Ensin tähän alkuun yksi kuva mikä olisi pitänyt löytää aiemmin, olisi sopinut lauantain postaukseen enemmän kuin hyvin;D
Ja sitten asiaan. Kun on lahjakas niin osaa jonkin asian luontaisesti, aloittaminen on helppoa. Käytän esimerkkinä musiikkia sillä se on lähinnä sydäntäni ja minulla on sitä musiikillista lahjakkuutta.. Olisipa ollut nuorempana enemmän keskittymiskykyä ja suunnitelmallisuutta sen sijaan että pomppi asiasta toiseen hulluna ja jokaisesta jäi käteen vähän, sieltä sun täältä, tällä taktiikalla koen vasta nyt olevani "valmis", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.
Itsellä tuo lahjakkuus tulee isän puolelta aika pitkälti, veljensä olivat/ovat lähes kaikki jonkin tason muusikoita, iskelmätähtiä jne ja äidiltä tullut matemaattinen lahjakkuus auttoi asiaa sillä musa on numeroita aika pitkälti. 12-vuotiaana minulle vain iski tietoisuuteen että nyt on päästävä soittamaan ja kun lähipiirissä oli eräs joka oli loistorumpali niin hänen tykö ja tunteja ottamaan. Opin perusteet nopeasti, viisi tuntia á 20 markkaa ja osasin muutaman kompin ja paukuttelinkin aikani sieluni kyllyydestä. Noh, ainoa asia mikä mutsia ketutti faijassa oli juurikin tämä muusikkous (se edusti isää ja ei halunnut minusta kaltaistaan) ja hän teki ainoan kasvatusvirheensä (käytiin 30senä hyvä keskustelu), tunnepohjainen päätös oli ei kun vinkusin rumpuja.
En lannistunut, sisäinen pakko soittaa (siis oikeasti, muistan sen lähes fyysisenä kipuna, tai jonain sellaisena tunteena jonka tiesi lähtevän pois soittamalla) sai minut hankkimaan basson. Putkiradion kautta sitä pompottelin kunnes kaveri perusti orkan ja minua halusi laulajaksi. Kylmiltään suostuin ja löysinkin oman paikkani orkesterissä sillä se tyydytti niin musiikin tekemisen nälkää kuin minussa asuvaa extroverttiä (koulun teatterijutut oli tuttuja), nautin esilläolosta.
Vuoden päästä hommasin, 15-vuotiaana, akustisen kitaran, Landolan halvan, leveäkaulaisen, ja opettelin sen verran soittamaan että pystyin treenaamaan laulua himassa. Pari vuotta se lojui sängyn alla, aika vähän koskin mutta se riitti kun asiat meni kertaheitolla päähän, opin nopeasti perustaidot. Täysi-ikäistyttyäni orkesterit jäi ja aloin kasata trubaduurisettiä. Tuolloin ostin myös kunnon akustisen, Landola Targetin, maksoi tuhannen rahaa, vuoden päästä se vaihtui samanlaiseen mutta mikitettyyn varsioon joka oli tuplasti hintavampi. Hyvä kitara, jäi Espanjaan kun sekoilin 22-vuotiaana. Kitaroita on ollut ja tullut, en niihin ole koskaan luonut sen kummempaa sidettä, ne on työkaluja.
Tässä vaiheessa elämän muutti suuntaa oikein urakalla kun kahden vuoden sisään jäin auton alle, menetin työvoimatoimiston tt:n takia yhden koulutuksen ja lopuksi verottaja kaatoi firman jonka pomo oli luvannut kustantaa levyn (olin tuossa vaiheessa kirjoitellut joku kolmisen kymmentä biisiä).
Vaan jos olisi asiat mennet toisin ja olisin keskittynyt musiikkiin, opiskellut sitä ja/tai alkanut puuhata niin minusta olis tullut jonkintasoinen artisti kiertämään maata. Itsekehuttua mutta kyllä nyt yhden wiskarin (kaikki kunnia Artulle, hieno muusikko) olisin pessyt;D (jatkan tästä seuraavassa postauksessa, tarina jää vähän kesken..)
Vaan toisin kävi joten nyt on vaihdettava esimerkkihenkilöä jonka tulevaisuus on vielä peitossa, ties kuinka isoksi kasvaa....
Hyvät naiset ja herrat, minulla on kunnia tuoda teidän tietoisuuteenne loistava kitaristi, Tina Setkic, tunnettu paremmin Tina S -artistinimellään:
Tämä mieletön sormikuningatar on kitaran käsittelyssä jotain ulkoavaruudellista!! Aloitti kitaransoiton 6 -vuotiaana ja hallitsee niin klassisen akustisen kuin sähkökitaran ja tunnettu juurikin siitä että yhdistää nämä kaksi asiaa. Tämä ensimmäinen video on pitkähkö ja voitte pomppia jonkun verran jos ei jaksa kuunnella mutta siinä on hänen evoluutionsa eli kehityksensä:
Ja tämä on se mikä kohautti, varsinkin muusikoiden, maailmaa vuonna 2016, Tinan ollessa 17-vuotias:
Reaktioita voi lukea täältä. Ja perään vähän mallia siitä kuinka suvereenisti hän hallitsee aivan erilaisen soittotyylin ja tekniikan:
Kitaristien yksi ultimatum -tavoite voi olla että soittaa ja säveltää kuin Steve Vai:
Täatä linkistä You tubeen, kaikki Tina S -videot, olkaatten hyvät jos innostuitte tästä mielettömän siististä kitaristista. Kovin vakava on hän, pieni hymy silloin tällöin paljastaa tunnetilansa mutta kuuntelemalla pääsee suoraan hänen fiiliksiinsä. Että voi ihminen nauttia soittamisesta.
Ja me sen kuuntelemista, virtuoosit, heillä on hallussaan salaisuus!!
Aika näyttää tuleeko hänestä uusi kitaristijumala sillä ässä hän on jo nyt mutta mestaruus vaatii omaa tuotantoa eli sitä luovuutta. Ja onhan jokusen lasikaton potkinut paskaksi siinä sivussa;D Hyvin sopii jatkumoon, Lita Fordit sun muut naiset kitaran varressa. Ei tarvitse jalkojen välissä olla munaa jotta soitossa olisi sitä, ja Tina Sllä sitä piisaa, soittaa suohon monet esim. metallikitaristit, heittämällä parempi kuin Metallican Kirk Hammet (siis teknisesti, Kirkillä on toki näkemystä enemmän).
Oma mestaruuteni on jossain muualla, alan olla aika lähellä ässää kirjoittamisessa, noin teknisesti, joskin silläkin alalla on paljon tekemistä mutta aikaahan minulla on=) Sanoisin että liityn mestarien joukkoon kirjoittamalla kirjan.
Ja nyt on sanottava yksi tärkeä asia: vertaan itseäni vain itseeni, siksi minun ei tarvitse kirjoittaa varsinaisesti mitään mestariteosta, ei uutta Länsirintamalta ei mitään uutta, tai Seitsemää veljestä. Eikä ässäksi itseni nimeäminen vaadi tutkintoa eikä todistusta instituutiolta, siihen riittää se että aiemmin osasin kirjoittaa lauluntekstejä, sitten opettelin kirjoittamaan kelvollisia runoja, nyttemmin olen opetellut pidempää ilmaisua ja esim. sen sata sanaa (kravun siis) osaan jo kirjoittaa silleen että olen ajoittain ihan ässä. Eli porras kerrallaan, omaan tahtiin, itseeni verraten...mestaruus on tavoitettavissa, minun pitää vain voittaa mukavuudenhaluni, sen syy..tai ehkä sen seuraus, eli laiskuus...on niin mukavaa vain olla ja miettiä. Ylöskirjaaminen vaatii ponnistelua...
Nautinnollisia hetkiä kitaran parissa, Tina S tarjoilee sellaista korvakarkkia ettei paremmasta väliä!!
Sus'
Olen oppinut kitarasta tärkeimmät asiat noin viidessä tunnissa eli sen soittamisen aloittaminen on oikeasti todella helppoa. Ei vaadi musiikillistä lahaakkuutta oikeastaan juuri ollenkaan oppia säestämään itseään/muita perussoinnuilla kun laulaa. Kunhan on jonkun verran rytmitajua, se riittää. Loppu on silkaa työntekoa eli soittamista ja kun saa sormet taipuisiksi niin sen on siinä.
VastaaPoistaSen seuraavan tason saavuttamiseen saattaakin sitten mennä aikaa ja lahjakkuutta tarvitaankin jo mutta suurin osa leirinuotiokitaroinnista ei sitä tarvitse mutta silti siitä soittamisesta saa irti niin hiton paljon. Siksi maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka osaa soittaa vähän kitaraa, verrattuna vaikkapa pianoo joka on jo vaikeampi. Joku viulu, että sen saa kuulostamaan siedettävältä toisen korvaan, ottaa jo vuoden ainakin!.
Eli Uuna, tekosyyt syrjään ja peruslandola kaupasta viidellä kympillä ja musaa tekemään. Kuukausi, kerran viikossa kaksi tuntia opetusta ja olet jo laulavan talonmiehen tasolla, itse asiassa hänen soittotavallaan siihen pääsee tunnissa, hänen kitaransa on viritetty sointuun eli kun rämpäyttää kaikkia kieliä niin tulee vaikka E-duuri, siirtää yhtä sormea kaulalla ja ottaa niitä duurisointuja, sillen voi soittaa rokkia ja juicea ym biisejä joissa on yksinkertainen perussointukierto, kolme sointua riittää puoleen maailman biiseistä, neljännellä hallitsee jo 80 prossaa biiseistä.
Se ei siis ole vaikeaa eikä vaadi lahjoja juurikaan.
M.O.T.
soittamaan siitä Hus! jos kerran haluja löytyy..
Hienoa, että aina löytyy mestareita eri aloille. 👍🏻 Aika vinguttelua oli, menee multa kyllä ohi taituruus. Vähän sama ku Tarja osaa kuunnella lauluista oikeat sävelet ja mulle kelpaa vähän keskinkertaisempikin veto. 😃 Olikos muuten kans joku suomalainen nainen, joka on kitaristien huippukärkeä? Jossain muistan mainitun...
VastaaPoistaJuu, Erja Lyytinen on palkittu euroopan parhaana ja ollut kitaalehtien kansissa, bluestyyppi.
PoistaJoo tää se varmaan oli. Harmi, että Paula syntyi sinne missä tytöt ei soita kitaraa...
PoistaTuli vastaan musiikkia, josta sunkin on varmaan pakko todeta että on taivaallista:
https://apod.nasa.gov/apod/ap201216.html 🤓
Olipas jännä...Piti kuunnella heti toinen, nebulasta lähti paremmat soundit:)
PoistaMusiikista mitään tiedä, vitonen laulusta koko kouluajan. (laulelen toki silti aina, lapsillenikin lauloin, sanoivat "äiti, pliiis, laitetaan joku levy". Ei siis musiikista, mutta tekokukat on pyllystä!
VastaaPoistaSamaa mieltä periaatteessa tekokukista mutta tässä huoneessa kuolee kaikki livekukat tosi nopeasti, ei ole tarpeeksi valoa. Eihän vitosella paljoa laulella mutta ilmaiseksi sitäkin enemmän...;) Sitäpaitsi tiedän että kuuntelet sujuvasti ja se on tärkeintä, jotkut kun kieltäväty musiikin vallan tyystin ja on ihmisiä joita musiikki ei hetkeuta suuntaan tahi toiseen, ne ne vasta epäilyttäviä ovatkin!!
PoistaEli siis osaat soittaa suohon tavallisen tallaajan mutta haluaisit olla Jimi H tai Erja Lyytinen? Sulle ei ritä takapihan rocktähteys?:D
VastaaPoista