Ei nyt runot irtoa, tässä mielentilassa ei ole vetäjäksi. Jos joku haluaa niin siitä vaan=)
Viimeinen
Surujen kylä kellastuu,
asutat sen kaikkia taloja.
Veistetyt tienoot vaienneet,
valtavat verhot sulkeutuneet.
Pitkät varjot riippuneet,
vaisut vuot virranneet.
Hohkaava syke upottaa päänsä pimeään,
antaa sinulle viimeisen merkin.
Kertoo ettei enää kannattele huomista.
Hiljaisen hymnin soidessa, juuri nyt,
tunnen kun maailman laidalla ei ole ketään.
Runo täältä.
Tuhinaa torstaihin,
Sus'
Kaunis surumielinen runo.
VastaaPoistaHelpotus kun Runotorstai ei jatku, surisin kun en työkiireiltä pääsisi osallistumaan.
Se oli kivaa aikaa kun pidit sitä, arvokasta 💜
Kiitos.
PoistaAika aikaansa kutakin. Veikkaan, että kohta sinulla taas pulppuaa.
VastaaPoistatuota tuota, pulputtaa jo mutta en silti, jotenkin alkoi tökkiä Pakko kirjoittaa runo kun on runotorstai -tunne, muutoinkin on jatkuvuus akilleen kantapää, ei ole minua varten. Tykkään suunnitella, käynnistää ja olla alussa, sit jättää muille vars elo.
VastaaPoistaKaunis runo.
VastaaPoistaEn ehtinyt mukaan Runotorstaihin, pitkältikin juuri oman mielentilan ja kaiken muun härdellin vuoksi.
Sohvan nurkassa peiton alla tietoisuus siitä, että on ystävä/ystäviä, joiden ajatuksissa olen, piti mukana muuten.
Hu-huu...
Pölähdät päähäni aina kun näen jotain pöllöön edes viittaavaa eli jos kulkee kaupungilla ja ostokekukksissa niin monta kertaa päivässä;)
Poista:)
Poista