lauantai 12. maaliskuuta 2022

Saturday Classics 120322

 Thin Lizzy on yksi ikisuosikkejani!! Tykkään varsinkin soundimaailmaltaan uudistuneesta kahdeksankymmentä-luvun taitteesta, levyistä The Renegades ja Thunder and Lightning. Edeltävä seiskyt-luku on kuitenkin mielenkiintoisin vaihe. Kuinka mustasta ja irlantilaisesta tulee Lontoossa rock-maailman suosittu hahmo, joka laulaa tien naisten sydänmiin ja miesten unelmiin. Rouhea, herkkä, näyttävä, itsevarma, raju, hellä...miehen karsimasta saa hipauksen tuntumaa kun katsoo YLE Areenasta löytyvän dokkarin Phil Lynott - Kun olen poissa (songs for while I'm away)



Thin Lizzy - Whiskey in the Jar
Tästä se alkoi, managerin nokka hankki 
Philille hittibiisin jota hän inhosi soittaa.

Levyjä tuli,  ei myyneet. 1975-76 TL julkais älyttömässä luomisvimmassa kolme studioalbumia, Fighting, Jailbreak, Johnny the Fox, jotka kasvattivat yhtyeen mainetta rajuna liveaktina, hard rock-pläjäyksenä jonka tuplakitaroinnit tulivat jäädäkseen:


Thin Lizzy tunnetaan myös niin sanotun kahden soolokitaristin tuplakitara-soundin pioneerina.


 

Thin lizzy - Wild One
Tässä niitä tuplakiterointeja, Iron Maiden 
nappasi tyylin omakseen, muun muassa.


Jailbreakin The Boys Are Back in Town oli se hitti mikä niittasi Thin Lizzyn kartalle lopullisesti:


Pojat on palanneet kaupunkiin!!
Tässä Sydneystä, Gary Moore kitarassa.


Bändin kitaristit ovat vaihtuneet, Gary Moore jojoili orkesterin kanssa samalla kun sooloili, äkillinen lähtö sai erään jenkkilän valloituksen pieleen eikä sitä sitten raivoisasta yrityksestä huolimatta tapahtunut.

Black Rose -levyn äänistysten aikaan, 1979, alkoi Lynottin huumeiden käyttö rankentua, kamat kovenivat ja määrät kasvoivat---> perhe ja vaimo alkoivat erkaantua, kasvaa erilleen, joskin Phil oli lapsilleen isä isolla iillä, ja isomman osan aikaan, kunnes.. . 

Niin monta on vienyt kama, se boostaa alussa sitä luovuutta vaan kun se jää päälle, ja ihminen tyhjenee sisältä, alkaen kuolla sisältäpäin, sielu muuttua mustaksi möykyksi, niin kamanveto ei tuo sitä luovuutta vaan pelkkää toistoa ja sanoitusten mustenemista, sävyjen jyrkkenemistä. Lynotilla se vaikutti musaan mielestäni mielenkiintoisesti, ne ajat jolloin hän sukelsi syvään, ovat mielestäni musan suhteen loistavia.


Kuoleman Enkeli kertoo kuinka Phil kuvittelee itsensä Saksaan toisen maailmansodan aikana, näkee kuinka Kuoleman Enkeli riehuu ympäri eurooppaa ... tuhoaa ja tappaa ... , valitettavan ajankohtaista:


Hienot lyriikat, siksi tämä versio biisistä.


Niin kaunis biisi, Kapinallinen...esittää Laiha Lissu, solistinaan
Phil Lynott!! Mister Renegade himself!

 

Paljon hyvää musaa, kuten soololevyltä King's Call, kerrassaan hieno Elviksen muistobiisi/kunnianosoitus:


Mark Knopfler (Dire Straits) feettaa, hieno biisi!



Niin kuin ukkosta, niin kuin salamaa, Voi Jeesus kun on jännää niin!!

Ja se iskee, sinuun iskee, kuin lekalla päähän!!


Thunder and Lightning


Rockenrooooolll!!!


Anekdootti - bändin nimi tulee sarjiksesta;)


Sujuvaa lauantaita, bilejalkaa vipajamaan Laihan Lissun tahtiin!!


Lisää klassikoita!



Sus'


6 kommenttia:

  1. 70-luvun Thin Lizzy on minulle tutumpaa ja rakkaampaa, teini-iän musiikki kolahtaa aina tykimmin jostain syystä. Erinomainen bändi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistavaa settiä, oli hyvä mies tekemmän biisejä!! Ja ääni kuin samettia;)

      Poista
  2. Hyvää meininkiä. Kappale tuttu, kun tätä levyttäneet niin monet, ja muistan tästä Metallican version. Tämä versio sen sijaan ei ollut mulle ennestään tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on se ensimmäinen rock-versio biisitä, jota es Metallican jäppiset diggailleet.. TL on ajoittain tosi hyvää, huononakin päivänä parempaa kuin moni muu.

      Poista
  3. Ai ihana Thin Lizzy! 70-luvun sankareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nazarethin kanssa jänniä yhtäläisyyksiä. Seiskyt-luku on kyllä hyvä musavuosikymmen.. .

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)