Entä jos onkin
niin...
Kaipuu
kuolemaan on hämäävää, jos en olisi näin helvetin köyhä,
kädestä suuhun, vaan riemurintainen, eläkeläisräyhä.
Iloja
elämään saatava, jos ei rahalla niin sitten ilmaista, kuuhun,
voi
aina mielessään lentää, häröillä ympäri avaruutta, kun muuhun
Ei
ole rahaa, käteistä
eivät
anna luottoo, lainaksi
En
saa edes hampaita,
koita
tässä nyt kun sössötykseksi
menee
iskupuheet, vonkaus vituralleen.
Yhteiskuntaa
voisi helpottaa, yksi vähemmän jota ylläpitää,
tuota mitään.
Kapitalismiin en lähde, tähden rahan uhraudu,
väliin
jää,
minulta.
Kaivaa
kuoppa ja kupsahtaa, juuri kun on oppitut nauttimaan,
elämän
iloista hatvoista hetkistä onnen, tuskan ja murheen
jo sietää
Ei
ole kuin aikaa, lampaiden
syödä,
kulutettavaksi
Enkä
enää harmaatakaan, ala
rikollista
puuhaa, iäksi
ennen
vaikka siis itsensä, poistaa, etukäteen
Kirjoista
elävien kirjoihin kuolleiden
Fyysisestä
olennosta irti sielu, hengen
muotoon
muuttua, jatkaa matkaa, alkaa avaruutta,
oppimaan uutta, vaan jos
vaade on elää, varmuutta
saa
ennen kuin kuolee, että saa jatkaa muodossa
uudessa,
hengen pallossa, kellua joka suunnassa
En
uskaltane riskeerata, ettei disqvalifioida
Kai
se jatkettava, kipuineen kaikkineen ja soida
nyt
hymni kunniaksi elämän, tämän, läpikäytävän.
Kirkkain
sävelin, mustin koskettimin, hetken hämärän
kunniaksi
valinnan, elämän jatkuvan…
Sus’061125