Aamutaivaan ensimmäinen valonkajo herätti Lumikettulapasen horroksestaan. Pettymyksen raivoisa voima sai Lumikettulapasen ketutuksen huippuunsa:
- On tämäkin! Ensin joutuu eroon kaksoisveljestään ja sitten ei edes tulla pelastamaan, kylymäkin on kuin rys..venäläisen helvetissä.
Kevyesti manaten jatkoi Lumikettulapanen mustia mietteitään:
- Se on tuo viina viisasten juoma ja se meidän isäntä kun ei sitten osaa ottaa kohtuudella, aina pitää olla perseet.
Yöllä, ravintoloiden sulkeuduttua, oli isäntä pysähtynyt sytyttämään"vihreän" tupakan, samalla Lumikettulapanen oli pudonnut hankeen. Ja vaikka se kuinka koitti huutaa, ja veljensä herättää isännän huomion, oli tämä kadonnut pakkayöhön.
Lumikettulapanen oli juuri vaipumassa horroskuolemaan kun se tunsi kuinka siihen tartuttiin:
- Löytyihän se kadonnut!
(bongasin matkalla kirjastoon tätä kirjoittamaan Snow fox -nimisen rukkasmallisen nykylapasen)
Olen huomannut vuosien varrella monen asian kääntyvän päälleen, esim aiemmin nautin jääkiekosta, nykyään jalkapallosta (nopeus/hitaus). Vaan talvesta nautin, varsinkin pakkasista, edelleen ihan simona. Ja olen normista poiketen, alkanut myös odottaa kesää!! Jännää!!
Talven iloja😇
Sus'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)