Aina pyysi minua krapuilemaan vaan kun en enää ole kiinnostunut niiden kirjoittamisesta, opiskelin jo kravut;)
Vaan kyllähän minä voin aina tarinaa heittää, tässä nuoren pojan hetki jona hän tajuaa millainen hänen isänsä oikeasti on, äiti kun ei ollut sortunut puhumaan pahaa eron jälkeen miehestään.
Lapsen rakkaus vanhempaan on vaikea tapettava
(mutta isältä sekin onnistui)
Viistoistanen pojannulikka suutahti pahemman kerran äitiinsä: Lähden kyllä isän suo asumaan, oot ihan paska äiti!! Ovi kolahti niin että rappu kaikui ja poika ryntäsi ulos kyynelsilmin. Kiroillen ja uhmassaan alkoi marssimaan kotikylän laitamia päin, isän asuinpaikkalle. Noin neljän kilometrin matka vei yksinäiselle mummon mökille, ränsistynyt, vuokrataan ”remonttitaitoiselle” olisi lukenut lehti-ilmoituksessa.
Koputeltuaan aikansa poika avasi oven ja asteli varovaisesti huhuillen sisään. Isä ja neljä muuta puliukkoa, deegua, juoppoa, alkoholistia kuorsasi sammuneina. Joka puolella lojui vinetto-,sorbus- ja pöytäviinapulloja sekä mehukattitönkkiä joista tuleva messevä tuoksu kertoi sen olevan kiljua. Itse panoskin, se poika, lojui erään miehen syleilyssä. Aitoa rakkautta. Pojan silmiin avautuva todellisuus ajoi hänet hämärtyvään pakkailtaan ja murtunein mielin hän lähi vaeltamaan takaisin kylän keskustaan.
Hirvittävä häpeä äidille sanotusta, isän tajuaminen täydellisen hyödyttömyydeksi ihmisraunioksi, kykenemättömäksi huolehtimaan edes itsestään, iski nuoren tajuntaan ja itkua ithertäen hän meni, hätäratkaisuna, poliisiasemalle. Siellä erään partiokaverin isä kuunteli pojan itkuisen tarinan ja soitti äidilleen joka käski pojaan kotiin nukkumaan.
Helpottunein, häpeisin mielin poika lähti asemalta ja tuon päivän jälkeen hänen äitinsä oli hänen isänsä, hänen huoltajansa, ainoa ihminen jota hän uskoi, totteli ja johon hän luotti.
Vaikka isä myöhemmin pääsi irti ja kunnostautui, poika ei enää koskaan ajatellut häntä muuna kuin sinä ihmisenä jonka geenit muodostavat hänestä puolet.
Sellainen nuoren pojan stoori, tulee mieleen Klamydia jostain syystä;D
Sus'
Jotenkin vain herkisti tuo tarina. Itsekin isättömänä, josta en hyvää sanaa kuullut. Puolet olen kuitenkin häntä.
VastaaPoistaVaihteeksi ihan tositarina, minähän se isääni petyin. Ensi viikolla jotain muuta, ei hlökohtainen mutta ajattelin jos näissä tarinoissa pysyisi omissa teini-iän ja nuoruuden muistoissa, tosin tämän jälkeen muokkaan kyllä muistojani ja muiden sekaisin=)
PoistaNyt faktaa, fiktiota ensi kerralla;)
Toiset eivät ole moksiskaan ja vain vahvistuvat, toisten psyyke on pitkin maantietä monta aikaa ja kierrosta.
VastaaPoistaJa pakko ei ole jatkaa, voi jättää leikin kesken, koutunee vain aloittamaan uudestaan alusta. Jatkaminen on valinta, jotkut jää itkemään lopun elämää, mikään ei suju eikä toimi koska ja kun...Kummalisia ääripäitä tässä elämässä, ja väliin mahtuu kaikenlaista takkia ja kääntäjää.
VastaaPoista