Eksistentiaalista haahuilua ja epävarmuutta -
turhautuneisuuden tuhoa ihmetellen
Askeleet otetut tiellä elämän vieneet tähän
risteykseen josta enää yksi jatkuu, loppuun
Väärät jäljet johtaneet sivuun, ylimäärää vähän
kulkenut turhaan kunnes oikeaan, alla kuun,
hopeisen tähden loisto ohjannut kurssiin alkuperäiseen.
Nyt mietin, levätessä kipuillen, kuluneet osani
paikoilleen korjatut, palaa entiseen, hyvään kuntoon
Jaksanko jatkaa, viimeisen virstan, luotisuoraan
tien päähän, näin vahingossa, tulevaan, missä oon?
Pystynkö voimaa, salamastako jauhan, mistä saan
syyn ja seurauksen, sinnekö rauhaan, tahdonkaan?
Nuotion liekki, heittäen varjoihin, kuuta ulvomaan.
Onko väliä jos, tehnyt tehtävän, merkityksen oman
täyttänyt jo, luulen, kohdannut sanoen, oikeat sanat
tuupannut suuntaan, pelastajan, jumaluuksien pojan
ihmisen joka askeleet meidät johtaa, ne tarvittavat
Kasvava ihmisyyden henki, jalostuu, puhdistumaan
Kunnes aika on tuhkasta liekiksi, linnuksi nousta
ilmaan ja aloittaa, ihmiskunnan työ, tarkoituksensa
Paljastuva viimein, tai ainakin tavoite, Suomen suosta
Maailman metsistä, alkanut elämä, innoituksensa
saa ja voiman jolla avaruuden halki, poikki ja pinoon.
Sus'230125 klo 3.30
(oli oikeasti, kun lopetin kirjoittamisen;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)