Thin Lizzy on yksi ikisuosikkejani!! Tykkään varsinkin soundimaailmaltaan uudistuneesta kahdeksankymmentä-luvun taitteesta, levyistä The Renegades ja Thunder and Lightning. Edeltävä seiskyt-luku on kuitenkin mielenkiintoisin vaihe. Kuinka mustasta ja irlantilaisesta tulee Lontoossa rock-maailman suosittu hahmo, joka laulaa tien naisten sydänmiin ja miesten unelmiin. Rouhea, herkkä, näyttävä, itsevarma, raju, hellä...miehen karsimasta saa hipauksen tuntumaa kun katsoo YLE Areenasta löytyvän dokkarin Phil Lynott - Kun olen poissa (songs for while I'm away)
Levyjä tuli, ei myyneet. 1975-76 TL julkais älyttömässä luomisvimmassa kolme studioalbumia, Fighting, Jailbreak, Johnny the Fox, jotka kasvattivat yhtyeen mainetta rajuna liveaktina, hard rock-pläjäyksenä jonka tuplakitaroinnit tulivat jäädäkseen:
Thin Lizzy tunnetaan myös niin sanotun kahden soolokitaristin tuplakitara-soundin pioneerina.
Bändin kitaristit ovat vaihtuneet, Gary Moore jojoili orkesterin kanssa samalla kun sooloili, äkillinen lähtö sai erään jenkkilän valloituksen pieleen eikä sitä sitten raivoisasta yrityksestä huolimatta tapahtunut.
Black Rose -levyn äänistysten aikaan, 1979, alkoi Lynottin huumeiden käyttö rankentua, kamat kovenivat ja määrät kasvoivat---> perhe ja vaimo alkoivat erkaantua, kasvaa erilleen, joskin Phil oli lapsilleen isä isolla iillä, ja isomman osan aikaan, kunnes.. .
Niin monta on vienyt kama, se boostaa alussa sitä luovuutta vaan kun se jää päälle, ja ihminen tyhjenee sisältä, alkaen kuolla sisältäpäin, sielu muuttua mustaksi möykyksi, niin kamanveto ei tuo sitä luovuutta vaan pelkkää toistoa ja sanoitusten mustenemista, sävyjen jyrkkenemistä. Lynotilla se vaikutti musaan mielestäni mielenkiintoisesti, ne ajat jolloin hän sukelsi syvään, ovat mielestäni musan suhteen loistavia.
Kuoleman Enkeli kertoo kuinka Phil kuvittelee itsensä Saksaan toisen maailmansodan aikana, näkee kuinka Kuoleman Enkeli riehuu ympäri eurooppaa ... tuhoaa ja tappaa ... , valitettavan ajankohtaista:
Paljon hyvää musaa, kuten soololevyltä King's Call, kerrassaan hieno Elviksen muistobiisi/kunnianosoitus:
Niin kuin ukkosta, niin kuin salamaa, Voi Jeesus kun on jännää niin!!
Ja se iskee, sinuun iskee, kuin lekalla päähän!!
Anekdootti - bändin nimi tulee sarjiksesta;)
Sujuvaa lauantaita, bilejalkaa vipajamaan Laihan Lissun tahtiin!!
Sus'
70-luvun Thin Lizzy on minulle tutumpaa ja rakkaampaa, teini-iän musiikki kolahtaa aina tykimmin jostain syystä. Erinomainen bändi!
VastaaPoistaAivan loistavaa settiä, oli hyvä mies tekemmän biisejä!! Ja ääni kuin samettia;)
PoistaHyvää meininkiä. Kappale tuttu, kun tätä levyttäneet niin monet, ja muistan tästä Metallican version. Tämä versio sen sijaan ei ollut mulle ennestään tuttu.
VastaaPoistaTämä on se ensimmäinen rock-versio biisitä, jota es Metallican jäppiset diggailleet.. TL on ajoittain tosi hyvää, huononakin päivänä parempaa kuin moni muu.
PoistaAi ihana Thin Lizzy! 70-luvun sankareita.
VastaaPoistaNazarethin kanssa jänniä yhtäläisyyksiä. Seiskyt-luku on kyllä hyvä musavuosikymmen.. .
Poista