Helsingissä Jullen, Konstan ja Jounin päivät kuluvat siihen, että he tekevät rahaa, jolla he saavat ostettua itselleen päihteitä. Tämän jälkeen he etsivät paikkaa, jossa aineita voisi rauhassa ottaa. Usein he päätyvät vihreään vessaan, joka toimii monelle suomalaiselle huumeiden käyttäjälle pistotilana. Tanskassa on olemassa valvotut käyttöhuoneet ja alueita, joilla huumeiden käyttäjät saavat aineensa kanssa liikkua vapaasti. Tämä on helpottanut - ja pelastanut - monen ihmisen elämää. Täysin ongelmaton maan suurin käyttöhuone ei kuitenkaan ole.
Yksi ongelma on että asioista päättävät ihmiset ovat noin 30-40 vuotta vanhempia kuin ne ongelmakäyttäjien suurin joukko. Heidän maailmankuvassaan huumeet ovat jotain ehdottoman vaarallista ja vain ja ainoastaa sota huumeita vastaan on suotavaa. Sota jota ei voida voittaa. Ihmiset ovat vuosituhansia käyttäneet nollaamiseen jotain päihdyttävää, ja kaikista mahdollisista vaihtoehdoista alkoholi on laillista, hyi saatana. Nykypäivän tutkimusten valossa antaisin teinille jointin käteen sen olutkassin sijaan, jos olisi valittava. Parasta tietysti oli että ei käytettäisi mitään päihteitä, nollaamisen voi myös tehdä joogaamalla, mietiskelemällä, urheilemalla (elimistö erittää samaa kamaa kuin ruiskusta saa) vaan kun nämä vaihtoehdot vaativat keskittymistä, energiaa ja opettelua, helpompi on raksauttaa oluttölkki auki.
ABSOLUTISMI lienee yleistymään päin nuoremman sukupolven keskuudessa, mutta ainakin KalPan joukkueessa Pitkänen on ainoa laatuaan.
Eli vajaasta kolmestakymmenestä yksi on absolutisti, kuinkahan moni on ongelmakäyttäjä? Näitä asioita kun ei edelleenkään ole tapana käsitellä vaan ne lakaistaan maton alle, varsinkin jos olet mattinykänen -tasoa eli merkittävä tekijä. Saat tehdä lähes mitä vaan ja silti peliaikaa löytyy, Jere Karalahti pahinpana esimerkkinä jääkiekkopiireistä. Hänethän muun muassa valittiin huumeidenvastaisen kampanja kasvoiksi samaan aikaan kun mies veti viinaa ja kokaiinia kaksin käsin ja kukaan ei puuttunut asiaan Hifkissä. Miksi? Siksi että jäällä ollessaan hän jopa rapakunnossa, suoraan yöllisistä riennoista peliin tullessaan, sai joukkueen syttymään ja pelasi aivan helvetin hyvää kiekkoa. Ei kultamunia munivaa hanhea laiteta kuivumaan, sehän ottaa nokkiinsa ja vaihtaa seuraa. Minkä Karalahti teki, vetäen samalla entistä seuraansa pahasti pataan - meni Jokereihin. Siinä oli katkeran suloinen kuitti, märkä rätti vasten joukkueen pelaajia ja faneja kohtaan. Uskomatonta miten tämä kusipää sai mellastaa ja touhuta omiaan ja kaikki vaan silitteli päätä. Niin kaksinaismoralistista paskaa ettei tosikaan. Sillä kenestä ne junnut ottavat mallia? Kotiesimerkin jälkeen tulevat idolit, ja jos kerran Jere voi/saa pelata lätkää krapulassa/huumepöhnässä niin kyllähän minäkin sitten voin kokeilla. Ja kierre on valmis.
Tähän kohtaan on hyvä huomauttaa että vaikka ongelma saakin Matti Nykäsen tai Jere Karalahden kasvot, ne syylliset löytyvät seurajohdoista, Olympiakomiteoista ja niin edelleen. He jotka voisivat yksinkertaisesti pistää miehen kuivumaan ja hoitoon, eivät kanna vastuutaan muille kuin osakkeenomistajille. Sillä jos takoo tarpeeksi rahaa seuralle niin tuhotkoon elämänsä, ja muutaman elämän niiden fanien joukosta jotka matkivat näitä "sankareita".
Ihan loppuviimeisenä on kysymys tavan kansan suhteessta alkoholiin, ilmapiirin pitäisi muuttua positiivisesta negatiiviseksi, nythän menee niin että kun kertoo mokailleensa huolella viikonloppuna ollessaan juomassa, asioille naureskellaan ja ihmetellään naurahduksien lomassa, että kaikkea hassua ja hauskaa sitä sattuukin viinan kanssa pelaillessa. Pitäisi enemminkin suhtautua että vittu olet aivan saatanan tyhmä kun jatkat juomista vaikka aina kun juot niin löydät itsesi poliisin hoivasta, joko syytettynä tai koska olet sammunut. Niin paljon pahaa saa viina aikaan, lasten laiminlyömisiä, puolisoiden riitoja, tuntemattomien välisiä pahoinpitelyitä... .
Suurin osa porukasta valitettavasti ei osaa juoda, tai niin kuin itse asian selitin kun vielä dokasin: Minä osaan kyllä, en juo kuin korkeintaan yhden tai kaksi. Vaan kun se muuttaa minut aivan toiseksi ihmiseksi, niin se on se toinen joka juo, hän on aivan saamaton alkoholisti. Toki tajusin jo tuollaista heittäessäni että se on yksi ja sama hlö kun dokaa, mutta monet eivät tajua. Meni lähes 40 vuotta viinan kanssa läträtessä ja se ei ollut mitään keski-Eurooppalaista sivistynyttä, pari lasia viiniä -juomista vaan kaksin käsin kaatamista. Ja kun tajusin että on parempi olla kotona kun dokaa niin se meni kalsarikännäämiseksi, itsekseen jupisemiseksi, kuinka maailma on paha ja julma juuri minua kohtaan. Säälittävämpää kuin itseään säälivä juoppo on vaikeampaa löytää. Olen onnellinen että lopulta voitin tuon demonin ja nykyään on hyvin lieassa. Edellinen Tallinnan risteily oli viimeinen kerta kun juon paljon putkeen. Enkä edes juonut paljoa, se vaan tuntui kun oli ollut pitkään kännäämättä.
Nyt voin sanoa rehellisesti että ilman ihmeempää tapahtumaa en todellakaan aio olla enää humalassa. Siitä parista oluesta tai yhdestä lonkerosta silloin tällöin, en luovu (joskin voin myös olla ilman, ihanaa kun voi valita vapaasti). Siinä kulkee se raja että se on jopa terveellistä, parempaa lihasrelaksanttia olekaan. Ja se on samalla keskisormen näyttämistä isälle (15v. rapajuoppo, tuli uskoon) ja vanhemmalle veljelle (juopotteli, joutui linnaan pari kertaa, lopetti AA:n avulla). He kun minulle tolkuttivat vuosia että lopeta. No en lopeta sillä minua ei viina komentele, enää, enkä todellakaan halua mitää kainalokeppiä AAsta tai Jeesuksesta. Sinänsä se on sama minkä avulla lopettaa, kunhan lopettaa tai edes vähentää järkeviin rajoihin.
Tärkeintä on ymmärtää ettei kenenkään sanat eikä teot auta yhtään mitään jos ei itse sano itselleen: nyt loppui viinan kanssa sekoilu. Ilman tuota päätöstä voit käydä sen kymmenet kerrat katkolla, tuhlata kaiken maailman hoitoihin tuhansia ja taas tuhansia yhteiskunnan rahaa, ja silti ratketa taas juomaan. Hyvä on myös muistaa että kun lopettaa, niin yhtäkkiä on aivan helvetillisesti aikaa, joten kannattaa jo etukäteen miettiä mitä alkaa tekemään sen ajan kanssa. Muutoin päätyy siihen samaan, täyttää tyhjiä päiviänsä turhautuneena juopottelemalla.
Sunnuntain valistushetki päättyy tähän, toivottavasti edes joku saa tästä kipinän tehdä jotain ongelmalleen, sillä sitä varten tämä on kirjoitettu,
Sus'
Nuoret eivät juo samalla tavalla kun ennen. Minusta se on hyvä asia. Työpaikoilla on myös hyvin omituinen systeemi. Yhteisiä ryyppyiltoja kyllä on mutta entäs niille jotka eivät juo. Niille ei oo mitään. Tuumataan vaan että ei kaikkia voi miellyttää.
VastaaPoistaSe lähtee sitä typeryydestä että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Muutos tulee pikkuhiljaa kun ne nykyiset nuoret vähän vanhenee.
PoistaHuumeista en perskohtaisesti tiedä mitään. Sivusta katsellen olen sitä mieltä, että ehkä ei. Kaikenlaiset lääkkeet on tietenkin eri juttu. Koiralleni -edelliselle- annoin huumaavia kipulääkkeitä, joille olisi ollut katukaupassa käyttöä. Palautin käyttämättömät apteekkiin. Pojalleni olen kuulemma antanut kaksi ehdotonta kieltoa: Mummoja ei saa potkia ja huumeita ei saa käyttää. Olin kuulemma niin vakuuttava, että vieläkin yli nelikymppisenä uskoo. Tupakkaa en ole edelleenkään maistanut, mutta ämpärilistalla ennen kuolemaa on. Mutta punaviiniä silloin ja tällöin, kyllä ja olutta joskus hyvän saunan kera.
VastaaPoistaSepä se, kannabista on käytetty lääkkeenä 5 000 vuotta, nyt napit muka korvaa sen. Ei korvaa, paljon paskoja sivuvaikutuksia mitä ei olisi pilvessä. Ja kannabiksesta saa jalostettua sellaista missä on paljon OBCtä eli kipua lievittävää ja vähän sitä THCtä mikä aiheutttaa sen ns.pöhinän.
PoistaSaunaolut on kyllä hyvä, tai lonketo, nam!