Entä jos onkin niin...
Kaipuu kuolemaan on hämäävää, jos en olisi näin helvetin köyhä, kädestä suuhun, vaan riemurintainen, eläkeläisräyhä.
Iloja elämään saatava, jos ei rahalla niin sitten ilmaista, kuuhun, voi aina mielessään lentää, häröillä ympäri avaruutta, kun muuhun
Ei ole rahaa, käteistä
eivät anna luottoo, lainaksi
En saa edes hampaita,
koita tässä nyt kun sössötykseksi
menee iskupuheet, vonkaus vituralleen.
Yhteiskuntaa voisi helpottaa, yksi vähemmän jota ylläpitää, tuota mitään. Kapitalismiin en lähde, tähden rahan uhraudu,
väliin jää, minulta.
Kaivaa kuoppa ja kupsahtaa, juuri kun on oppitut nauttimaan, elämän iloista hatvoista hetkistä onnen, tuskan ja murheen jo sietää
Ei ole kuin aikaa, lampaiden
syödä, kulutettavaksi
Enkä enää harmaatakaan, ala
rikollista puuhaa, iäksi
ennen vaikka siis itsensä, poistaa, etukäteen
Kirjoista elävien kirjoihin kuolleiden
Fyysisestä olennosta irti sielu, hengen
muotoon muuttua, jatkaa matkaa, alkaa avaruutta, oppimaan uutta, vaan jos vaade on elää, varmuutta
saa ennen kuin kuolee, että saa jatkaa muodossa
uudessa, hengen pallossa, kellua joka suunnassa
En uskaltane riskeerata, ettei disqvalifioida
Kai se jatkettava, kipuineen kaikkineen ja soida
nyt hymni kunniaksi elämän, tämän, läpikäytävän.
Kirkkain sävelin, mustin koskettimin, hetken hämärän
kunniaksi valinnan, elämän jatkuvan…
Sus’061125
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)