Olen aiemminkin soittanut biisin mutta on niin ankaran rankkaa taas maailman meno että panee epäilemään lopullisen tuhon tietä, aivan sairaan hullu maailma.
Biisi on Gary Julesin Mad World, herkän ravisteleva ja erittäin emootioita herättävä. Valitettan todellinen lausunto maailmanmenosta, nyt, ennen ja tulevassakin, miksi??? Milloin me ihmiset ihmiskuntana otamme henkisen kehitysloikan, että edes päästäisiin pahimmista ongelmista?? Hankalaa ratkaista isoja, kaikkia koskettavia asioita, ongelmia, kun tuppaa menemään nurkkakuntaiseksi riitelyksi, omien mielipiteiden huutamiseksi, muiden dissaamiseksi ynnä muuta paskaa?? Mitä järkeä missään?
Alunperin Donnie Darko -leffan soundtrtack-lp:ltä, sittemmin biisistä tuli vielä
isompi hitti kun biisi otettiin Gears of War -peliin.
Bänditouhuja virittelemässä, jee!! Soittolistalle otettu toistaiseksi mm. Golden Earring - Radar Love!! Hard rock/stadion jam-hitti Alankomaiden listaihmeeltä, jei!! Hyvä biisi, toimii ja isot nyanssivaihtelut saa livefiiliksen aina soittaessa.
Rock on Rock😍, poppispeipit kokoontuu toisaalla, Hellyeah!! 😂😎
Tässäpä klassikkoa kerrakseen, ennenkin olen soittanut, kerta kiellon päälle ja kielot kimppuun kera tulppaanien (oho;)!!
Samanlaista, stadion/yhteislaulu/voimarokettia on myös Argentin Hold Your Head Up joka on myös bändin suurin hittubiisi!! Argentin perusti Rod A, ex-Zombies ja orkesterissa soittaa muuan Russ Ballard jonka käsialaa on mm. Rainbow:n I surrender, tuolloin R. Blackmore halusi tekijän jotta saisi listamenestystä ja tekisi rahaa, olihan jo 60-70 -luvun puskenut Deep Purplen esiin Hard Rock -klassikoineen vaan pätäkät tuntuivat valuvan sormista/managerit ahnehti liikaa. Ja Spotlight Kid sekä I Surrender takasivat menestyksen Straight between the eyes - levylle ja sitä seuranneelle kiertueelle. Ns. voimapoprockia, voisin genreillä nuo sokeikuorrutetut, vähän raskaammalla kädellä soitetut listapopit. Orkesteri siis Rainbow!!!!
Kyllä nyt hymy loistaa, meno maistuu ja letkein lantein tamppaa nuorisolaiset:
-C'mon Eve'rybody!! Just like Eddie!!
Heinz, tuo maanmainio saksalainen popketsuppi ja hittisinkkunsa Just Like Eddie
joka on tribuutti idolisoimalleen Eddie Cochran ille jonka rock-ikonisen biisin
C'mon everybody!, nimeä H kiljahtelee muutamaan otteeseen alk.per sävelen mukaan!!
Ja tähän väliin sopiikin tieto että kitaraa taustalla veivaa itse Ritchie Blackmore!!
Otherwise, in mainly studio recordings, /.../ German-born pop singer Heinz (playing on his top ten hit "Just Like Eddie" Wikipedia-artikkelista
Päädyin tähän kun kaksi viikkoa sitten Äijän kanssa oli keskustelua klassisen musiikin osaamisesta contra pop/rock-biisin säveltämisestä, tuli mieleen myöhemmin että sen alan esimerkki, loistava sellainen, on RB. Hän nimittäin on opiskellut alkuvaiheessa, kun faijansa osti ensimmäisen kitaran ehdolla että hoitaa homman kunnolla, klassista kiraraa.
Esimerkiksi kaikkein selvin osoitus klassisen tuntemisesta hänen kohdallaan on Ode to Joy/Ludvig van Beethovenin biisin kertakaikkinen omiin nimiin vetäminen nimellä Still I'm Sad (hauska nimileikki;).
Rainbow'n eka kokoonpanossa lauloi Dio joka teki biisiin sanat, sen jälkeen Riku on sitä soittanut keikoilla instrumentaalina. (Omiin nimiin laitto johtuu pelkästään rahasta, että saa teostot itselleen sillä Beethovenin aikainen musiikki ei ole enää kopiosuojattua joten ne voi kirjata omiin nimiin sävellyksen osalta. En näe tätä pahana asiana sillä kukaan ei menetä mitään, Riku vain saa vähän lisää hilloa aamiaspaahtikselleen;)
Vaan palataan ketsupp..siis Heinz-artistiin. Tai paremminkin hänen esikuvaansa: Eddie Cochranin katalogi ei ole pitkä mutta biisejään on soittanut moni garagerokkari autotallin bensan- ja kuminkatkuisessa treeniksessä.
Rockabilly Rebel
Muistan tämän paremmin Matchbox in versioimana kasarin alusta. Olin kuudella luokalla teddy,
seiskalla punk ja kasilla musakseni valikoitui, sementoitui 70-luvun hard/heavy rock ja sellaiset kasariorkat kuin Iron Maiden ja AC/DC (molemmat tosin aloittivat jo 70-luvulla).
Vaan nyt jupinat pois ja bileet käyntiin, kaikki mukaan!!
Tuli niin monesti mainittua että onhan se myös soitettava😄
eli:
The Town hall TV party 1959 Eddie Cochrane performing ''C'mon Everybody '' DES stereo and colourised
HUOM!!
Huuto.netissä myynnissä Teräsmies -keräilyalbumeita, 3 kpl yhteensä 53,- + pk (6,10 - 6,50) Jos haluat tästä ostaa niin laita kommenttikenttään viesti ja s-postiin osoite niin sovitaan maksu ja toimitus. Saat 3,- ylim alen koska muuten joudun sen suunnilleen maksamaan huuto.netille eli 5%. Kauan tuo ilmaiseksi pyörikin.😄
Teininä olin ensin teddy boy, kuuntelin Matchboxia ja Crazy Cavania. Tämä vaiheen jälkeen heittäydyin punkiksi, se manifestoitui Dead Kennedyksen keikkaan Saarijärvellä, olin taivaassa tuolloin, about 14-vuotiaana, luokkakuvassakin on DK:n paita päällä. Sen jälkeen kolahti 70-luvun hard/heavy rock eli Black Sabbath, Led Zeppelin ja Deep Purple, kolme isointa fanituksen kohdetta mainitakseni. Viimeisenä tuli 17-vuotiaana Suomi-rock, meni siis kauan enne kuin aloin kuunnella, tai oikeammin arvostaa, suomenkielistä musaa. Ihan vihoviimeisenä hyväksyin 28-vuotiaana konehutun eli tamppaus-musan, trancen lähinnä.
Vaan siihen punk-kauteen. Suurin ja kaunein oli tietty Dead Kennedys, yhtä paljon pidin Sex Pistolsista, hajaääniä sai mm. Exploited. Näiltä näytteet:
Anarchy in U.K.
Sex Pistols on laulajan ääntä ja sanoituksia lukuunottamatta mielestäni ihan rehellistä rokettia, biisit eivät ole niin helppoja kuin on es Ramonesilla ja monella muulla punk-bändillä. Tätä olen vetänyt omilla truba-keikoilla lyhyenä versiona, järkytyksen paikka aina kun alkaa rääkymään, sit se menee nauruksi😄. Edelleen kuuntelen silloin tällöin näitä, hauskoja veoja!
Kill the Poor
Nyt ollaan mielestäni punkin ytimessä - poliittisia sanoituksia, vastarintaa, provoamista. Yksinkertaisia renkutuksia joita veivataan hopulla, soundit on ilkeän terävät, musiiikillisesti tämä edustaa minulle enemmän punkia kuin SP. Oli kova keikkakokemus, korvat rääkkääntyi kun seisoin kitaristin edessä ja ne soundit olivvat todella diskantttiset (ylä-ääniä korostavat). Jello Biafra lauloi hurmoksessa ja esiintyn´minen oli erittäin fyysistä.
Exploited Barmy Army
Exploited on mohikaanipäisiä, rajumpia punk-akteja, pesee jonkun Sex Pistolsin punkkina kuus-nolla.
Voisi soittaa es Clashiä vaan kun se ei mielestäni ole punkkia, sen on reggaeta, punkin tapaista rokettia jossa punk tulee asenteesta ja itse tekemisestä. Jos punk kiinnostaa niin löytyy myös mielenkiintoisia naisbändejä, sinänsä samanlainen musagenre kuin muutkin, eli naisia aliarvostettiin ja syrjittiin mikä taas ei istu mielestäni punk-aatteeseen jonka pitää sisältää täydellisenä tasa-arvo.
Neo- eli uus-punkki joka nousi tuossa vuosituhannen taitteessa, on kadottanut vastarinnan, siitä on tullut genre muiden joukossa joka rahastaa yleisöä krääsällä ja tylsällä musalla, ovat olevinaan niin vitun kapinaa vaan ovat vain rahanahneita paskoja jotka soittavat liian hyvin, näyttävät liian punkeilta, silleen muovimaisen feikisti. Tai kai siellä viattomiakin on, Suomessa yleensä ollaan punkin suhteen aika tosissaan, onhan sillä pitkät perinteet Pellestä, Maukasta, jopa alkupään Epuista ja Terveistä Käsistä alkaen. Kakkahätä-77 ja monet muut pitää alkuperäisen oloista fiilistä ja tee-se-itse -asennetta ja sekä peruspunk-musaa yllä, nämä ulkomaan isot on yleensä pomppumusaa, hauskaa ja kivaa, pyh!
Välillä nykymusa, milleniaalien hitit saattaa kolahtaa siinä missä tutumman äänimaailman ja sukupolven musiikki, onhan sen lopulta samoista palikoista rakennettu vaikka audiokuorrutus saakin sen kuulostamaan erilaiselta. Lopulta kaikki musa tehdää 12 eri perusäänellä, loput on korkeampia, matalampia, tai yhdistelmiä.
Seuraava korvakarkkeileva luomus päräyttää laulajan äänensävyn jännän, osaavan laulajan, tulkinnan taidokkuuden, sulokkuuden tähden.
Tunnetta on. Ja asennetta.
Biisissä on sopivasti kilkettä ja kolketta, taitavaa musisointia ja sopivasti sävellyksellistä potkua laulajan taustalle. korostamaan, täyttämään ja siten voimistamaan auditiivista kokemusta.
Sitkein korvamato ikinä on tämä klassikko jonka nyt soitan ja tätä postausta tehdessäni kuuntelen ensi kertaa ehkä 20 vuoteen.. , en siis ole hetkeen kuullut biisiä muualla kuin päässäni 😋. Mikä lie sen laukaisee mutta esim. nyt on soinut kolme päivän aikana useampaa kertaan, todella jännä sitkeä korvamato.
Biisi on julkaistu 1980 singlenä jota ei löydy miltään levyltä (non-album single). Se ylsi Euroopassa listoille kympin sakkiin monessa maassa, mutta vain Suomessa se oli listaykkönen...TORILLE!😁😁
Steve Kekana - Raising my family
Korvamatona sillä on useita eri sanoituksia joita en perheystävällisyyden nimessä ala tässä listaamaan..eh..heheheh.
Sanotaan nyt näin että on paskempiakin korvamatoja ja että vuosien varrella tämä onn muuttunut ärsyttävästä jumputuksesta johon paloi kasarilla hihat kun tuuttasivat joka paikassa, ihan käypäiseksi, rennolla reggaekompilla heitetyksi kesäbiisiksi..niinpä, tajusin juuri että se alkaa yleensä soida , tai soi, kun aurinko paistaa! :O Oi, arvoitus ratkesi, siistiä!
Tokkopa ihan älytöntä klassikkoa tästä biisistä koskaan tulee mutta hyvä kunnianosoitus edesmenneelle kuitenkin, ja sisältää klassikkokitarointityyliä!!
Nimittäin Sammy Hagarin unessa näkemä biisi jonka hän on tehnyt Eddie Van Halenille, legendalle kitaristien joukossa. EVH kehitti rock'n'rollin kitarasooloja paljonkin, erityisesti hän kirkasti mitä tarkoittaa tiluttelu, (virallisemmin täppäily,engl tapping )sanan varsinaisessa merkityksessä, jättäen jälkipolvien kitarasankareille paljon läpikäytävää.
Hagar kertoo saaneensa inspiraation kappaleeseen unessa, jonka näki vuosi Van Halenin kuoleman jälkeen.Soundi
"Häntä on pidetty usein virheellisesti ”täppäyksen” (engl.tapping) keksijänä, vaikka jo 1970-luvun alussa Genesiksen kitaristi Steve Hackett sai nuotteja aikaan hakkailemalla sormiaan kitaran otelautaan. Eddie kuitenkin hyödynsi tätä tekniikkaa vielä pitemmälle ja hänen yhtyeensä Van Halenin menestyksen myötä hänen soittotyylinsä sai paljon ihailijoita. Van Halen oli myös ensimmäisiä sähkökitaristeja, joka käytti Floyd Rose-tyyppistä lukoilla varustettua vibrakampea ja siten kasvattaen sen suosiota etenkin hevikitaristien keskuudessa." Wikipedia
Encore, Thank You, Goodnight by Sammy Hagar (g, voc), Michael Anthony (bass, og Van Halen), Joe Satriani (lead g) joka on kitarasankari itsekin ja Kenny Aronoff (drumms) mm. Lynyrd Skynyrd, Gorgy Park, Stryper.
Soitetaas yksi klassikko, nimittäin omaksi kappaleeksi eka levyllä nimety varsinainen tiluttelun esittelypätkä eli Eruption (purkaus, kuvaava nimi):
Ja jos tiluttelu itsessään ei kiinnosta niin pannaan vielä mielestäni yksi parhaista biiseistä joka esittelee VH:n alkupään raskautta ja turpaan vetoa, ensimmäisen levyn ensimmäinen biisi vuodelta 1978:
Soitan 2015 remasteroidun version sillä alkuperäisellä
levytyksellä on tosi tunkkaiset soundit
Van Halen - Running with the Devil
Muistan kuinka VH kolahti aikoinaan, Jumpin jälkeen tuli kuunneltua nämä raskaammat levyt I-IV, seuraavat diver Down ja1984 (jolla on Jump) alkoi olemaan jo popimpaa materiaalia johon laulajan vaihdoksen jälkeen VH juuttui Sammy Hagarin kanssa vuosikymmeniksi, kaiken maailman rakkauslauluja ja -balladeja tuutin täydeltä särmättömäksi AORksi hiottuna, yäks! Kun tuosta eka biisistä kuulee että kuitenkin osaa rokit rykäistä vaan kai se rahantekeminen kiinnosti enemmän. Ja Hagarin omakin tuotanto on ollut aina kevyempää kuin og VH.
Eddielle kevyet mullat ja kiitos kovasta soitosta!!
Kuuntelen aika vähän erästä rock''n'rollin merkkiääntä, David Bowie'ta. Vaan silloin tällöin kun se jostain pujahtaa soittolistalle niin aina sitä huokailee että onpas hienoa musaa, täytyy osokus kuunnella vähän enemmän, keskittyneemmin...vaan aina se jää, miksi? Hmm...
On paljon hyviä biisejä, mielenkiintoisia lavahahmoja, upea ääni jne..Bowie'ssa kaikki vaan natsaa. No, onpahan aina jotain mihin palata kun ei kuuntele kerralla puhki😃.
Tässsä biisissä on vaan kerrassaan hieno tunnelma ja upea kitarasoolo. Hyvin sovitettu. Yes!!
David Bowie - Life on Mars?
Kevyet mullat, jätit ison kasan hyvää musaa..kiitos!
Suomessa 1960-luvun puolivälin paikkeilla hysteriaa nostattaneen brittiläisen The Renegadesin rumpali Graham Johnson on kuollut. 78-vuotias muusikko siirtyi ajasta iäisyyteen perjantaina 28. maaliskuuta. Asia selviää Johnsonin kanssa yhteistyötä tehneen Beatmakers-yhtyeen Instagram-julkaisusta.
Johnson oli viimeinen The Renegades -yhtyeen elossa ollut jäsen.
Kädilläkki on oiva menopeli ja Renegades oli käypä rokkipumppu jonka menestys oli jännää sillä he saivat hittejä Italiassa, Saksassa ja Suomessa, plus tietty Britanniassa. Joten kerrankin ollaan ruattia paree, ne ko eivät ymmätäneet hyvän päälle ;D
Irkku-punk-räyhärokki-orkesteri The Pogues vetää siististi tämän kansanlaulun, loistavan ihana melodia ja retkumainen esitys tekevät tästä todella hyvän biisin. Kaikki on tasapainossa, musan elementit siis, ollen hyvin harmoninen.
Muistan katsoneeni jonkin dokumentin laulajasta eli Shane MacGovanista, eli kohtuullisen reippaan elämän, kaljaa virtasi ja röökit sauhusi kun pojat irkku-punkkia alkoi vääntämään. Rehellinen duunaripunkkari joka sattui omaamaan mielettömän karismna ja ison läsnäolon. Lets flow!!
Sleeepy Sleepers ja Mopot-shöuuuuun biisi Putkabileet:
Vanha kunnon Sleepy Sleepers tiedottaa kiinnittäneensä keulilleen uuden laulajan. Yhtyeen pitkäaikainen voimahahmo Mato Valtonen jättäytyi syrjään orkesterin 50-vuotisjuhlakeikalla viime vuonna, nyt kuuluu sellainen tieto, että Valtosen virkaa hoitaa vastedes muun muassa Leningrad Cowboysista ja Suburban Tribesta tuttu Ville Tuomi. Soundi.fi
Pitkästä aikaa SS soimaan, oli se ilmestys JKL:n Kauppaopiston lavalla moottoripyörineen, Supermies ja Tarzan sekoilemassa, savua, hälinää ja Tiina Tiikeri. Huh!!😃
Soitan juuri leffateattereihin saapunen dokumenti, Becoming Led Zeppelin, kunniaksi yhden suosikkitarinoistani, siis biisin sanoitus kolahtaa varsinkin. Mies on hirttotuomion saanut ja jos ei kukaan ehdi tuoda tarpeeksi valuuttaa tai arvoesineitä niin mies hirtetään. Mielenkiintoinen aihe biisin sanoiksi😁!
Gallows pole (hirttolava):
Jos vaatii jotain kirjautumista niin se tarkoittaa You tubea, ei sen vaarallisempaa...
Earth Hour on maailman suurin ympäristötapahtuma, jossa valot sammutetaan symbolisena eleenä ilmaston ja luonnon puolesta. Valot on tarkoitus sammuttaa puoli yhdeksältä illalla tunnin ajaksi.
Maaliskuun 21. tulee viimeisin kanadalaisen Rush-yhtyeen julkaisu. Rumpali Neil Peartin kuoleman 2020 jälkeen hiljaiseloa viettänyt,( ja jo sitä ennen 2015 kun Neil jäi eläkkeelle), orkka aloitti minun syntyessä eli 1968 ja levytysuran varrelta saisi tsiljoona kokoelmaa. 20 studioalbumia, Yhdysvaltain 78. myydyin yhtye noin 25miljoonan myynnillä plus muun maailman myynti, yhteensä ehkä 40 milj myytyä kopioa. Aika hyvin kun ekat 10 levyä on kiharaista, teknistä progea ja kasarilta eteenpäin progevaikutteista teknistä hard rock/metal/blues-pohjaista kovaa kamaa, soittajien yksilötaidon muovautuessa ilmiömäiseksi.
Alku aina hankalan ihanaa jääden muistoihin:
”Bändit eivät suinkaan majoittuneet sviitteihin, ehei. Meidät majoitettiin isoon huoneeseen täynnä varavuoteita. Pidimme itsemme öisin lämpiminä puhaltamalla hiustenkuivaajalla lämmintä ilmaa peittojen alla. Ja ensimmäiseksi aamulla nappasit huikan ruisviskiä saadaksesi veren taas kiertämään.”
”Yleisö oli ankeaa eikä ketään kiinnostanut. Paikan omistaja antoi meille ennen keikkaa tequilaa, me Gedin kanssa vaihdoimme soittimia keskenämme ja vedimme setin lavalla maaten eikä kukaan edes räpäyttänyt silmiään”, Lifeson jatkaa. (laina soundi.fi)
Edesmennytta rumpalia, The Professor, Proffaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen rock-rumpalina. On kova. Paras tekniikka. Tykkään silti enemmän tuunesoittajista kuten Bonham jotka lyövät rumpuja. Jos pitää rumpusoolo kuunnella niin Peartin vetoja jaksaa kuunnella ehkä pisimpään, Purplen Ian Paice on mieletön ja Bonhamia nyt jaksaa vaan ei sooloissa, pitkään.
Maaliskuun 21. ilmaantuu kokoelma Rush 50 joka sis live-vetoja, ennen julkaisemattomia, jne jne. Bändi on julkaissut viis - kuusi live-albumia, arvostan ja pidän kovin. Maaiman huomio tuli kasarin alussa, 1982-3, Permanent waves ja varsinkin Moving pictures-levyjen myötä, tyylin vaihdoksen taitteessa. Tom Sawyer on se hitti, YYZ instrumentaali-hitti ja es. aikaisempi Closer to the heart on hitti etelä-Amerikassa.
Rushin saavutti suosionsa huipun albumilla Moving Pictures, jonka muun muassa Allmusic.com luokittelee "yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi hard rock -albumiksi".[3] Albumi jatkoi musiikillisesti pohjimmiltaan samalla linjalla kuin Permanent Waves, mutta kappaleissa oli enemmän helposti omaksuttavia, radioystävällisiä pop-elementtejä ja jälleen lisää syntetisaattoreita. Albumin aloituskappale "Tom Sawyer" luetaan yhtyeen tunnetuimpiin. Muita tunnettuja albumin kappaleita ovat muun muassa "Limelight", "Red Barchetta" ja instrumentaali "YYZ". YYZ on Toronto Pearson International Airportin IATA-morsekooditunnus, ja kappale alkaa kyseisellä koodilla "-.-- / -.-- / --..". Moving Picturesin kappale "The Camera Eye" on yhtyeen viimeisin yli 10 minuutin kestoinen kappale. Moving Pictures nousi Billboardin kolmanneksi myydyimmäksi albumiksi ja se on myynyt tähän mennessä nelinkertaista platinaa.
Soitan siis jotain muuta... Ai niin, inhoan kasarin uutta aaltoa muovisine syntsa-soundeineen mutta R tekee poikkeuksen, osasivat käyttää paremmin, sinne taustalle upottaen eikä pintaan rääkymään.
Parhaillaan (pahimmillaan/vaikeimmillaan) koko trin musiikkivälinevalikoima oli huima, bassojalkioita kitaristilla ja basistilla. Basisti alkoi soittaa kosketttimia (jolloin kitaristi kitaran ohella siis soitti bassolinjoja jalkiolla, jalalla painamalla), rumpalilla tavaraa niin paljon että piti nostaa vinssillä keskelle, heh...
Tavan rumpujen lisäksi sähkörummut ja gong seka kaiken maailman hilavitkuttimia ympäri maailmaa.
Rumpujen soiton ohella Neil Peart tunnettiin myös kirjallisuuden ystävänä: hänet on aikoinaan tunnettu Ayn randin filosofiankannattajana[2] mutta myös arvostusta saaneiden matkakertomusten kirjoittajana. The Masked Rider: Cycling in West Africa kertoo pyöräretkestä Länsi-Afrikassa. The Ghost Rider: Travels on the Healing Road on Neil Peartin omakohtaisen tragedianselviytymistarina. Traveling Music: Playing Back the Soundtrack to My Life and Times on kurkistus Peartin lapsuuteen ja nuoruuteen matkamusiikin synnyttämien muistojen alkulähteiltä.
Passage to Bangkok on hashiksenpolton ylistyslaulu, periaatteessa biisissä mainitaan mitä ja millaista missäkin päin maailmaa kiertueella tuli savuteltua, seiskyt-luvun biisi siis, hih.. Levyltä 2112 v 1976, otto Snakes&Arrows-liveltä, Rotterdam, 2008
Progea vielä, vaan alkaa jo muotoutua hieman lyhyemmäksi
ja kohden melodista rockia, tämä tosin kuin rankempi Beatles,
hienolla sävelmällä ja tarinalla. Levy-yhtiö kovasti näihin normi-biiseihin painosti kun R ei niin hirmusti myynyt, plus miinus miinuksella..
Grace under presssure 1984 -levyllä oli joitain biisejä joista orkka sai äärioikeistolaista mainetta, varoittteli neukuista ja kun rumpali oli lukenut Aun Randia niin musaa politisoitiin. Otto Snakes & Arrow -kiertueelta 2008. Niin ja biisi on Distant early warning
Alkaa jo jytistä hard rock!
Gracen jälkeen tuli viisi levyä joiden soundit vaihteli ollen huonoja, biisit kokolailla..hmmm..keskikertaisia. Rumpalia koetteltiin kun ensin kuoli vaimo ja heti perään tytär.
Vaan Test for Echo 1996 päräytti jälleen, ja kunnolla, kaikki toimii!! Biisi Driven, virallinen videoversio, (jos kuuntelee tämän ja heti perään vaikka In Rio-version niin huomaa kuinka soundit ovat hyvät molemmissa ja bändi soittaa asettta vaikeamma biisin ammattitaidolla, hyvä hitti!!
Its my turn to drive!!
2004 ilmestyi Feedback jossa poijjaat versio omia innostajiaan, coveroi siis. ainoa orkesteri maailmasssa jonka versioita en halua kuunnella muiden biiseistä, ei vaan iske. Osittain syy basisti-laulajan, Geddy Lee, erikoisella äänellä joka sopii hyvin omaaan musaan, muiden huonosti. (imo)
Harvinainen orkka myös siinä mielessä että kun kuuntelee niin kitaristin osuudet jää minulla ainakin, taustalle. Kuuntelen komppeja, fillejä, breakkeja, basistin hehkutuksia. es Driven -biisin bassokuvio on hauska. Alex Lifeson silti kitaristina heittämällä top 50ssä.
Kokonaisuus jyrää, on kolissut vuodesta 1984 kun Tarvo "pastori liehuvatukkainen" Laakso sen minulle esitteli, soitten Moving Picturesin ja GUP:n. Kun tottui Leen ääneen niin muusikona iski tietty soiton järjetön taidokkuus. Tarvon oma hitti muuten Krusifiksin juurelle, kuulee Rush, ym muut rockkenroll -vaikutteet, oli kunnon rokkari ja samalla pastori, näitä Tampereen rock-uskonmiehiä jotka soitti gospelia mutta ajoittain myös tavan musaa, tyyliin Jukka Leppilampi Tabula Rasa) ja Sakari Löytty (Q.Stonen rumpalina tunnettu), Tarvo pysyi gospelissa:
Tarvo Laakso r.i.p.
Lopetan sen kumemmin perustelematta, hyvä biisi, Animate me (tee minut eläväksi, elävöitä minut, puhalla minuun henkeä)
Innostuin vähän, antteksi...vaan perusteellisuus on välillä jees.😍😎
Poreilevan progressiivista lauantaita ja loppuillasta kovempi kivi!!😁
Sus'
P.s siltä varalta että ihastuitniin laitan seiskyt-luvun kunnon progen, kakskyt -minuuttisen ja seitsemän-osainen kunnon tuon ajan hengen mukainen sekoilu...tai siis progressiivinen kokonaisuus, sanoisin että Yes tai Genesis olivat vielä enemmän öveeitä, jos oikein kiharaista haluaa niin sitten Gentle Giant soimaan. kaverin kokoelmaa kun aikoinaan juopotellesssa kuunneltiin niin GG oli illan viimeinen, siinä kolme promilla kännissä pystyin sitä kuuntelemaan, alle sen en, ei vaan kestänyt pää...
Tämä johti levy-yhtiön painostamaan Rushia julkaisemaan radioystävällisemmän albumin. Yhtye ei huomioinut levy-yhtiönsä toiveita, vaan sävelsi seuraavalle albumilleen 2112 yli 20 minuuttia kestävän seitsemään osaan jaetun albumin nimikkokappaleen. Askel entistä kauemmas radioystävällisyydestä osoittautui yllättäen Rushin ensimmäiseksi suurmenestykseksi. 2112 oli ensimmäinen albumi, joka myi yhtyeen kotimaassa Kanadassa platinalevyyn oikeuttavan määrän.😂😂
2112 vie studiolevyllä toisen puolen, toisella mm Passage to B..
Soungarden kolahti ja lujaa tuossa 1996 kun Tarot-yhtyeen ensimmäisen levyn aikaisen kokoonpanon kitaristi sitä soitti levyltä. Ennenkaikkea ihastuin Chris Cornellin ääneen, ja soundiin minkä bändi loi. Sitä sanottiin silloin, ja kai vieläkin, grungeksi, minusta se oli vain yksi askelma lisää heavy rockissa mikä Black Sabbathin aloittamana muutui aikaa myöten heavy metalliksi.
Kun Soundgarden tuli tiensä päähän, saavutettuaan viimeinkin jahtaamansa ison hitin eli Black Hole Sunin, tapahtui samaan aikaan myös Rage Agaist the Machinen laulajan poislähtö musiikillisista erimielisyyksistä johtuen (tuo maanmainio tekosyy kun tyypeillä palaa päreet toisiinsa;D).
Match made in heaven ja Audioslave aloitti samantien ns. superyhtyeenä, ja harvinaista kyllä, tämä yhtye myös menestyi!! Yleensähän nämä superkokoonpanot suoltaa aika paskaa kompromissimusaa, siis kun kenelläkään ei ole sitä johtavaa näkemystä, ja kaikkien isoja egoja pitää silitellä...plääh.
Koska esittelen siis Chris Cornellia niin aloitetaan Soundgardenista ja läpimurtolevyn, Badmotorfinger, mielestäni paras ja raskain biisi, Slaves and Bulldozers:
On raskas jytke!!!!
Audioslaven toka levyltä löytyy muutama iso hitti, tykkään näistä pienemmistä.
Biisi on suosikkilevyltäni Revelations jolta löytyy monta diggailemaani hittua.
Hitto vieköön, hittumu-ssiik-kiva!!!😁
Laitan kolmanneksi CC:n soolotuotannosta biisin joka vei mennessään kertakuuntelulla, eka levyn eka biisi, Cant change me, niin totta ja niin hyvä korvamato tuo melodia:
Vuodelta 1999 eli noiden kahden väliin menee.
Soolona isoin biisi on James Bond -tunnari You know my name (Casino Royale). CC on myös coveroinut ahkerasti muita, kiersi jossain vaiheessa paljon akustisen kanssa, soittaen kaikenlaisia biisejä, you tubesta löytyy settejä.
Tuo Temple of Dog on täysin vieras projekti, vasta tätä kirjoittaessa sain tietää sen olemassa olosta, lisää tietoa täältä. En näin äkistään osaa nyt sanoa siitä mitään, palaan asiaan jos kolahtaa😏
Uskomattoman hieno ääni, ja harmi että piti sählätä lääkiyksen kanssa, kuoli käsittääkseni enemmän tai vähemmän vahingossa.
Lisää klassikoita täältä.
Tuli monta biisiä mutta jos nyt minuutin kuuntelee per biisi, niin on se kolme minsaa, eli yksi pop-kipale😂. Uskoisin että ainakin vakioraatilaiset tykkäävät, ainakin vähän... .
Ihunaa lauantaita toivottelee jolkotteleva
Sus'
P.s. Kuulin ensimmäistä kertaa tätä kirjoittaessani viimeisen (soolo)levyn, kokoelman nimeltään No one sings like you anymore (hienosti nimetty!!) G'n'R:n Patiencen, ihan uusi näkökulma biisiin kun ei ole Axl:n sinänsä hienoa ja upeaa, korkeataajuista kirkunaa, vaan tummanpuhuvan matala miesääni, tykkään, kokemus kuuluu äänestä:
Onpas hieno versio!!
P.s. Tupsahti mieleen että olen tällaisen postauksen tähän samaan SatClassiin tehnyt aiemminkin, kai se on se 7 vuotta ja samat jutut uusiksi😃😃😃. Onneksi sentää muutama uusi lukija ja ehkä, jos muistan oikein, niin yksi biiseistä on eri, hmmm....Voi hittu!!!😂
Roberta Flack kuoli tässä aku viikosta, kevyet mullat! Ja kiitos musiikista!
Soul- ja r&b-legenda Roberta Flack on kuollut 88-vuotiaana, kertovat useat medialähteet.
Rolling Stonen mukaan laulajan edustaja ei kertonut kertonut tähden kuolinsyytä, mutta kertoi hänen menehtyneen rauhallisesti perheensä ympäröimänä. Flack sairasti ALS:ää.
Flack tunnetaan muun muassa Killing Me Softly With His Song ja The First Time Ever I Saw Your Face -hiteistään.
Pohjois-Carolinassa syntynyt Flack aloitti klassisen pianon opiskelun jo lapsena ja sai vain 15-vuotiaana stipendin yliopistoon. Flackin ensimmäinen albumi oli vuonna 1969 ilmestynyt First Take. Ensimmäinen hitti Yhdysvalloissa oli kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt versio Carole Kingin You’ve Got a Friendistä.
Flack löi toden teolla itsensä läpi 1970-luvulla, jolloin myös Killing Me Softly with His Song nousi Billboardin singlelistan kärkeen. Falck piti pienen tauon musiikista 80-luvun alussa, mutta palasi pian takaisin hittilistoille.
Flack pokkasi uransa aikana muun muassa neljä Grammyä sekä elämäntyö-Grammyn./Soundi
P.s Trump ja vara-presidenttinsä Vance ovat kiusaajia, nöyryytttäjiä ja puhtaasti kusipäitä!! Saisi joku oikeasti onnistua kun salamurhaa nämä saatana sekäsekisiöt joille kaikki on vain rahantekoa!!!!😡😡😡
Ärrinmurrin pomppumusaa eli pomppumetalli eli nu-metalliksi k, vuosituhannenutsuttu genre astui esiin ysärin lopulla - vuosituhannen vaihteessa. Bändit kuten Disturbed, Slipknot ja tähän valitsemani Papa Roach saivat USA:n ja Euroopan nuorison pomppimaan.
Papa Roachin toinen levy ilmestyi 25 vuotta sitten, myi tsiljoonia ja nyt kuultava sinkkubiisi Last Resort kuuluu Spotifyn miljardikerhoon. Levyn neljä - viisi ensimmäistä biisiä kolahti ihan kivasti ja kuulinkin vain vuoden jäljessä muita😁.
Lets pomppimaan!!!😂
(auts, kuvittelin juuri Pöllön pomppimassa ja hu-huilemassa juhannuksen aikaan, seppele päässä..😄😄😄)
P.s. Nyt kävi hedelmäpeli-sessiossa aivan ihme tuuri - eräässä suoritettavassa tehtävässä pitää pyöräyttää tiettyä peliä yhden kerran maksimipanoksella, 800 miljoonaa. Koska sattui olemaan jotain 9 miljardia pistettä niin ajattelin antaa mennä, toivoen että antaa omansa pois, edes osan.. .
Antoi bonuksen eli 12 ilmaista kierrosta ja panos siis joka kierroksella se 800... sain kaikkiaan 83 miljardia pojoo!! Ennätys meni uusiksi kertaheitolla tuli ykkönen eteen, nyt on jotenkin turhauttavaa pelata, alkaa olla nuo luvut jo lähes käsityskyvyn ulkopuolella. Vaan sepä oli eilisen 7000. suurin voitto, huh!! Eli vielä mennään pienillä verrattuna muihin, hih!!
Jos oisin puuseppä, ja sä hieno nainen, rakastaisitko silti, synnyttäisitkö meidän beibin?
Luokkataistelukysymys rakastumisen esteenä vai viekö rakkauden voima voiton? Kas siinäpä kysymys jonka vastaus paljastaisi enemmän kuin paljon... . Siis siitä ihmisestä, naisesta, taustastaan ja vapaudestaan, omapäisyydestään contra alistumisesta. Ja sen miehen itsetunnosta. Äh, olis hiljaa ja rakastaisi vaan, korkeintaan viheltelisi tätä melodiaa.. (hihihiii).
Tim Hardinin (sävsan) Woodstock-69 veto:
Tim Hardin lievästi sanottuna tunnelmassa, on ollut niin hienoa nousta lavalla ja
nähdä se yleisömassa, määrä jota kukaan, koskaan ennen, ei ollut nähnyt😯
Biisiä on menestyksekkäästi versioitu isojen nimien toimesta, kuten esim Johnny Cash duettona June Carterin kanssa:
Pitkään vonkasi Johnny mutta sai Junensa😍
Tämän parin esityksissä oli kyllä siistiä huumoria, jännitettä...
Kokeillaanpa miten soul-miehiltä lähtee, Four Tops:
Hmm, en oikein tiedä, ei vaan lähde..
Lopuksi oma, ehdoton suosikkini eli sir Robert Plant, ah, tuo ääni.... :
Planeettan paras ääni (minun mielestä)!!
Menee suoraan sieluun ja koskettaa siellä jotain joka alkaa värisemään... .
Vielä löytyisi mm. Johnny Halladayn, ranskisrokkarin veto, samoin Bob Segerin, ja muistan Joan Baezinkin tätä laulaneen. Kerrassaan hyvä melodia!!
Ja sinulle kolahtaa näistä mikä versio?
Lisää klassikoita täältä
Oikein hyvää alkanuttu maaliskuuta, kevät tulee kohisten!!
Sus'
P.s. Jäin miettimään että kun on noin hieno melodia, ja paljon versioita, niin onhan sen joku tehnyt suomeksikin!! Ihan pakosta, eikö?
Ja toki löytyi, eikä ihan kenen vaan, samantien Loirin, itse mestarin veto:
Tykkään!!😍
Onneksi jäin miettimään, tämä oli ihan uusi juttu!! Kiitos minä!😄
50 vuotta sitten Englannin listaykkösenä oli naapurimaan nousukiidossa ollut ABBA biisillä S.O.S!!
On nämä vaan nerokkaita popiskelmiä, sävelmät ja sovitukset kuin laskemalla laskettuja, ja siihen päälle hyvät sanat, jonka jälkeen nuo kaksi mielettömän upean äänen omaavaa, taidokasta naista puhaltaa biisin henkiin!! Yleistunnelma on niin rentoa menoa että luulisi reggaen soivan, biisi rullaa omalla painollaan, nousut ja fiilistelyt muodostavat siistin kokonaisuuden. Kadeluontoinen jos olisin niin näiden herrojen biisintekotaidoista voisi jo olla... . Nostan kuvitteelista kotsaani!!
Löpinät seis ja click play - korvakarkkia!!
Maailman paras peppu*) omaa ihanaisen äänen jolla kujertaa
korvaani kuumottavasti...
Videon efektit💥 on nykypäivän silmiin kovin hassuja, yksinkertaisia ja jopa ärsyttäviä, vaan tuolloin ne oli että kuinka hitossa voi kuvaa käsitellä noin, wauuu!!😲😁
*)kun miettii että toimittajat tivasivat haastatteluissa perseestä musiikin sijaan niin ymmärtää Agnethan kyllästymisen rundaamiseen. Olet tehnyt tuossa vaiheessa musiikkia ammattimaisesti kymmenkunta vuotta, hittilevyjä, suosiota, toimeentuloa, ja kaikki mitä kv-media sinusta haluaa on tietää miltä tuntuu kun on maailman paras peppu, voi Jeesus...tätä myötähäpeän määrää.
.jpg)
