Maalailin "vihollis"osastoa markkeeraavia äijiä, ovat ilman säihkettä, pyh!, häviäjiä tarvi koristella...;D
Silti pääasissa on tuho, kuolema, sodankäynti ja raakuus. Kun nollapisteviisikymmentä kaliberinen luoti (13 mm) läpäisee raajan, kuten Rambo V:ssa, tai seuraavassa kuvassa, niin jäsen on kerrasta poikki, ja shokkivaikutus, sekä traumaperäinen stressi häiriö kaupan tekijäisiksi.
Kaikki sumuun häipyy, maa ja taivaskin,
Huulillasi säihkyy nimi rakkahin.
Luokses mä unelmissain saan, taas lyhdyn alla kohdataan,
Kuin ennen Liisa pien’,
kuin ennen Liisa pien’.
san. Reino "Palle" Palmroth
Palaminen taistelussa on normisettiä, tankki joka sylkee
kymmenen - viidentoista mtrin tulisuihkauksen,
viisi - seitsemän sekuntia riittäää, ja kaikki elävä ja kuollut,
mikä vain palaa, on tulessa.
Elävät kirkuu ja liikehtii, siitä ne erotttaa.... .*)
Saksalainen sotilaskoulutus sinänsä oli niin mottipäistävää että käskyjen toteutus tapahtui oikeasti ajattelematta, niin raa'asti ja julmasti nuoria koulutettiin, aivopestiin ja valmisteltiin sotaan, tositoimiin. Ei parane kysellä tyhmiä kun ilma on sakeana kuumaa lyijyä, rautaa ja muita metalleja, jotka liikkuvat joka suuntaan usean sadan metrin sekuntivauhtia. Pienempikin palanen saa aikaan liikevoimansa takia isoa tuhoa, ainakin ihmiskudoksissa.
Rangaistuspataljoonat heitettiin aina sinne missä tarvittiin joka suojausta eli viimeiseksi jouoksi pidättelemään vihulaista, tai sitten avaaman "tulppa", pysähtynyt hyökkäys, iskemällä lujaa sinne missä kuolee 90 % miehitä. Sven mainitsee olevans yksi viidestä selviytyneestä. seitsemästä tuhannesta miehestä jotka kulkivat pataljoona kautta. kohtuu moneen kertaan kasattiin uudestaan ja noita viiden vuoden jermuja oli tosi vähän (Suomessa sama termi tarkoittaa talvi- ja jatkosotaan osallistuneita, jotkut harvat kävivät vielä lapin sodan päälle;O).
Noissa 14 kirjassa jotka sarjassa on, löytyy sodan raakuus, julmuus, taistelutoveruus, järjettömyys, ystävyys, petokset, voitonpyynti, sokea usko, kaikki mahdollinen, kerrottuna mahdollisimman realistisesti, jopa inho-, sen kummemmin kantaaottamatta. sarja itsessään on niin pasifistinen kokonaisuus että jos sen jälkeen nimenomaan hinkuaa sotaan, on psyko..tai hyvä sotilas.., jotka eivät ole verenhimoisia tappajia. Lopulta on siis mielestäni epäoleellista, onko Sven oikeasti seikaillut kaikissa paikoissa, koko aikaa ja onko kirjoissa kerrottu totta eli ei. Se miljöö, ne tunteet, kohtalot ja pahuuden esiinmarssi, se tapahtui. Kuvaajana Sven Hassel on mielestäni heittämällä paras, ehdoton johtotähti alallaan. JA sitäpaitsi koska sota onrankkaa, on se huumorikin aika rankkaa, morbidia, tuttua sairaalasta, siis itselle... .
John Beevor, btwm, on kansantajuisen sortahistoriankirjoituksen mestari, vink-vink!
Ala sotilaaksi, kuole kaukana kotoa, kummallisten asioden tähden... ,
periaatteiden joita ymmärrä, kielen jota et puhu.
Palkka juoksee ja tuontiauto on hetken kiiltävä.
Ukrainan värit tuli puolivahingossa, kukka sattui olemaan kevään ensimmäinen poimimani;) Tarjosin vastaantulevalle nuorelle naiselle, hymyn kera, sain ei-huolinnan, hymyn kera;)** Toistaiseksi ei ole ehkä sentään dinosauruksia juoksentelmassa mutta sovitaan että jos ilmaantuu niin ovay siten ukrainalaisten puolella, Slava dino y ukraini! ;)
Sus' - vastustaa sotaa, armeijoita, ylivaltaa, diktaattoreita ynnä muita vallankahmijoita jotka pistävät muut taistelemaan puolestaan, itsekkäiden pyyteidensä tähden. Tapa diktaattori, tee maailmasta parempi paikka elää ja olla.
Tämä siksi että ei tule väärinkäsityksiä vaikka väsäänkin tantereita ja luen sotakirjallisuutta. En ihannoi sotaa, ihannoin sen synnyttämiä sankareita, tarinoita ja pahuuden ainaista lopullista kukistumista.
Sitkeä vittupää, pahuus meissä.
**) Ei huolinut Sujen kukkaa.... , nyyh...*byääähhhh* niisk...y-hyy..plädi pits!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)