Sujen puutarhaharharetkihetki

Huu, samoilen syvällä luonnossa, villipetojen kuten jänesten, verenhimoiset kiljaisut riipivät rintaa, minä poloinen, suojaton. Olen kuullut pupujen jengihyökkäyksistä, niillä on citykanien tapaan pitkät, teroitetut kynnet. Verihurmeiset kuulopuheet mielessäni kiinnitän huomioni hetkeksi tulevaan satoon:

Viinimarjat näyttävät syötävän hyviiltä!

Epämääräiset kahinat ja muut oudoiksi muka tunnistetut kaiut ja tuulien tuhinat saavat kokeneen samoilijamme huimaavaan pyörrytykseen. Tajuntani on lähellä pätkimistä, kuulun pupujen pahaenteisen kuiskutuksen, sopivat ruumiinosieni jaosta. -Pelko on aseeni, huudahdan Alistair MacLeanin kirjan otsikon ja havahdun koomasta. Silmäkulmastani havaitsen myös omenien olevan hyvässä kehitysvaiheessa:

Omenannannaa!!

Saan voimaa ja kiljun lisää MacLeaneja shokaistuneille pupulaisille: -Navaronen Haukat! Kotkat kuuntelevat! Pako yli Jaavan meren! Puput joutuvat joukkopsykoosiin ja mahanalus käpäliä täys suuntaavaat lähimetsikköön. Tyytyväisenä totean luumujen näyttävän söpöiltä, sadosta tulee hieno!!

Luumu, tuo erään 

Karhukoplalaisen erikoisherkku!

Poistuessani puutarhan syvyyksistä tsekkaan hyönteishotellin, siistiltä näyttää. Pörriäisten pelastustoimet käynnissä siis myös meidän puutarhassa.

Torppa puutarhassa, halpa!! =)

Hyvää alkavaa päivää,

Sus'

Pullolla viinaa surut viihtyvät aloillaan!