Pupusamurai -lyhty ja Taustapeilissä, Senjutsu

 Löysin, ilmeisesti kuorma-auton, peruutuspelin metallinkierrätyslootasta ja omin sen välittömästi jatkojalostukseen, tahdoin antaa esineelle uuden elämän, tällä kertaa duunarista tulisi taideteos!! Oli jotain viime kesää, syksyä? En saa päähäni tarkkaa aikaa milloin sen roudasin pesään, jostain postauksesta varmaan löytyisi, olkoot.

Pitkään se kaihersi mieltä, olin jo heittää takaisin kiertoon vaan laitoin kuitenkin taustapahvin ja siihen jotain värillisiä kolmioita, neliöitä jne. Lopputulos oli jotta ei toimi näin, mutta jotain tähän saa, ehdottomasti. Jokunen aika taaksepäin pelastin Suomen vapaussota valokuvina ykkösen ja kakkosen vanhainkodin pihaan tuodulta siirtolavalta, ja kun divaristi sanoi jotta ei ole kysyntää niin tuumin tehdä siitä jotain leikkaa ja liimaa -tyylistä kollaasia. Joka vielä näkee päivänvalon kunhan saan sopivan taustan hankittua ja hetkellisen innon tehdä teos. Vähän se tuntuu väistelevän koska aihe on etäännytyksestä (siis sukupolvi, kaksi) huolimatta on aranoloisen rankka, ja sota itsessään aina raskas aihe. Vaan eilen illalla sain kuitenkin idean, keskinkertaisen mutta ah! niin helpottavan, laittaa peruutuspeiliin minikollaasi.

Haavoittuneita kannetaan rintamalta sidottavaksi ja sairaalaan.

Valitsin satojen kuvien joukosta sen joka kertoo sodan paskimman puolen - haavoittuneet. Häviäjän haavoittuneet saavat fyysisten vammojen lisäksi nuolla vielä häviäjän häpeän, syyllisyyden, katkeruuden ja kun vielä kyseisen sodan loputtua valkoisten voittajien toiminta oli alle arvostelun vankileireineen ja punaisten teloituksineen, yleisen kohtelun ollessa äärimmäisen tuomitsevaa ja armotonta. Tämä jätti kansaan ison, verestävän haavan joka tulehtui vielä seiskyt-luvulla ankaraan loan- ja kostonheittoihin, syyllistämisiin, uhriutumisiin.

Minä, sodankäyneen sukupolven lastenlapsi, kykenen etäännyttämään veljes-, vapaus-, kansalais-..sisällissodan historialliseksi tapahtumaksi jota pystyn kohtuu objektiivisesti arvioimaan. Molemmat tekivät hirmutekoja, kumpikin sekoili ja huolella, lopputulos oli nuoren kansan itsenäisyyden säilyminen (toinen kehityssuunta olisi vienyt Neuvostoliiton osavaltioksi, luulen), joskin jako herras- ja duunariosastoon säilyi vahvana ja  juopa ei kadonnut osan silmistä edes Talvi- Jatko- ja Lapin sotien jälkeenkään. Sinänsä suurin osa kansasta hitsautui edellä mainittujen sotien aikana eli sota repi erilleen, toinen toi takaisin yhteen ja sen jälkeen kaikki ovat olleet sitä mieltä että parempi kun kukaan ei tule meille kertomaan miten meidän pitää riidellä sillä silloin riita keskeytetään ja vedetään komentelijaa pataan!! Ollaan silleen huonosti auktoriteetteihin suhtautuva joskin erittäin lainkuuliainen ja rehellinen kansa;)

                                

Alas murhanhimoiset porvariston edustajat!  vaatii punaisten edustaja eduskuntatalon portaille järjestetyssä mielenosoituksessa. Lahtarit mellastavat Siuntiossa, lehtiotsikko punaisten lehdestä, valikoitui lähinnä erittäin värikkään kielenkäytön takia,, valkoisten vastaavat olivat aika neutraaleja, ainakin minun silmään osuneet.

Aikansa ottaa, sano, vaan lopulta tuli oikein hyvä mielestäni vaikka idean erinomaisuus, harvinaisuus jne. ovatkin keski- jos edes sitä, tasoa. Eihän sitä aina voi olla täydellinen, eihän? ;D Tosin jollekullehan tämä saattaa olla se teos mikä sai tutustumaan taiteeseen lähemmin. oi, olisin otettu jos joku sen sanoisi. Tai jostain muusta teoksesta, runosta, tekstistä. Siinä olisi taiteilijan eksistentiaalisuus perusteltu kertasanomisella.

Tässä torstain ja perjantain välisenä yönä (viime viikolla) tuli valvottua myöhään ja leikittyä valoilla. Alkaa olla jo syksyisen pimeää joten ylimääräistä valokivaa on hyvä järjestää ja parvekkeelle toki jotta joku muukin niistä saa lohtua pimeän vuodenajan syödessä kesän valovarastoa sielusta.

                                                        

Sus'valvontayksikkö ja jonkinlainen metallisanka sekä suunnikas metalliritilä toimivat valojen, sininen ja valkoinen, "jalustana", yksi kynttilälyhty edessä sis. kynttilän sillä sähkövaloon on hyvä liittää liveliekki.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy myös toinen lyhty. Siitä tuli hassunhauska samurain näköinen kun laitoin mustan kulmapalan korvaamaan yhtä rikkimennyttä lyhdyn lasi-ikkunaa. Sisään tungin värivalopupuni ja otsaan vielä kankainen sydän. Jonka lävistin hetken mielijohteesta metallineulalla (joita on tsiljoona, sairaalan lavalta).

Kiinnitin tuon metalliketjun pitämään tausta-

metallinpalaa paikallaa, jos sattuisi tuulenpuuska

ja silloin se otti samurai-identiteetin jota vahvistin

sydän/neula-hässäkällä.

Minusta se siis näyttää haarniskaan pukeutuneen samurain päältä. Pupu on tämän golem -tyypisen olennon henki. Varo vaan jos pupun valo jää punaiselle ja tunnet samraupupun tiiviin katseen niskassasi! Olet kenties polkupyörävarkaissa, jos olisin sinä niin poistuisin huomiota herättämättä, saaliin unohtaen.. Samuraipuput on silleen ylettömän kettumaisia olioita että jos niillä palaa käpy, niin heittäytyvät berserkkiseen, kaiken elämän nielevään mielentilaan jossa miekka heiluu niin kauan kuin on eläviä olentoja 10 metrin säteellä. Auts!

Iron Maiden on täällä taas, siis 

levynjulkkareiden merkeissä (pe 3.9.) Harvan 

orkesterin fanina on näin miellyttävää.

Iron Maidenin uusi levy Senjutsu, kuulostaa pitkästä aikaa sellaiselta rautaneidolta josta minä tykkään, vähän enempi hard rockia kuin progemetallia. Maistuu yhtä hyvältä kuin se maistui joskus kesällä -82, kun sekosin Number of the Beast -levystä. Olen aina diggaillut myös Eddiestä eli bändin maskotista joka on joka levynkannessa asian mukaisesti metamorfoituneena. Tällä kertaa mennään Japaniin ja Senjutsu tarkoittaa strategiaa, monet biisit ovat saaneet kovin sotaisan sanoituksen ja albumin yleissoundi on uhkaavan painostava äänimaailmaltaan. Silleen hyvällä tavalla;)

Vähän tuoretta Eddie-tyyliä:

                   

Söpö, söpömpi, Airon Meidenin Eddie the Monster!!

Uudessa Soundissa, 7/21, on Adrian Smithin haastattelu, jonka käsialaa on aiemmin soittamani sinkku-julkaisu Writing on the Wall, vanhan testamentin tarina Belsassarin pidoista joissa mystinen käsi ilman ruumista ilmaantuu tyhjästä ja kirjoittaa seinään jotain kryptistä jonka joku oppinut sitten toteaa olevan ennustus kuninkaan kuolemasta ja seuraavana yönä Belsassar heittää veivin nurkkaan. Tai lusikan. Ehkä pullon kun oli ollut bileet. Kolisee kuitenkin. 

Tutkimalla Iron Maidenin sanoituksia, tulisi sivistäneeksi itseään kohtuu reilusti, paljon on otettu historiallisia tapahtumia biiseihin, es. Samuel Taylor Coleridgen 1700-luvulta peräisin oleva morfiiniuni/runo Vanhan merimiehen tarina on löytänyt tiensä IM:n  biisiksi Rhyme of an old Mariner. Tuosta kyseisestä runosta on tehty myös yksi hienoimmista sarjakuva-albumeista ikinä, Hunt Emersonin toimesta. Suosittelen.

Sellaista fiilistä elokuiseen maanantaihin,

ja ei kun heikun keikun, paitsi veneessä,

Sus'