi termi tämä boomeri josta nyt kohistaan Marinin aloitteesta;)
Aika usein tulee mietittyä että millä logiikalla jotkut ihmiset toimivat. Tästä esimerkkinä uutinen Jaden, 18v, nenäsumutekoukku -juttu jossa hän sanoo näin:
Jade on monesti harkinnut hakevansa apua, mutta kynnys tuntuu vielä liian korkealta. Ehkä se jollain tavalla hävettää, että on koukussa nenäsumutteisiin. Häntä myös pelottaa, ettei sitä otettaisi tosissaan.
Ihmisellä on siis ongelmia mennä lääkäriin ja kertoa nämä samat asiat jotka hän kertoo valtakunnan suurimmassa uutismediassa, omalla nimellä ja omalla kuvalla, ja hän kertoo ne asiat toimittajalle kahden kesken. Mutta ei siis voi mennä lääkärille kun pelkää että ei oteta tosissaan, ammattilaiselle joka voisi saman tien kertoa mikä on homman nimi? Kertoo koko kansalle josta varmasti uupuu asiantuntemusta jolloin seuraa tirskahtelua että mikä koukku?
Siis oikeasti? ;DDDDD
Hyvää lokakuista, sateista, harmaata, aamua kaikille, kyllä se siitä valkoiseksi muuttuu ja joulustressikin kohta iskee niin että ei huomaa ulkoista pimeää,
Nimittäin kahvinjuonti! ;D Viimeinen kupillinen tuli hörnästyä keskiviikkoaamuna. Torstaiaamusta kävin naapurille koputtelemassa, kahvinpummausreissulla, vaan ei ollut kotona joten tyydyin teehen. No, perjantaina oli pikkutilipäivä ja kaupasta unohtui ostaa kahvia. Illemmalla keli oli niin tuima jotta tuumin että pärjään ilmankin ja join teetä. Lauantaiaamuna havahduin tilanteeseen että en ole kolmeen vrk:een juonut kaffetta, elikkäs kevyet päänsäryt to-pe johtui kofeiinin puutteesta vaan tuumasin että olkoot koko sumppi, johan tuota on tullut litkittyä.
Aamurutiinin entinen jäsen.
Olin miettinyt jo puolisen vuotta, kun alkoi tuntumaan että toinen kuppi siitä kahden kupin päivävakiosta, alkoi maistumaan pahalta, että olisi jo aika luopua tästäkin paheesta, varsinkin kun sen markkinahinnan ennustetaan pomppaavan lähivuosina taivaisiin. Mikä johtuu ilmastonmuutoksesta, kahvinviljelyyn sopivat maastot vähenevät vuosi vuodelta ja jossain vaiheessa tämä suomalaisten herkku tullee maksamaan monta kymppiä kilo. Eli se siirtyy takaisin herrojen herkuksi. Asiaan vaikutti yllättäen myös eräs mainos - Kulta-Katriina mainostaa että aikuisuuteen siirtymisen merkkinä alkaa juoda kahvia?? Siis mitä ihmettä? Kofeiini on huumaava aine, joskin mieto, mutta kuitenkin. Mainoksella on painoarvoa teinin maailmassa, uskoisin. Kukapa 15-18 vuotias ei haluaisi saada aikuisten oikeuksia (ja velvollisuuksia) ja jos kahvin juominen on aikuisuuden merkki niin...
Mikään ei ole niin ovela kuin mainosmies, jos pitää saada jotain myydyksi, mikään ei tunnu olevan moraalisesti väärin. Joten käänsin mainoksen tarkoitusperän ylösalaisin: -Olen aikuinen ja minuahan ei mainosmies pomputtele! Joten päätin että en enää osta kahvia kaappiin. Tämän niin kuin muidenkin huumaavien aineiden kanssa, pidätän oikeuden silti nauttia kahvikupillisen silloin tällöin jos siltä tuntuu. Ehdottomuus ei sovi minulle muutoksenteossa, esim. vaikka lopetin alkoholin humalajuomisen, niin olen esim eilen ottanut kaksi lonkeroa. Ei kannata jäädä siihen rajalle makaamaan, sille ei yhtään tai kaikkimullehtitännenyt! -rajalle. 99% vähennys riittää...;)
Ei väkisellä tarvi ottaa, kärsimys opettaa.
Asiasta koronaan: -nyt alkaa tässä touhussa olla jo suomalaisuudelle vieraita elementtejä, reagoimisia joita kuulee tapahtuvan kiivaamman luontoisista ihmisistä koostuvissa valtioissa, eli suoranaista ajattelemattomuuden huipentumista, ylilyöntejä, vai mitä tuumaatte seuraavasta:
– Toivon, että tämä ei turvallisuusriskiksi eskaloituisi. Pakko toki sanoa, että on meillä poliisit joutuneet olemaan koulujen pihoilla sen takia, että on voitu turvata lasten turvallinen koulumatka ja koulunkäynti, Ohisalo sanoi Ykkösaamussa.
– On ollut tilanteita, joissa koronarokotekriitikkoja on ollut siellä koulujen pihoilla. Ja tätä pidän erittäin huolestuttavana. Seuraamme jatkuvasti tätä tilannetta, Ohisalo jatkoi.
Lainaus täältä. Ihmetyttää jo ne huutelijat ravintoloiden ulkopuolella mutta että mennään koulujen pihoille häiriköimään lapsia niin johan nyt on P*****E! Saa olla koronakriittinen, rokotusvastustaja mutta joku tolkku hei!! Ja poliisilla olisi varmasti tähdellisempää tekemistä kuin vahtia peruskoulujen pihoilla. Oikeasti!!
Head like a...cloud?
Luettuani koronan aiheuttamasta, jopa vuosia kestävästä "aivosumusta" eli kognitiivisien taitojen heikkenemisestä, muistin pätkimisestä, en voi kuin ihmetellä kuinka joku haluaa vapaaehtoisesti ottaa riskin moisesta olemalla ottamatta rokotetta. Se kun suojaa nimenomaan ja pääasiallisesti taudin vakavilta muodoilta eli vaikka saakin tartunnan niin tauti menee ohi lievänä.
Nyt on huima luontodokumentti!! Areenasta löytyvä, Arktisen susiperheen matkassa, on kerrassaan kylmäpäistä toimintaa. Tyypit menee Ellismereen, huitsin pohjoiseen, jossa talvella voi lämpötila pudota -50 asteeseen ja kaamos kestää 4 kk, ja alkavat hengailla valkoisten susien kanssa, tai siis lauman. Huh!! Nämä sudet eivät koskaan ole aiemmin nähneet ihmistä joten eivät pelkää ja tulevat ihan alussa uteliaina nuuhkimaan että ketäs te olette... Huh!! Olen kateellinen, tällä kertaa oikeasti! Nyt on niin älytön meininki että tahtoisin kovin olla mukana tekemässä tuota dokkaria. Olisi unelmien täyttymys, ulvoa kuuta osana susilaumaa! Kolme viisikymmentä minuuttista osaa, suosittelen vahvasti.
Muutama kuvakaappaus ensimmäisen jakson alkupäästä, pupuja, biisoneita..ja susia, valkoisia susia!! IIIIIKKKKKK!!! Ihanaa, taivas!
No kyllä hakkaisi minunkin sydän, kahtasataa ainaskii!! Kerrassaan upeaa, taianomaista.
Ulvoen leppoisasti sunnuntain kunniaksi, hyvää alkavaa viikkoa toivottaen,Aouuuuu,
Sus'
Kaunis<3<3<3Kuumottava
P.s. Viikon villisikamaisuus!! Kerrassaan hilpeä possu;D Asiaa aasinsiltamaisesti sivuten, Asterix-visa. Sain 11/11, vähemmän oikein minulta olisi ollut säälittävää, kun nyt on lukenut koko sarjan ainakin kertaalleen, suurimman osan albumeista kymmeniä kertoja. La-iltana viihdytin itseäni albumilla Gallialainen kertomataulu, jossa on lyhyitä juttuja ja mm. tarinoiden päähenkilöt lapsina yhdessä tarinassa.
Lukiessani viikolla Asterix lyö vetoa, huomasin ensimmäisen kerran että Idefix lähtee seuraamaan dynaamista duoa, Asterixia ja Obelixia Parisiumin kaduilta ja Obelix vasta viimeisellä sivulla huomio koiran, antaen sille luun. Idefix on yksi rakastettavimmista sivuhahmoista, varsinkin hänen rakkautensa puihin jopa riipaisee, aloittaa aina hirmu itkevän ulinan kun puu kaatuu.
Anssi Kelan Levoton tyttö on kohtuu tuore biisi nostettavaksi klassikoihin mutta menkööt, en pysty vastustamaan kun sain idea..kun siitä on niin hyviä versioita!!
Alkuperäinen Anssi Kelan Levoton tyttö (joka AK:n mukaan pelasti uran)kuvattu Kelan työhuoneella 16.1.2013:
Tämä pääsee pronssille mun listalla :)
Seuraavaksi ikisuosikkini SANNIn versio Vain elämää 4 :lta:
Tykkään kuin soittaa kaiken itse, käyttää sellaista laitetta
hmmm...prkl:n työmuisti....joku loopperi..
en nyt muista, mut joo, itse kaiken vetää=)
Tämä versio Levoton tyttö top 2 -sijoitus
Tuorein on paras mutta ei pelkän tuoreuden takia, hillitön meno ja tuo etelän komppi sopii niiiiiiin hyvin!! Anna Abreu, Evelina, Nelli Matula -trio:
Aivan järjettömän hyvä versio ja kyllä on
kovaa talenttia Suomi-naisissa!!!
Pirs'kattimiumaumou!!
Täydellinen <3
Levoton tyttö biisin paras versio mielestäni, tällä hetkellä!! Kultaa!!
Sellaiset lauantaipirskeet tänään, levottomat tytöt ottaa nyt ja repäisee itsensä tanssiin, niin juuri, siellä tietokoneen takana, tuolista ylös ja joku versio soimaan, ja lantio keinumaan, ainakin viimeisessä, Ole!! ;)
"Kolonialismilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa ihmiset ja valtiot ottavat hallintaansa toisten ihmisten asuttamia valtioita ja alueita ja puuttuvat niiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Ilmiöön liittyy usein taloudellinen hyväksikäyttö."
Eli ollaan siis kieltämässä suomalaista lautapeliä jotta saadaan kolonialismi kitkettyä maailmasta. Mielipiteenäni haluan julkituoda seuraavaa:
Vaikka ajatus ei sinänsä olekaan väärä ja peli voisi olla korrektimpi niin se on 1951 julkitullut ja aikansa lapsi, pelattakoon sitä tämä tieto korvan takana.
Itä-Ukrainan vuonna 2014 alkanut miehitys on mielestäni tämän päivän kolonialismia. Kuka on se rohkea joka panee Putinille vastaan ja hoitaa ryssät vittuun itä-Ukrainasta jota he miehittävät tosiasiallisesti, puuttuen sen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, kuten määritelmässä todetaan.
Joten ennen kuin alatte kiillottaa kilpeänne kolonialismin torjumisessa, niin voisitteko hoitaa itä-Ukrainan takaisin Ukrainalaisille? Sen jälkeen voidaan palata asiaan ja tutkiskella kuinka vahingollinen se peli on verrattuna venäläisten toimiin Ukrainassa.
Niin tätä päivää pahoittaa mielensä jostain täysin toisarvoisesta, niin kauan kun on olemassa ihan oikeitakin ongelmia. Vai onko saksalaisen opiskelijan mielen pahoittaminen mitenkään verrannollinen yhden kansan kärsimyksiin naapurin toimesta? Suomessa jos jossain tämä pitäisi osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Suomeen muuttanut pakolainen osaa:
– Sen sijaan isoimmat otsikot tulee siitä, että joku valkoinen ihminen loukkaantuu tummaihoisen puolesta ja Twitterissä on soppa valmis.
Maailmassa on paljon korjattavaa, mutta rajallisesti energiaa tehdä se, joten priorisointia tarvitaan. Vai onko tämä vain sijaistoimintaa sille kun kukaan ei uskalla sanoa Haista vittu herra Putin ja peräänny.
Onpas todella outoa kun ei ole toimivaa puhelinyhteyttä:O Olen nauttinut siitä, jollain kierolla tavalla, että minua ei saa puhelimella kiinni. Toisaalta ostin jo uuden liittymän ja puhelinkin on jo tilattu, pakko pankkivarmenteiden takia olla luuri joka toimii.
Huippuluureja ollut, niillä jatketaan eli tilasin käytetyn Nokia 110 dual simin, sen verran katsoin että saa muistikortin (joka pitää ostaa, pahus, onks kellään ylimääräistä?), on edes se vga-kamera ja ennen kaikkea luurissa pitää olla ämpärisoitin eli musavehje, ilman sitä huvikkeeton, kieltäydyn musattomasta puhe-elimestä. Liittymä maksoi vitosen ja luuri postituskuluineen 13,- eli ei voida puhua katastrofaalisesta tilanteesta. Kuin etiäisenä, kun edellinen puhelin hajosi, niin kirjoitin ylös, paperille, numeroista suurimman osan eli ei harmia silläkään osastolla. Suurin osa olisi myös eräällä vanhalla sim-kortilla, jossain laatikon perillä, olkoot piilossaan. Nih!
Ai että, värin mukaan en valinnut,
turkoosiväri siis kiva bonus, jotenkin
hurahtanut tuohon väriin;D
Koska edellisen jutun kommenteissa oli Repun kysymys että enkös lopettanutkaan niin tehtäkööt se selviksi että en ole aikeissa lopettaa blogia, en vain enää päivitä sitä joka päivä. Kaikkeen kyllästyy lopulta ja koin sen suosion humauksen mikä oli ihan kiva juttu, ikään kuin sen palkaksi että kirjoittaa naputtelin 250 postausta putkeen. Täältä asiasta lisää.
Löysin tällaisen sairaalan siirtolavalta,
mikä lie, kovin on ilkeän oloinen kapistus.
Kun nyt maanteiden levähdyspaikoilta
on löytynyt ties mitä seksileluja niin olisiko
tämä masokistin huvitteludildo??? :DD
(olen häiriintynyt, myönnetään;D)
Sellaista, oli muuten ensimmäisen puhelimeni jonka hukkasin, siis niin että se ei palaudu. Neitsyys meni tässäkin asiassa, niin vähän neitseellistä elämällä tarjota että täytyy tämäkin ottaa myönteisenä kokemuksena;D Joskin saattaahan tuo vielä löytyä, hälytti vielä tiistaina eli ei se ulkona ole voinut olla kun vettä on tullut kuin saavista kaataen. Täytyy tänään tehdä kierros palautuspaikoista, löytyisi niin ei tarvitsisi tehdä numeron muutosrumbaa virastoihin.
Torstai on taikauskoa täys' jos vanhaan sanontaan uskot,
Ensin krapu - viikon sanat on vaaleanpunainen, vetää, tuhista
Koiruuksien uniset jutut
Koiruus
veti hirsiä takan eteen kiertyneenä, tuhisten ja vinkuen ajoittain.
Mietin koiruuksien unennäköä, mistä mahtavat hurtat nähdä unia?
Ajetaanko jänistä takaa, yritetäänkö saavuttaa pyrähtelevä
lintu vai onko mahdollisesti mielessä lähimetsässä kohdattu ylen
söpö, ja ylimielinen puudeli, joka selvästi ilmaistuaan (emäntänsä) halveksunnan kuitenkin näytti Seropian noutajalleni
kiusoittelevasti vaaleanpunaista kieltään.
Seropian
noutajani oli välittömästi valmis noutamaan ihan mitä vain
puudeli-neito tahtoisi, mehevän luun, naapurin kissan, taivaalta
kuun? Ulisten ja ulvoen Seropian noutajani boikotoi kun lähdin sitä
vetämään kotia kohden.
Nyt
se nukkuu, onnellisen tyytyväisenä, luulen. Kunnon
koiranmakkara-ateria riitti puudelin unohtamiseen. Vai riittikö?
Kovin käpälät käy, mitä hakee ja kenelle..
Sellainen krapu, tuhina vei koiramaailmaan, kertahaukahduksella, hautuhvuhviuviu..ja sitten jotain aivan muuta.
Uutta musaa on puskenut artistilta jos toiselta. SANNI ihanainen on julkaissut erittäin hyvän biisin, Kesken. Kuten kuvaili jossain, pieni hetki, sohvalla istuen ja kirjoitanpa tästä biisin -hetkestä lähtenyt biisin tekeminen, kuulostaa niin tutulta, tuolleen ne usein saavat alkunsa. Sitä vain hiplaa kitaraa, venyttelee sormia, soittaa ihan vain pitääkseen soittokunnon yllä ja sit yhtäkkiä!! Kuin salama kirkkaalta, ja alkaa tulla tekstiä, melodiaa pukkaa. Let's tehdään lisää biisejä!! ;D
Ilosaarirock -18
Myös toinen ikisuosikkini, Paula Vesala, on ollut aktiivinen, löysi elämänsä rakkauden (pyh, ei me olla tavattu vielä??!!) ja uutta musaa puskee myös. Pahanilmanlinnut pomppaa suoraan kärkikymmenikköön: Kun mikään ei auta, ei Popedakaan... Noin kun aloittaa, ei voi mennä pieleen, onhan se kuunneltava loppuun saadakseen selville mikä on niin iso ongelma ettei Popedakaan... hih! Kerrassaan hyvä biisi ja koskettavat sanat, uskoa huomiseen, vaikka pahanilmanlinnut raakkuu, kraak!
Qstock, tältä vuodelta. Upea nainen!!
Mariskalta Terveisin Doris ja Maija Vilkkumaalta Tämä on suru. Näistä en vielä kommentoi kun ovat ihan just bongatut, tätä postausta varten. Vaan luottavaisin mielin, molempia tullut diggailtua jo vuosikymmeniä...Mariska kolahti joskus 2005 ja Maija vähän aiemmin, tähtitaivaallani ovat pysyneet kiintotähtinä, laadun takeena. Kunnioitan ja arvostan suomalaisia, niin naisia kuin miehiäkin, ihmisiä jotka sanoilla pelaavat ammatikseen. Pitävät yllä suomalaista laulu- ja soitinperinnettä, riimittelevät elämän tuskamme siedettäviksi palasiksia nauttia, kera veden.
Ruisrock 2010
Haloo Helsinki tuli, näki ja voitti, taas!! Uskomaton orkesteri, osaavat ammattinsa todella hyvin. Tajuavat pitää taukoja, tehdä kaikkea huuruista ja happoista, lomailla, palata astialle ja tehdä jälleen yksi levyllinen taattua HH laatua ja iskevyyttä. Lievää uudistumista, ei liikaa, perusHH jytää täysillä, nyt vain hiukan enempi mausteita konepuolelta, ei haittaa. Varsinkin Älä länkytä on kovin konehuttuinen mutta silti hyvin istuu levyn linjaan. On hyvä, ou jee!!
Tuumin tuossa aiemmin että ei oikein iske tämän syksyinen Vain elämää, katsoin Kelan päivän ihan vain perustellakseni miksi ei kolahda, ja tietenkin kolahti! Muutamat biisit oikein lujaa: Miten sydämet toimii? sai täydellisen laulutulkinnan, kuinkas muuten, Suomen ehdottomasti paras laulaja, ja itse solisti kertoi myöhemmin että oli vähän tarvetta tuulettaa.. :D Ja tuuletti oikein huolella, todella iskevä veto, suosittelen.
Illan toinen huippu oli ABREUn versio Levottomasta tytöstä, oli ottanut mukaansa pari kaveria eli Nelli Matulan ja Eveliinan. Jo vain toimii, ja valmis trio-resepti, jos he lähtevät yhteiskiertueelle niin pitäisi harkita huolellisesti että jättääkö väliin, on niin älytön veto!!
Wau! Naisenergiaa isolla ännällä!!
Oli jo tunnelma katossa mutta Chisu tuli ja pystyi vielä heittämään yhden vaihteen lisää - veti Jenni Vartiaisen kanssa Kaksi sisarta ja johan oli huikea esitys, upeaaaa!!
Kyllä lähtee!!
Viikolla tuli hieno musauutinen - legendaarinen Agents ja Maustetytöt heittää kiertueen!! Nyt on tytöillä Suomen paras yhtye (jos yhteissoittoa ajatellaan, ja muutenkin) taustalla, kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti tilanteesta. Oiva, ennakkoluuloton veto Esa Pulliaiselta.
Sellaista rokettia, laitan tähän spotify-soittolistan niin voitte kuunnella pätkät biiseistä jos innostaa...
Mukavaa alkavaa viikkoa, syys pimenee, valoja kaiveltava komeroista ja laitettava niitä pitkin pimeyttä, valoa kansalle joka pimeässä sekoilee...
Löysin tosi vanhan Jimmy Pagen sinkun, kyllä lähtee roketti!! Vuodelta 1965, tämän jälkeen meni kolme vuotta ja laittoivat Yardbirdsin tulille New Yardbirdsinä, oli sovittu scandinavian kiertue mikä piti hoitaa, esiintyivät sillä nimellä myös Helsingissä, Led Zeppelin siis.
Puhelin katosi, silti ei ahdista, jotenkin tuntuu et se on tallessa ja saan takaisin, outo olotila, sano.
Tässä odotellessa nautin puhelittomuudesta, vapauttavaa!!
Osavuosisynttäreitä tässä viettäessäni (täytin 53 10/12v) keksin viime vuosien hittilelu spinnerille uuden käyttötarkoituksen. Itse käytän sitä sen alkuperäisessä tarkoituksessa, on kehitetty add- ja d/hd -asiakkaille mekaaniseksi apuvälineeksi, sitä spinnautellessa keskittyminen keskittyy ja häiriö vaimenee ja pystyy tekemään asioita, keskittyneesti. Itsellä hillitsee lievän levottomuuden pois.
Spinning around...b-boys, fly-girls,
put your hands in the air....
Vaan nyt niitä suosikkilelujen tapaan lojuu kirppareilla ja siellä sun täällä, täytyy keksiä hyöty- eli jatkokäyttöä, paljon uhrattu kapitalismin alttarille luonnonvaroja jotta lapsikansalaiset (ja -mieliset;) saadaan tyydyttyneiksi, tasapainoon josta heidät suisti markkinamiehen psyykkaava mainoskampanja, saatanan kapitilaistisiat!!
Asiaan! Esittelen Hippiruletin:
Kannabiksesta (2min):Areenan lyhyt juttu: Kaikki kannabis ei huumaa. Huumekeskustelua riivaa tunnemielipiteet joilla lakaistaan kaikki faktat pois pöydältä, tyhmää!
Erittäin vaarallinen, äärimmäisen agressiivinen, aseistettu (mm. teroitetut kulmahampaat, osaa käyttää kättä pidempää) ja supererakoitunut luonne, legendaarinen Pupumau on noussut haudastaan. Haudasta, jonne hänet yksi kristikunnan suurimmista ja rohkeimmista ritarihahmoista toimitti, professori Klaus von Kulaugsendriksen kommentoi uutista seuraavasti:
"On jälleen aika kaivaa esiin Pyhä Kraanaatinheitin ja uskollinen Magnum 0,44 ja lähteä mutanttijahtiin!!"
Kuten vanhemmat lukijamme muistavat, Pupumaun verinen vendetta 1989-90, kesti noin kolme viikkoa, vaatien 16 kuolleen ja 52 haavoittuneen uhrauksen, ennenkuin K.Von Kulaudsenriksen sai niitattua tuon sekasikiön, jäniksen ja kissan risteymän. Sen sanottiin karanneen samasta hermomyrkkyjen testauslaitoksesta kuin edeltäjänsä 1971, Tappaja-Jäniksen (eng Killer-Rabitt).
Monty Python -niminen draamadokumentaristiryhmä esittää alla lyhyen katsauksen Tappaja-Jäniksen eliminoinnista, samaa tekniikkaa hieman järeämpänä versiona käytti K. von KPupumaun (engl Bunnykat) poistamisen maailmankartalta:
Holy Handgrenade
Muistakaa laskea kolmeen....
Tavoitimme Pupumaun puhelimitse ja kysyimme onko hän kostonhimoinen maattuaan haudassaan kolmisenkymmentä vuotta?
arkistokuva
"Onnekseni eräs hyvä ystäväni on tässä vuosien saatossa perehtynyt ylösnousemukseen ja hän päätti kokeilla oppejaan minun vaatimattomaan hahmooni. Tarkoitukseni ei ole alkaa riehumaan, reilu 30 vuotta multaa suussa saa ajattelemaan vaihtoehtoja... . Aion alkaa viljelemää porkkanoita, perunaa ja selleriä, alan siis maapupujussiksi. Menneet on menneitä.. . Ja nyt, jos sallitte, haluaisin soittaa teille biisin jonka kävimme äänittämässä tänä aamuna, se selventää Pupumaun 2.0 tunnelmia. Sen nimi on Behind Beasts eyes:
-No one knows what it's like to behind beasts eyes, I have always been only lonely...
Biisi loppuu, puhelu katkeaa. Jäämme odottamaan jatkoa, onko Pupumau todellakin noussut kuolleista viljelläkseen porkkanaa vai onko tämä vuosituhannen ensimmäisen sarjapupulahtauksen alku, verisen uran osa kaksi, road to raing of blood...
Käteisellä mennään tänään ja vieläpä Jussin rahoilla eli Johnny Cash jonka olemus, elämäntarina ja biisit alkavat olla jo lager than life -osastoa. I Walk the Line on kuulunut suosikkeihin aina, samalla nimellä on tehty myös loistava leffa, suosittelen.
Vuodelta 1958.
Mutta vasta American Recordings'it teki todellisen vaikutuksen, nuo mies ja kitara -versiot kaikenmaailman hiteistä. Hurt on mieletöntä tulkintaa ja pesee alkuperäisen huumesekoiluhörhön tekeleen kuus- nolla, sorry Nine Inch Nailsmutta näin se pitää heittää:
Hurt myself today...
Soundgardenin Rusty Cage on huima roketti joka taipuu yllättäen erittäin hyvin myös truba-biisksi, arvostan:
I'm gonna break my rusty cage and... Run!!
Yksi päivä kirjoittamatta ja heti kauhea himo naputtaa, tähän postaamiseen jää koukkuun, pahus;)
Skuut tiellä, sviddu!!
Sähköpotkulaudoista on ollut jupinaa ja sietää ollakin. Ihan kuin mitkään sovitut säännöt eivät koskisi tätä uutta liikkumismuotoa. Haluaisin näihin alkolukot ja jonkinlaisen ajokortin, perkele! (Samoin lemmikkieläinten ottamiseen pitäisi käydä joku kurssi ja saada lupa mutta en nyt mene siihen.)
Kuinka ihminen jonka korvien välissä on maailmankaikkeuden hienoin ongelmanratkaisulaitteisto eli aivot, joista on syntyneet suhteellisuusteoriat, menty kuuhun ja niin edelleen, voi päätyä tällaiseen parkkeerausratkaisuun? Kun on blokattava koko tila niin sitten blokataan koko tila, paskan väliä mihin skuuttinsa jättää?? Ärrinmurrinperkele!! nih!
Yön ainoa hilevilkku...
Ja kun saa itsensä raivoon, täytyy stressiä purkaa joko rikkomalla jotain, tai tekemällä jotain rentouttavan luovaa, valitsin jälkimmäisen ja häröilin kynttilällä ja hile-teoksella, kivasti kimmeltää;)
Sujen ääntä nopeampi pyörä, swuisssshhh...
Ihan oma Milwaukeeni, tehty in Germania. Outo nimi, outo valmistusmaa mutta lostavan ihunainen fillari. Rakastan levyjarruja. Ajattelin ostaa lisävarusteeksi peräkärryn, saisi kauppareissut tehtyä helpommalla. Tykkään maastofillaristani hullun lailla, tuplalukotkin pihassa.
Visiteerasin näillä sivuilla ja löysin kivan, salaperäisen, houkuttelen maalauksen jonka olen nyt varannut, neuvottelut hieman kesken, mutta uskoisin taulun olevan pesässä tammikuussa, itselle synttärilahjaksi ajoitin.
Taulu oikeasti isompi, piti ottaa leikekuva työkalulla
(muieten..ah, rakastan suomen kielen sijamuotoja, jihuu!!)
Kynttilänjalalla hiuspehko? Kaikki on
mahdollista Sudenpesässä.. =)
Torstai, 9. huhtikuuta vuonna 2020, julkaisin tämän blogin ensimmäisen postauksen. Korona oli juuri alkanut jylläämään, kevään mittaan oli varmistunut että kyse on jostain ylivittumaisesta flunssasta jolla on outoja oireita.
Edellisenä vuonna oli hajonnut atk-laitteisto ja olin tuumaillut, jotta mitäpä minä, joutilas hukka, netillä teen. Koronasta johtuva eristäytyminen muutti mielen, kone oli hoidettava ihan jo mielenterveyden takia. Kävi tuuri ja kaverilla sattui olemaan ylimääräinen pöytäkone jollaisista tykkään, en ole läppärieläin.
Näitä tuli väsättyä, monta.. ;)
Aikaa myöten eli sen vuoden loppuun mennessä, tahti julkaista asiaa ja huttua vain kiihtyi, ja vuodenvaihteessa päätin alkaa julkaista joka päivä. Kesän korvilla suunnittelin että eiköhän ole aika lomailla vaan vielä oli pulputettava kesä, ja nyt syksyyn kun ollaan päästy, niin nyt... .
On ollut sellainen olo jo pari viikkoa, että sisällä ei ole enää mitään oleellista jonka haluaisin tuoda esiin, nostaa kissaa pöydälle, muistuttaa jostain, jne... . Ei ole tyhjän paperin kammoa eikä writer's blockia , ihan muuten vain tuntuu siltä että nyt ei enää ole mistä ammentaa. Pitää elää välillä, että ehtii tulla uusia aatoksia, reissuja ynnä muita sosiaalisia tapahtumia joista raportoida ja sen sellaista. Saas nyt nähdä kauan jaksan olla kirjoittamatta kun ollut rutiinia niin pitkään, mutta tämä on niin normaalia minua, aloitan jotain, nostan sen liitoon ja kun kantaa omillaan niin... . Voisi tulla joku ja jatkaa jos olisi sellainen , yleistajuisen sivistävä blogi vaan kun tämä rakentuu puhtaasti persoonalle niin...jospa jossain on salattu lapsi joka ottaa ja jatkaa nimellä Sus'son;D
Värit muuttuu kun Sujenpesässä
lymyää, pieni muutos virkistää ;)
Kahdeksantoista kuukautta eli vuosi ja puolikas päälle, tuntuu pidemmältä ajalta kuin varsinaisesti olikaan. Koin huiman nousun huhtikuusta alkaen ja kävijämäärät pomppi hulluna. Hieno tunne, robotteja eli ei. 490 postausta, yli 80 000 klikkausta. Ennätyspäivä oli 25. kesäkuussa, tänä vuonna, 1 751 klikkausta, huh!! Kesäkuussa oli myös lähellä ettei mennyt rikki kaksikymmentä tuhatta per kuukausi, jäi 291 vajaaksi. Siinä lukuja madoille. Olen tyytyväinen.
Maalailkaa, rentouttaa, purkaa stressiä.
Tosin en ole kuoppaamassa blogia, en toki, mutta se on saavuttanut ne tavoitteet jotka, nyt tajuan, sille määritelleeni mielessäni. Tuli, näin ja hauskuutin/sivistin/kerroin mielipiteeni vähän asiasta kuin asiasta, avasin itseäni kaiken kansan ottaa opiksi virheistäni ja poimia ehkä jotain matkaan niistä johtopäätöksistä joita olen muodostanut matkani varrella kohtaamistani asioista. Sen tietäminen että edes yhtä ihmistä on saanut puskettua oikeaan suuntaan, muuttamaan jotain, olemalla esimerkkinä tms, on aina riittävän hyvä syy isollekin työmäärälle. Ja olen muutaman viestin saanut, kiitos niistä. Vaan nyt...
..olen tyhjä. Tasa-painossa, purettuna, valmiina ottamaan lisää lastia, ruuma avoimena kohden huomista (luin meri-aiheisen tarinan, väkisellä pyrkii pintaan..), tyytyväinen, jopa onnellinen, utelias... .
Miauuuu!! Kurrr...nauskis!
Palataan astialle kun taas tulee mieleen jotain naputeltavaa ja ihan treenaamisen tähden pitänee osallistua krapuihin ajoittain, sekä sat classeja, niitä on aina kiva tehdä!! Runoja tietty.
Mukavaa syksyn jatkoa ja kohtahan tässä jo joulua pääsee hehkumaan, lahjoja paketoimaan ja ...kivaa!!
