sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Krapu 6/22

 Viikon 6 krapusanat ovat perinteinen, mauton, harhaanjohtava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susu Petalin blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Isoisän kiltteys


Mies tulee töistä, nälissään kuin susihukkanen joka yksin ravaa puolisoaan etsimässä. Istuu pöytään ja vaimonsa annostelee jotain epämääräisen näköistä soppaa.

- No mitä helvetin litkua tämä nyt on?

- Se on itä-Karjalaista perinnesoppaa, ei..

- Aivan mautonta, anna suolaa.. . Äääh paskaa vieläkin, nyt vain suolaista. Se on kuule vaimo pien’ niin etttä raavas mies tarvisee rankat eväät!!

- Kyllä tämä aina ukille kelpasi ja sanoi etttä hyvää on ja maha tuli täyteen yhdestä lautasellisesta...ai hitto, sitäkös se tarkoittikin, antoi tahallisesti harhaanjohtavan kommentin välttääkseen riitelyä…

Vaimo maistaa soppaa: - Hyi saatana, olet oikeassa, tämähän on ihan hirveätä...



****


Sellainen kraapaisu, joskus se vain on nieltävä katkerinkin kalkki jotta ei synny sotaa;D


Sus'



Ai jestas että on hyvä biisi. Ja nimi suomentuu Kuistikeinun enkeliksi.
Sus' tykkää!! Olen löytänyt paljon hyvää musaa
täältä kanntrirokkiosastolta.

P.s. Sanapasasen blogista löytyy viisi talvisodan aikaista kirjettä, Klik! Se neljäs kirje, joka kertoo siitä hetkestä kun sota loppuu, sai minut lähes nyyhkimään ilosta. Siis että voikin olla rankkaa, silti tyypit siellä oli että no hyvä, nyt se loppu, se siitä ja siviiliin tekemään töitä. Suosittelen vahvasti.

22 kommenttia:

  1. Vai niin se ukki sanoi, viisas mies kerta kaikkiaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea äidinisä oli tosi nasta tyyppi, muistan vieläkin kun hän erään kerran, sen ainoan, kertoi sodasta ja näytti luger-pistoolia minkä oli tuonut. Se oli yksi syy miksi kiinnostuin sotahistoriasta, suurin syy oli Polttouhrit -niminen sarja jonka äiti onneksi antoi katsoa vaikka olin vasta 11-v.
      Olen tuollaiset 200 000 sivua lukenut toista maailmansotaa, niin fiktiota kuin faktaa.

      Poista
  2. Ukki tiesi, ettei vaimon ruokia kannattanut moittia. Siitä olisi voinut seurata monen illan päänsärky... ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletin tietysti, että tytär teki samaa ruokaa, mitä vaimokin aikoinaan!

      Poista
    2. Päänsärkyä...hyvä läppä, kiitos!

      Poista
  3. Meidän äiti oli suolan ystävä,haukkui kaikki sairaalaruoat,mauttomiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faija vetäisi kurkkuvoileivän päälle niin ronskisti suolaa että mua heikotti katsella siinä vieressä;D

      Poista
  4. Ei ollut mies kovin diplomaattinen arvostellessaan ruokaa, jonka vaimonsa tarjoilee valmiina lautasella eteen. Ehkä maustaminen oli nykyohjeiden mukainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuullinen johtopäätelmä, pitkässä liitossa kai uskaltaa jo muristakin välillä, eipä tuo naisensa suuttunut päinvastoin , väänsi leikiksi.

      Poista
  5. Vaimo tarjosi miehelleen soppaa, jota ei ollut itse maistanut. Vai olikohan muttei sanonut mitään. Pani miehen koekaniiniksi 😉. Kiroilu ruokapöydässä ei ole nättiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kirosanoja käytinkin voimistamaan sopan mauttomuutta ja aika moni kiroilee kuitenkin arjessa, keskenään ilman tarkoitusta loukata, sellaisia täytesanoja.

      Poista
  6. Ukki oli diplomaattinen mies 😃 Mun isän vahvin kirosana oli perkeissi, eiks olekin kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä;DD
      Siksipä ukilla olikin peräti 7 lasta ja kun pukk..siis miehiä tuli sukuun niin mummon tyyliin tyttäret nai viriilejä ukkoja ynnä miehet antavia akkoja.

      Heh, hauskaa kehitellä tarinan hlöille vähän lihaa luiden ympärille;)

      Poista
  7. Juu, ei maistu kaikki wanhan ajan perinneruuat nykyihmisille; ennen idea oli käyttää kaikki mahdollinen: kuivuneista leivänkannikoista leipäressua ja luista luusoppaa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan syöneeni lehmän kieltä keitettynä, ihan halvatun hyvää ja tukevaa ruokaa!

      Poista
  8. Ruoanlaitto taito on taito sekin. Taitava kokki saa vatimattomistakin aineksista maukasta, joku ei onnistu vaikka olisi parhaat raaka-aineet. Kielenkäytö pöydässä aika kovaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teen kuulema hyvää mutata aina samanmakuista ruokaa;DD Riippumatta siis mitä se tuoka on, aina on mustaa pip, sipulia, chiliä, oregano, meirami, tinjami ja sit se biisi jatkuu parsley sage, rosemary and thyme, siis Are u going to scarboroughs fair...

      Poista
  9. Ei osannut mies arvostaa perinneruokaa eikä valita sanojaan. Vaimo oli ehkä lukenut nykyisiä suosituksia suolankäytöstä.
    Eipä tainnut kuitenkaan riitaa tulla, kun vaimo ei itsekään pitänyt keitoksestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jännite laukesi yhteismieleen kun kumpikin mollasi keiton jonninjoutavaksi velliksi. Alkuperäisessä ideassa muuten oli vielä auchwits-tyyppinen keitto vaan mun ajoittain morbidia huumoria ei ihan kaikki tajua, tullenevat vahinkossa loukkaantuneiksi tms.
      Kiitos!

      Poista
  10. Voi että. Ei suola sentään kaikkea pelasta.
    Kun olet historian tuntija: mitä historian perusteella ennustat Putinin tulevia tekoja? Kerro mulle kommentissa kun tuut käymään, kiitos. Odotan mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
  11. Tällä ei voi kuin nauraa. Tässä todellakin piilee totuus.

    VastaaPoista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)