(Jos olen laskenut oikein, tämän pitäisi olla tuhannes postaus tähän blogiin, tasalukujen taikaa..💋.)
No ei todellakaan!!😂
Kunhan hämäsin sillä en ole väsännyt rantaonkea, ja aloittanut kalastajan raakaa, mutta ah!😍, niin luonnonläheistä työsarkaa. Ja jotta kalastajan ammatti säilyisi ja saisimme edelleenkin halvalla järvestä kalaa purkkiin, on kalastajan työtä tuettava euromiljoonilla. Juu, tuntuu että EU kun säätää niin aina on yksikkö miljoonan tahi enemmän. Ihan improna tässä aloin purkaa sydäntäni vaan eihän minulla mitään kalastajia ja heidän tukiaan ole, kunhan kitisen ja kiinnitän huomiota EUn holtittomaan menoon. Siltä se ainakin ajoittain vaikuttaa, isoista summista puhutaan, rahanippuja heitellään kuin omia ja esim. Italiassa tuntuu mafia vetävän EUlta tulevasta rahasta surutta 20% "omiin" kuluihin.
Mutta siis... , tuli sellainen olo että kalaa on syötävä ja kuuntelen kehon viestejä kohtuu tarkasti, ainakin säännöllisin väliajoin, ja tuollaiset mieliteot (mikäli ne eivät koske alk/huum/sokeria) yleensä kertovat minulle mitä elimistöni on vailla. Jos alkaa es. maitoa tehdä simona mieli niin se on kalsiumin/kalkin tms. puutetta, ja elimistö haluaa sitä lisää, ja nostamalla halutason riittäväksi, varmistuu että kaupan hyllyltä käpälään tarttuu se lehmäpurkki. Ammuuuuu-uuuhh!!🐮
Kuukauden aikana olen kalaa syönyt jonkun verran: - savustettuja muikkuja (paistoin voissa, ai että!!, oli hyväääääää!!), purkista leppäsavustettuja sardiineja (saattoi olla jotain makean veden särkeäkin, en muista) ja juuri ostin kirjolohipyörykkäpussin. Siitä saa perunamuusin kanssa oikein hyvän aterian, luulen;) Tuossa kalassa lienee ne omegat mitä tarvitsen, ja minkä tähden kalaa alkoi tehdä mieli enemmän kuin paljon. En nimittäin yleensä juuri syö kalaa, vaan nyt kuikuilen (kalliita) lohifileepakkauksia, luen ahkerasti purkkien sisältöjä, jne. Hoksasin kyseisen "syö mitä mielesi halajaa" -taktiikan joskus 2005 jälkeen, ja kun nyt 20 vuoden tähtäimellä tsekkaa taaksepäin niin täytyy sanoa että taktiikka on toimiva - olen voinut fyysisesti paremmin kuin ennen vuotta 2005. Vaikeaa juuri yhtä kohtaa sanoa ja osoittaa että tuo ja tämä, mutta yleisesti voin tunnustaa itseni voittajaksi! Toki asiaan liittyy 2018, eli 50v. kun täytin, tehty päätös muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, lähinnä punaisen lihan syöntiä vähentämällä ja vähän enemmän monipuolisuutta, es. juuri kalaa. Liikunta, aivoille sopivaa skartelua probleemista ja tasainen ruokailuaikataulu sekä relaksoiminen - siis ettei perehdy joka asiaan juurta jaksain jos tietää että aihealue tulee herättämään stressitason nousun, ja muuta haitallista. Jos pää voi hyvin, eli mieli, sielu lepää, niin fysiikkakin on yleensä kohdillaan. Ja kun molemmat on kohdillaan, elämä on silloin jees!!😁
Jonkinlainen mahatauti lienee liikkeellä? Onko siellä ketään kun voisi vahvistaa asian? Olen itse lähes kuukauden kärsinyt "varpusparven lehahdus" -hädästä, eli numero kakkosesta joka tulee liirumlaarumina, vetelänä, yäks!! Haju on sanoinkuvaamattoman..."sielukas"😊😅, uskoisin että kaiken maailman kemiallisia aseita värkkäävät firmat saattaisivat kiinnostua..heheheheh...! Aikaa on myös vähän, eli kun kakka ilmoittaa ulostautumistarpeestaan, ei auta pidätellä!, sillä pierun mukana tulee lusikallinen. Jos uskaltaa päästää kaasua kunnolla, huomaat että reisiä pitkin valuu ihanaa lietettä, yli oman tarpeen. Toivon ettei kukaan ollut aamiaisella tätä lukiessaan, hahah!!
Kananmunia olen syönyt mutta (kovettava) vaikutus vähäinen. On varmaan jokin virus, tai muuten vain sitkeämpi bakteeri, sillä näin pitkään ja kun vielä olen opioidilääkityksellä (yleensä kovettaa vatsan, hidastaa suolentoimintaa yleisesti) niin on todella outoa että näin pitkään ja näin lääryä.
Voihan kemiallinen asekoe, arvaatte varmaan miksi täytyy poistua.... .
En sitten tänäkään kesänä saanut aikaiseksi metsään meno -retriittiä. Tahtoisin olla yön, kaksi, nuotiolla. Antaa mielen harhailla maisemassa jonka vihreys on metsäinen ja sinisyys taivainen, valkoista väriä pilvet puoltavat, kaiken tämän harmonia saa minut latautumaan kuin patterit vaihdettaisiin leluun.. . Huomaan tosin että asian ajattelu vie minut pois sen hetkisestä tilasta, osittain, ja olen ikään kuin, pikkuisen, ihan vähän, osa olemustani, hmm.... , jossain muualla. Ja mieli lepää tässäkin versiossa, jännää, sanoisin.. .
Hyvää alkavaa syksyä, jonkinlainen intiaanikesän poikanen teksi hyvää eli viikon päästä kahden viikon hillitön helle, kiitos!!
Sus'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)