Nyt olisi tarjolla erittäin leppoisa, hyväntuulinen dokumentti kitaranrakentajasta ja hänen oppilaastaan: Carmine street guitars
Mestari Rick Kelly ja oppihenkilö Cindy Hulej
New Yorkissa , tarkemmin Greenwich Villagessa, on kitarakauppa, Carmine Streets guitars.
Aluehan on legendaarinen, sieltä pölähtivät maailmalla bobdylanit ja joanbaezit. Kitarat tehdään käsin, alueelta löytyneistä puunpalasista, purkutaloista jne. Vaikka ei kitarasta mitään ymmärtäisikään, tämä on hyvä dokumentti kivijalkaliikkeestä, käsintekemisestä ja se jättää oikein hyvä tunnelman. Ja tietty kaiken maailman kitaristihörhöjä ilmaantuu ajoittain soittelemaan ja höpäjämään menneistä..ja tietty kitaroista.
Travelling Willbury's -teema.
Suosittelen enemmän kuin plajon 5 tähteä ainaski!! =
Joan Jett - se Ai laav rokkenroll!!
Joan Jett - Bad reputation on hyvin tehty, huolella ja rakkaudella. Dokumentissa käydään läpi Joan Jettin elämää ja ura. Kova muija kepittämään ja varsinkin lasikattojen hajoittaminen on asenteena ja aseena kunnioitettavaa. 4/5
Tätäkin kovasti suosittelen ja sen kylkeen loistava leffa The Runaways:
Kirsti ja Osavaltiointiaani vetää hyvät roolit teinirokkareina!! 3½/5
SANNI ja Juha Itkonen
Minun musiikkini -sarjassa kirjailija Juha Itkonen puhuu musan tekijöiden, varsinkin sanoittajien, kanssa musiikin tekemisestä ja tekstillisistä ulottuvuuksista, hakien kosketuspintaa oman nuoruuden bändiharrasteen ja kirjailijuutensa kautta. Oikein hyviä jaksoja, liki kaikki olen katsonut. Mariskan ja A.W.Yrjänen jaksot oli parhaita, Sanni ihan jees ja Putro oli tapansa mukaan omituisen viisas, hauska ja ..omituinen=) 5/5
Ruotsin valittu koronalinja lienee otettu käyttöön eläkepommin purkua varten! Kas kuinka sopivaa että tauti on tappava yli seitsemänkymppisille. Annetaan siis kaiken olla auki ja viruksen levitä kaikessa rauhassa, päästään tulevaisuudessa odottavasta suurten ikäluokkien eläköitymisestä johtuvasta eläkepommista eli säästetään rahaa. Samalla kun yhteiskunta pysyy edes osittain auki niin koronaepidemian jälkivaikutukset ovat pienemmät.
Ovatko hannuhanhet jälleen kylmästi realisoineet tilanteen ja ottavat siitä irti kaiken minkä saa??
(vrt II-maailmansota, pysytään puolueettomina ja myydään Saksalle rautamalmia hyvään hintaan).
Sataatuhata ihmistä kohden kuolleisuus on Suomessa ja Norjassa 4, Tanskassa 7 ja Ruotsissa 22.
Kysyn vaan, tuli mieleen, onko näin.....
Sus'
päivitys 16.37,00 Jotta ei nyt ihan salaliittoteorialla koko päivää pärisytä niin täytyypä kerrata edellinen vartti. Aherruksen eli keskustaan ja takaisin -kauppareissun jälkeiset:
-viinirypäleitä, useita=)
-mansikkajogurttisuklaatia 100gr
-kuppi teetä ja sympatiaa
-jaffa-keksejä, noin seitsemän
-yrttisavuke
Touhuamisen ja sen jälkeiset koristellaan täydellisellä sarjalla Minuscule eli Ruohonjuuritasolla:
Näidenpienten arjen onnenhetkien vaikutus mielentilaan ja -alaan on huomattava, pikku pärähdyksellä hyvää fiilistä pärjää helposti muutaman päivän. On se vaan kovaa kamaa tuo puhdas onnelliisuus, ei sitä varttia enempää tarvii per kuukausi, sellaisilla kymmenen sekunnin biitillä pärjää hyvin viikon....(hihihi).
Kyläilin naapurissa ja tein löytöjä! Kaikkea kivaa askartelukrääsää sekä sinistä akryylimaalia purkinjämät! Noh, tein muutaman euron kaupat ja ei kun kotiin Jihuu! -fiiliksillä=)
Ja väriä sai pintaan esine jos toinenkin:
Tämä kauris, vuohi, mikä lie sarvellinen otus
oli kulahtaneen messingin värinen, minusta
tästä tuli oikein hieno=)
Väri ei siis ole vihreä vaan tuollainen sininen
kuin ed.kuvassa, tää kissa/hiiri ei oikein lähtenyt
vaan turha itkeä kun on maalia pinnassa.
Vaan tämä pupu on oikein hieno!
Vielä kun lisäsin metallisen punaisen ruusun
mahan päälle niin jo vain! Pupussa on valot joten se
himmeni hiukan vaan on alkuperäistä paljon upeampi.
Sitten sain tietysti kuningasidean ja aloin lätkiä väriä tuohon halppiskitaraan ja siitä en kehtaa edes kuvaa laittaa, lähti kunnolla lapasesta. Nyt sitten päätettävä ottaako tärpätillä veks ne maalit vai maalaanko peittoo ne hölmöydet mitä siihen tein. Luultavasti maalaan koska olen tuohon väriin tykästynyt. Inspiraatio on jumalaista johdatusta kunnes innostuu liikaa ja tulee saatanallista sotkua, hihiii. Mutta hauskaa oli, en kadu, en tie, en edes kujaile.
Sushuetseja olen vääntänyt urakalla:
Olen palauttanut hieman tyyliä takaisin
yksinkertaisempaan ilmaisuun, värit on oikeasti
vaikeita, tämä sai kans ruusun, hienoja ovat.
Tässä tyypillinen tyyppi=)
Tämä ja seuraava, en tiedä miksi, ehkä se että
ovat ikään kuin liikkeessä, ovat olleet tarkastelussa
jo toista viikkoa. Yleensä katselen näitä muutaman
päivän ja sit teen lisää. Varsinkin tuo alempi,
kiehtovan mielenkiintoinen.
Buddha on sen verran voimallinen tapaus että hänen alttarillaan kivet puskee kukkaa!! Jihuu!!
Edellinen iso eli se missä oli vaalealla taustalla monta pikkukuvaa, kooste siis, päätyi erään !"fanin" seinälle. Oikein sängynpäätyyn, arvopaikka. Olen otettu, sinne meni oikeiden taulujen sekaan, minun askartelutaide. Tein toisen koosteen. Piti vähän säätää kun epähuomiossa leikkasin kaupassa ne kuljetusteknisistä syistä neljään osaan. Tämä kolmen metrin muisti on kyllä epäkäytännöllinen;D
"Kohtaamisia" by Sus'
Löysin kaatopaikkalavalta tuollaisen kolmosen, jotakin joustavaa ainesta. Maalasin tuolla hurahdussinisellä ja lätkäisin siihen Sushuetsin ja tästä tuli kanssa sellainen että olen sitä tuijotellut viikon, siinä vain on jotain...ei osaa selittää vaan onhan se hienoa kun vaikuttuu omista töistä;D Onneksi muutama muukin on näihin ihastunut joten ei ihan itseihailuun jää=) Toisaalta tekeminen näissä on se juttu minulle, edelleen rentouttavaa ja mielekkäänoloista ajankäyttöä, mukavaa on saksia! Tämä on sitä mun neulomista, tosin aika surut lapaset näistä saisi;D
Lisäsin tuossa joku päivä sivun Runolluksia ja riimitelyä. Sinne ilmaan tuu aina inspiraation iskiessä instant-runoutta, en siis laita sinne mitään hinkattua ja muuteltua vaan ihan sitä mitä sattuu kynästä paperille valumaan. Kokeilkaas kirjoittajat, ihan erilainen fiilis kirjoitta tuollaisella tekniikalla. Ei liikaa mietintään, roiskimalla vaan ja julkaisua saman tien ettei nimenomaan jää miettimään ja korjailemaan.
Elämä on ajoittain oikein mukavaa ja mielenkiintoista,
Jonkinlainen jämälevy tuntuu olevan vaan kyllähän tätä kuuntelee, ei näihin hienoihin soundeihin kyllästy. ja Gilmour on stratonsa opetellut, kitarat soi!
Vaan ennen oli paremmin, PFkin, tähän Miley Cyruksen versio Wish you were herestä, liki nyyhkin, siis liikutuin:
Fiilikset oudosti aaltoilee, ei yleensä näin järkkyjä vaihdoksia. Menee hyvin,tapan itseni, onpas tylsää, liikaa tahtumia, ei yhtään ystävää, ihan liikaa huonoja kavereita, kukaan ei rakasta, vähiten itse, koiruus tykkää yli kaiken...on tää..melekosta.
Aamusta kaikki on hetken niin siistiä ja kaunista,
se on sitten jatko aina hänestä kii, kuten sanotaan.
Kukkumäelle
Kukkumäellä!
Asun siis Kukkumäki -nimisellä asuinalueella Jyväskylässä. oikein kiva ja rauhallinen, ok-taloja enimmäkseen. Jo kahdeksan vuotta tuli maaliskuussa täyteen. Enpä ole ikinä milloinkaa asunut samassa pisteessä näin kauan. Tavallaan hyvin jännää.
Uuta kokeilua putkeen. Tuoharmaa tausta kuville on tuosta sairaalan roskiksesta, olvat aiemmin käytössä lämpöastioiden kansina, paksua styroksia siis. Sushuets-askartelutaide hakee uutta suuntaa, tällaisissa taitekohdissa on tupannut myrskyämään, välejä on rikkoontunut, kaduttavia sanoja on vaihdettu, riidelty ajoittain jopa ihan verissäpäin. Taide herättää isoja tunteita. Mikä sen tehtävä onkin=) Ovatko huetsit nyt sitten jotain surruetseja, vai postapokalyptistä mättötaidetta huutokauppa hintaan eli kovimmin huutajalle.
Mielenkiinto-piste.
Pääsiäisen Sushuets, jotakin noitamaisuuksia tuossa kuvassa on. Ja kissanoloinen otus.
Jotenkin on seisahtuneen oloinen pysähtyneisyyden aika äkillisillä, ennakoimattomilla suunnanvaihdoksilla. Hauki on kala ja penni on raha. Vielä tänään, huomisesta ei tiedä edes se kuuluisa erkkikään ja tylsäksi kävisi jos etukäteen tietäisi.
Toisaalta luulen tietäväni mikä tässä mättää. esim se että vastakkaisista vakuuteluista itselle ja muille, taidan kuitenkin kaivata ihmissuhdetta, siis rakkaus- sellaista.Yksinäisyyden linnakkeen ylläpitäjä ja vaalija, aatoksen riemukkain lipunkantaja on pitkän vatuloinnin jäljiltä kääntymässä introsta ekstroksi, tai ambihan minä olen. onneksi en sentään amfibio eli Uiva AutoElokuvateatteri...nyt menee niin hämäräksi että lienee hyvä lopettaa ennen kuin satuu verbalistiikkajohdannaisen aiheuttama sanaristikko-onnettomuusjohtokeskuksen pelkäämä ruuhkahuippuominaisuuden päällejäämistö. Tämä selvä ja hyvää keskeistä viikonkohtaa,
Sus'
The Rasmus - I'm a mess
Stadionrockin malliesimerkki, on homma hanskassa Rasmuksen miehillä ja joku henkilökunnasta pitää huolta ettei ne häviä. Jääpi aikaa rakennuttaa mitäänsanomattoman näköisiä betonimöhkäleitä (ja vielä mustina) joskin erittäin pitkälle digitalisoituina.
Vaan möhkäle on edelleen möhkäle vaikka siinä spotify pauhaa ja ja tekoäly looppaantuu möhkäleen eksis tenssiä etsiessään.
Genesis, yksi kautta aikain menestyneimmistä, tunnetuimmista progressiivisen rockin edustajista, lähtee loppuvuodesta, jos korona sallii, maailmankiertueelle. Sitä ennen bändi julkaisee viisi kokopitkää konserttielokuvaa vuosien varrelta. Leffat on katseltavissa viikon ajan, aina uuden tuloon asti. Sarjan aloitaa Three sides live vuodelta 1982. Linkistä kyseiseen keikkaan.
Tuossa vaiheessa oli jo tullut vähän suorempaa ja rokimpaa ilmaisua eli ei tarvitse pelästyä setin olevan pelkkää soitinrunkkausta ja sataosaisia biisejä=)
Täytyy sanoa että kyllä m i l j a r d i on lähes käsittämätön luku!! Sehän on siis tuhat miljoonaa, jokunen klikkaus. Sen saavutti The Cranberriesin Zombie, tuo maanmainio ysärihitti.
"In your head....."
Kas noin, nyt se on korvamatona Teilläkin, hihihiiii... .
(Tästä wikipedian listaan eniten klikatuista videoista, minusta mitäänsanomaton Despacito johtaa lähes 7 miljardilla, eli siis jokainen maapallon ihminen kerran, huhhuh!!)
Nyyh, sanoo Sus'. Yleensä eläkkeellelähtöä juhlitaan vaan David Coverdalen ilmoitus lopettaa rundaaminen on minulle iloton hetki.
Taavi ilmoitti että laittaa mikin naulaa ensi vuonna:
"Mikäs sen sopivampaa kuin että Whitesnaken laulaja lopettaa 69-vuotiaana"
Hyvä läppä tältä "rasvaisten" sanoitusten mestarilta;D Ei pidä unohtaa että Deep Purplen keulilta mies nousi maineeseen ja sen jälkeiset Valkokiärmes -vuodet ovat olleet hard rockin hienointa historiaa!
Kun kuuntelee miehen vetoa Purple Tourilta(2016), ei voi kuin ihmetellä miten hyvässä hapessa hän on ja kuinka upealta ääni kuulostaa (esim verrattuna Ian Gillaniin (DP) joka hänkään ei huonolta kuulosta).
Ehkä sieltä vuosien varrella on kadonnut oktaavin verran äänialaa eli ei niitä ihan korkeimpia seiskyt-luvun kirkunoita saa enää aikaiseksi mutta silti. Olen vaikuttunut! Kiitän kovasti näistä vuosista, ja jos en olisi näin laiska ja saamaton, niin olisin kyllä keikalle mennyt.
Yleensä en kadu menneitä mut nyt ehkä vähän. Mut hei, se taisi olla niin että olisivat tulleet kesällä Suomeen, Treelle jos oikein muistan eli ensi kesänä sitten. Teen tästä pakon itselleni että saan mentyä;P
Roger Waters, Pink Floydin alkuperäinen basisti on yrittänyt hieroa vuosikausia rauhaa Mason/Gilmour -kaksikon kanssa. Duo ei ole lämmennyt yrityksille ja siitäkös Rogerin pinna palaa. Outo heppu, ensin vonkuu, mankuu ja valuu hunajaa ja kun ei natsaa, sylkee sappea ja kiristelee hampaitaan. Antaisi olla kun toiset ei halua. Kai ne ovat vallan totaalivittuuntuneet tapahtuneiden asioiden johdosta ja ilmoittaneet monta kertaa tyyliin Hell freezes before... vaan silti ajoittain Roger palaa asiaan.
Itse en kaipaa miestä orkesteriin, tuntuu olevan hieman diktaattori mitä olen kirjoista lukenut ja muutenkin vaikea persoona. Suorastaan ärsyttää nämä ulostulot asian tiimoilta. Paska basistikin..nooh, tuo on liikaa mutta pidän kyllä enemmän orkesterin tuotannosta jonka on tehnyt muut jäsenet. Esim. Wall -albumi on täysin hänen käsialaa ja muutamasta hyvästä biisistä huolimatta angstista ja häiritsevää musaa. Happoinen maalailu toimii paremmin PFlle kuin agressiivinen itseinho-oksennus, Ja minulle niin tärkeä laulajan äänenväri/-käyttö on suorastaan surkeaa.
Naapurin Koiruus Mimmi! on ollut pitkiä aikoja eronneen parin Isännän luona ja olen potenut eroahdistusta!! Kävelyjen määräkin on vähentynyt kun ei ole koiruutta minua ulkoiluttamassa, nyyh! Vaan tänään kun soitin oli iloinen uutinen ja viidessä minuutissa olin ovellaan ja otin Koiruuden! matkaan. Teimme pitkän lenkin, sairaala tuli kierrettyä.
Isohko pytinki.
Kun on entisen vieressä (nuo punatiiliset talot)
niin on helppo löytää=)
Satunnainen työmies käveli sivu ja kysyin että millois on luovutus ja elokuussa oli vastaus. Pitkään ja hartaasti ovat rakentaneet tuota puolen miljardin sairaalakeskusta. Nimekseen on saanut Nova, bongasin jostain lehtijutusta. Aikovat jättää tuon mustan pinnan siihen...hmm... Pohdin vitsillä viime kesänä et jos jättäisivät sen mustaksi ja siihen hopeinen, iso kuva Kuolemasta Viikatteineen niin jo vain olisi makaaberin hieno pläjäys;D Tule kuolemaan Novaan, tänään kolme kahden hinnalla!!!;DD
Noh, ne siis jättää sen mustaksi, tuleekohan vielä se... .
Voi että minä sitten tykkään tästä karvanaamasta, makkarakoirasta, kaukaa rohkeasta, ihanan pitkä- ja kiharakarvaisesta koiruuspakolaisesta. Mimmi on siis pentuna Virosta pelastettu aito Seropian noutaja. Jokunen aika eli vuosi, pari sitten aiheutti valtavan koirakuumeen, nyt olen tajunnut että tämähän on rusinat pullasta -tilanne kun ei ole vastuuta mutta mielellään saan ulkoiluttaa ja välillähän tuo on ollut yökylässäkin.
Kahtokee ny, voiko häntä olla rakastamatta? Varsinkaan häntää...hih!
Ei voi, en ainakaan minä!! Rakasrakasrakasrapsutettava, silitettävä lojaaliuspakkaus, kyseenalaistamatonta rakkautta jo liki kolmen vuoden ajan. Täyttää siis kesällä sen kolme, vielä on edessä monia karvaisia aikoja, nuuskimattomia ureoita ja lipslips-naamas on märkä! -hetkiä.
Ihanaa!!
Jotenkin tämän työmaaruokalan
nimi puhuttelee, siis ei Jaahas, eikä Saha,
vaan joku ihmeen Ahas??? :O
Tein tilaa ja ns. aikuisen päätöksen eli luovuin viskipullokokoelmastani. Tällainen kirjahyllyn täytehän kuuluu olennaisena osana teini-ikäisen/nuoren aikuisen makuun - tyhjiä pulloja ja pakkauksia jotka monen aikuisen/vanhemman mielestä joutaisi roskiin. Oli siinä monenlaista, kaikki kuitenkin ns. laatumerkkejä, yksikään ei ollut 10 vuotta nuorempaa. Normi viskihän on tynnyrissä vähintään sen kolme vuotta, kymppi on aika peruskamaa vielä mutta selvästi parempaa, siis makuista. Vanhin oli 16 v ja täytyy myöntää että se oli todella hyvää. Jälkimaku pitkä, hienostunut ja ...niin kaunis=)
Tallinnasta ostan kyllä joku kerta, kunhan saan opeteltua säästämään, Blue Label -pullon. Maksaa n.220,-/0,7l,(tarkistin Alkon hinnan oli halvempaa???) Olen sitä kerran maistanut lentokentän verovapaassa ja 4 cl maksoi 24,- eli 600,- litra. Kohtuu halpaa? No on jos vertaa maailman vanhimpaan pullotettuun viskiin. Gordon&Macphail Generation - Northlach 70, litrahinta 16 000 euroa eli se 4 senttilitraa olisi keventänyt sujen lompsaa 640 eurolla.
-Tarjoo ryyppy? -Okei, ota mitä haluat, voitin hedelmäpelistä satasen!! -No joo, siinä tapauksessa....;DD (whisky eli uisge beatha, usquebaugh' tarkoittaa gaeliksi elämän vettä, minun valinta kaikista viinaksista=)
Etsiskelin kuvituskuvaa ja törmäsin tähän,
mennee hankintalistalle. n.85 eur/0,7l
Mielelläni huolisin myös Macallan Dekanter Single Malt-pullon, seitsemän desilitraa maksaa Alkossa 2 senttiä vaille viisi tonnia!!! Juu, jos sen hyllyyn saisi niin olisipa kauhea se aamu kun heräisi krapulassa ja tajuaisi juoneensa itsensä känniin siitä, kohtuu kallis humala!! Ruoskisin itseni verille...ja uudestaan!!!
Tyhjentyneen tilan täytän Alistair MacLeanin teoksilla. Olen päättänyt kerätä hyllyyn ne kaikki, 22 löytyy jo. Suomennettuja on 37 joista 7 on kirjailijan idean pohjalta kirjoittanut MacnNeill(5)ja Dennis(2). Kerään ne kunnianosoituksena tälle kirjailijalle joka sai luvan olla ensimmäinen ketä luin kun siirryin lastenosastolta aikuisten puolelle lainastossa eli kirjastossa.
Että se oli eeppinen paikka, Vaajakoskella, ala-asteen lähellä. Kirjasto oli ison, omakotitalo-tyyppisen rakennuksen alakerrassa. Siellä tuoksui puulta (itse rakennus) ja eritenkin siltä miltä kirjastossa aina tuoksuu, kirjoilta!!
Itse asuin silloin about 300 metrin päässä joten niin koulu- kuin kirjastoreissut oli lyhyitä. Ja olipa siinä päiväkotikin eli ensimmäiset 12 vuotta tuli pyörittyä aika pienessä ruudussa=) Suomen koulu-, päiväkoti- ja kirjastojärjestelmät ovat kyllä maailman huippua, liekö noita kirjastoja muissa maissa olenkaan samassa laajuudessa kuin meillä? Ruostissa ehkä..en tiedä. Aivan mieletön, koko kansaa sivistävä ja yhdistävä laitos. Kunnioitusta kiitollisuudella koristeltuna niille kaikille ihmisille jotka näissä laitoksissa työskentelevät, en olisi mitään ilman teitä!!
Sellaista, tuli aika pitkä postaus. Välillä innostuu kirjoittamisesta ja asioiden jakamisesta. Väistelkää koronaa ja nauttikaa hienoista ilmoista, (tuon sanon luottaen meteorologeihin. Asiaa sivuten - olen valtavan ihastunut YLEn Anniina Valtoseen)
Sus'
Tukka- ja laulujumalani, Robert Plant - Bg log.
You tuben mukaan hänen suosituin biisinsä
yli 16 miljoonaa klikkusta.
Silti muruja, LZ - Stairway to heaven, 420 milj klik.
p.s. Tämä uutinen: Venäjä epäilee Suomea kansanmurhasta, vetää kyllä hiljaiseksi. lähinnä siksi että uutisessa Suomea syytetään toimista joita Neuvostoliitto itse harjoitti laajamittaisesti ja systemaattisesti. Olenko nähnyt ironian huipun?
(ei sillä, hyvä tutkia vaan eipä faktoilla ole ennenkään pilattu hyvää tarinaa venäjällä, Suomihan mm. hyökkäsi -39 Neuvostoliittoon, "Mainilan laukaukset")
Suomalaiset ovat Sujen mutun perusteella olleet luontaiseen tapaa aika velvollisuudentuntuisia noudattamaan rajoituksi, toki poikkeuksia löytyy. Nyt kun on luvattu alkuviikoksi lämpimiä, kesäisiä kelejä, saas nähdä.
Tänään klo 06.00 Jyväskylässä
Pitkän ja ärsyttävän pakkasettoman talven jäljiltä, pimeäähän on aina, kaamosta rinnassa, jälkeen ensimmäinen kunnon kesäfiilistelyviikko laittanee kurin koetukselle. Ja kun kuukausi, vähän reilu, on kärvistelty kotona niin saattaa olla että kevättä rinnassa -fiilis saa ihmiset ulos, puutarhahullut kauppoihin ym. Keskiviikkona käyn kaupassa ja jatkan tätä mainiota eristäytymistä. Nykyinen luonteenomainen erakkoitumiseni on nyt trendi, ei ihmettelyn aihe.
Ne ketkä väittävät ettei ihminen opi eikä muutu, tästä linkistä vastaveto. Muotialan päättäjä vaihtoi kerrassaan suuntaa luettuaan Greta Thunbergin Sydänmen asioita, perhe ja planeeta kriisissä -kirjan. Lopetiu kv-uran, hylkäsi pikamuodin ja alkoi valmistaa kieärrätysmateriaalista uusia kuteita, oh yeah! Muoti kun sattuu olemaan yksi saastuttavimmista aloista. Kerrassaan ihana uutinen ja loistava esimerkki. pisteet!!
-Oikeesti nuo on kaikki minusta???
Koiran kevättrimmaus, kylläpä lähtee hurtista karvaa, jutussa on mainioita kuvia joissa alyttömän isolta näyttävä kasa karvaa on haukuilta pesty pois. Hyvä kikka näin karvanlähtöaikaan.
Ja tuon huskyn ilme on jotenkin korvaamaton;D
Nautinnollisen lämmintä ja au-paisteista viikkoa, ei riehaannuta siellä!,
Sus'
Kaveri oli kylässä ja pyysi Van Morrisonia, tykästyin.
(kirjoitus on vastaus omaan haasteeseeni eli kirjoita jokin tv-,leffa-,musa-,kulttuurimuisto teiniajoilta. Tai jotain sinnepäin...kunhan kirjoitat=)
Tämä nostalgiatarina vie kesään 1982. Olin 14-vuotias, römeä-ääninen miehenalun esiaste, kokoa tosin löytyi se 194cm kun juuri tuolloin venähdin, viimeiset 14cm tuli haipakkaa muutamassa kk ja kyllä teki kipiää. Se kasvu siis. Auts.
Kasvua tapahtui myös henkisellä puolella. Koin elämäni ensimmäisen, kaikenkattavan hullaantumisen taideteokseen. Musiikki vei mennessään, tai oli jo vienyt pari v aiemmin kun sisäinen tarve pakotti opettelemaan rumpuja sekä bassoa. Mutta nyt kolahti ja lujaa!! Musiikki sai minut täysin valtoihinsa ja jos olisi ollut sanomana että tapa kaikki nössöt ja heti, olisin varmaan jopa harkinnut. Vaikuttavaa!
Iron Maidenin Number of the beast, sitä luukutin hulluna koko kesän. Levy oli ilmestynyt 22.maaliskuuta ja minulle se alkoi jytistä joskus toukokuun lopulla kun sen jostain nauhoitin.
Seitsemäs luokka oli läpäisty ja kesä alkoi auringon rällöttäessä taivaan täydeltä. Sus' steppailee pitkin Vaajakosken raittia, Jyväskylän maalaiskunnassa. Olkapäällä on joku sviidun boombox, c-kasetteja toistava mölytoosa,
"-Laita se saatanan melusaaste pienemmälle hippi tai saat pataan!!"
Olisin voinut kuitata heiton vetoamalla aaceesalaman todistukseen Rock'n'roll ain't noise pollution, vaan en ollut tuolloin vielä niin sanavalmis ja päätön kuin nykyään. Tänäpänä saatan sanoa ihan kenelle vaan ihan mitä vaan, ei se ujoudesta jää sanomatta.;D
Kuva Vaajakosken rautatieasemalta.
Vas.näkyy Pandan vanha puoli, isä ja äiti olivat
kuuskööt lopusta seiskyt puoleenväliin
tuolla töissä. Panda -lapselta ei karkit loppuneet=)
Noin kaksi ja puoli kuukautta, sen 10 viikkoa, 75% ajasta soitin samaa kassua, Rautaneito huusi petojen lukuja ja kukkahatut oli oikeasti paniikkikohtauksen vallassa. Musa jytisi, ei edes tytöt saaneet huomiota teiniltä, niin valtavaa oli tunnehyöky musasta. Bruce kirkui ja murisi, melodiat kirkkaina läpi biisin. joka soitettiin kovalla mutta rennolla kädellä, Kunnon turpaanvetoa hymyssäsuin, osuu muttei satu. Paitsi kun pogoo ja pomppii, ottaa lipat ja polvi sanoo: -tää ristiside ei nyt veny samaan kuin Bruce, naps! Ja puukkoa sekä kipsiin. Sellaista tämä roketin tykkäily.
Basistin bändi, basistin biisit. Run to the hills!!
Tuona kesänä vedin muuten ekat kännit, mehukatillinen kiljua, naapurin pojat myi. Kävelin Koivurantaan (tanssilava) noin 4 kilsaa junanrataa pitkin. Maksoin sisään, Pelle Miljoonan keikka, vaan ennen yykaakooneetä oksensin sellaisen iloisen oranssin laatan. Lähdin kotiin kun tuli orpo olo. Ei niin hyvä kokemus, silti juominen jatkui 37 vuotta. Sitkeä kaveri tämä alkoholi.
Iron Maiden jäi soittoon, edelleen silloin tällöin iskee IR-vaihde. Kiitän Luojaa tahi muuten vain vastuussa olijaa IR:n lukuisista live-tallenteista, IR toimii lavalla parhaiten!!!
"I 'm not a number, I'm a free man!!! -Ha..haha..hahahahahahahahaaaaaa!!!"
...ja....
"Six-six-six, the number of the PIGS (ei vaan, beast)"
....sekä....
"I'm waiting, in my cold cell"
Yksi levyn parhaimmista biiseistä, keikkaklassikko, siglehitti, kaikkea mitä voi toivoa räyhäkkään riemulliselta hiustenheilutusanthemilta, sielukkaan jylhältä ja eeppiseltä,
Hallowed by the name:
Sellainen nostalgiapläjäys, kyllä tällä arvontaan voi osallistua. (Noin es.merkin omaisesti, en tietenkään laita omaa nimeäni arvontahattuun. Ja saan siitä samalla syyn siihen että tekstissä on virheitä, laiskasti kirjoitettua huttua...
"ööö..se oli vaan sellainen esimerkinomainen.....siksi vaan huitaistu....kyyyyyyllähän mä normisti heitä parempaa kamaa, blaa-blaa.."
Mut siis joo, ei kun näppis rätisemään, arvonta siis 22/4-20
Susi -taideteossarja saa kesän aikana arvoisansa päätöksen. Teos nro 4 eli Sudet chillaa joenrannalla on löytänyt tekijänsä. Kuvahain susikuvia ja -piirroksia ja eräs tatskakuva oli nääpistämisen arvoinen;
Kaikki oikeudet ja velvollisuudet by Jenna K
Kuvan klikkauksella pääsin blogiin ja kun kerroin projektista Jenna lähti ilomielin mukaan. Joten taas ilman erikseen ajattelua ja ohjailua, tekijäksi löytyi naisimmeinen. On se jännää, hyvin jännää!!
Eli siis, kaikki kuvat on eri tekniikoilla: öljy, akryyli, vesiväri ja tussi, tämä viimeinen tehdään pastelliliiduilla. Ja kaikkien tekijöinä on ollut/tulee olemaan nainen. En sitä mitenkään erikseen tarkoittanut vaan kylllä tämän viimeisen kohdalla jo toivoin. Itseasiassa viitostyön tekijän piti tehdä myös nelonen vaan elämä on. Joten siis puhtaalla johdatuksella löysin naaraan piirtämään alfaansa. Jos vielä joku ei tiedä niin susilaumat ovat matriarkaalisia.
Varasin toiveikkaana heinäkuun loppuun risteilyn. Epäilen suuresti jottako laivat jo silloin risteilee vaan toivossa täytyy jatkaa matkaa tässä murheellisen koronan laaksossa. Eikä tuo varaus mitään maksa, onpahan siellä jos meno vapautuu. Ja jos peruuntuu, voi varata uuden matkan ja fiilistellä sitä, tulevaisuustärppejä on hyvä heitellä ja olla kalenterissa.
Repulainen tuossa eräs päivä mainitsi nykyisyydessä olemisesta, lapsen kyllästymisestä kahdessa minuutissa. Noh, minullehan pärähti tuo ajatus täysillä läpi ja jymähdin hetkeen. Ja juu, pari minsaa ja oli ihan sviidun tylsää=)
Nythän kävi niin etä jumituin tai jäin looppiin, ajatustasolla siis. -Ollaan sit nykyhetkessä, tuumin vaan sehän oli kuolettavaa joten päätin avustaa nostalgialla. Laitoin Pasilan Karrelle palanut enkeli -jakson puorimään. Katsellessa sitten ajattelin niitä asioita kun silloin mietin kun katsoin näiti himosta, koukussa. Kuin kala.
Näin sain taas ajatuksen toimimaan normisti eli aika kuluu eteenpäin ja ajassa voi mennä eestaas, muistellen tapahtuneita tahi miettien tulevia. elämä on. Aika aikaa ajata, ajassa, aikalailla, kokolailla. Kutenko? -täh?! (hihihiii)... .
Niin, tuo otsikon kuolematon viisaus on siis rivi eli laini tekstistä, toinen upea sivallus kuuluu: -Talven routa tappaa pihatontutkin.
Kun tässä nyt nostalgisoidaan niin laitetaas muuta muukin video, Sujen suosikkeja:
Väittelyn jaloa taitoa on hyvä treenata, Monty Python näyttää mallia:
Seuraavassa Deep Purple vuodelta 1972 näyttää soitamisen mallia. Tämä on kerrassaan loistava esimerkki siitä mitä tarkoittaa bändikemia. Kun se on kohdallaan ja soittajat hallitsevat soitimensa suvereenisti sekä laulajalla on hyvät keuhkot ja karismaa enemmän kuin taropeeksi, se kuulostaa tältä:
Biisi kestää parikyt minsaa mutta nyt jos koskaan on aikaa. Jos hard rock ei kuulu normikuunneltavaan osastoon niin laita soimaan taustalle kun siivoilet, neulot, virkkaat jne. Jossain vaiheessa pitäisi huomata että joo, kylläpäs soitto tosiaan kantaa, lentää, kulkee, groovaa... .
No niin, seuraavaksi...No niin, Ismo Leikola:
Tekemistä korona-karanteeniin eli nostalgia-trippi ja kirjoitushaaste (plus palkintoarvonta!)
Kuuntele vanhoja LP-levyjä. Katsele valokuvia. Kun olit 15-16v mikä oli se biisi, se leffa, se tyyppi(julkkis ja tavis eli kaksi vastausta kiitos), listaa saat jatkaa, mitä pidempi, sen parempi. Kaikki aiheesta blogi-tekstin kirjoittaneet osallistuvat mittavan, huomattavan palkinno arvontaan, pää- ja lohtupalkinto siis jaetaan. (kirja, sarjis, dvd, cd +Sushuetseja)
Osallistumisen iloa ja kirjoittamisen inspiraatiota kaikille. Kommentti-osiooni voi laittaa osallistumisilmoituksen joka samalla on arpalippusi.
Puuhakasta viikkoa, arvonta suoritetaan keskiviikkona 22.04.2020 ilman virallista valvojaa sekä naurinta-aineiden vaikutuksen alaisena. Onnetar on siis femSus', naiselliset piirteeni. Kähmintä, voitelu, juonittelu, lahjonta - kaikki on sallittua paitsi väkivalta ja uhkailu, niistä joutuu ulos arvonnasta. Otsikoksi minkä haluat tai voi käyttää Teininostalgiaa. Palkinnot sisältävät myös sokeripitoisia tuotteita, "winkwink"
TSHssa on haltialeipää eli lembasta. Olen aivan saletti että kyseessä on levylihapiirakka!! Suomi mainittu, torille ja heti!!
Kyllä jaksaa painaa muutamalla tällaisella palalla pitkän paivan ja käydä viskomassa sormuksia milloin tuomiovuoren tuleen, milloin tuomiokirkon portaille, mitä?!! hehe...
Voitaikinan välissä riisiä ja jauhelihaa, sitten maun mukaan lisukkeita, itse käytän usein sipulia, paprikaa, suolakurkkua. Hyvät mausteet ja kyllä toimii!!
Eilen oli ihan hieno päivä, tunnin verran joskus neljän-viiden pintaan satoi hetken, muuten puolipilvistä, ajoittain aurinkoista.
Tuli käytyä muutamaan kertaan pikku kävelyllä, istuskelin hetken yhdessä pikkupuistossa. oli ilmaantunut tekonurmi.
Ymmärrän toki funktion, toivon vain ettei tämä nyt leviä joka helvetin paikkaan niin kuin Suomessa tapaa käydä kun jostain innostutaan vrt. liikenneympyrät ja hidastetöyssyt eli nukkuvat poliisit kuten niitä osuvasti Espanjassa kutsutaan. Aikoinaan piti saada joka paikkaan ja nyöhemmin niitä sitten purettiin. paitsi niitä ympyröitä, eivät kehtaa kai, kalliiksihan se käy. Eli on vielä paikkoja joista löytyy sen sata ympyrää peräkkäin kun ajatuksella muutama olisi riittänyt. Sinänsä hyvä keksintö tuo liikenneympyrä.
Joka tapauksessa, tämä puiston kiipeilyteline on kyllä kivan abstrakti silmälle, kiipeilyominaisuuksien testaamisen jätän lapsityövoimalle=)
Tänäänkin näyttäisi tulevan nätti päivä, tässä tilannekuvaa 5.45
