Saturday Classics 010225

  MMm. Thin Lizzyssä ja Whitesnakessa soittanut kitaristi John Sykes heitti lusikan nurkkaan tässä joku päivä sitten ja Sus' ankarana molempien orkkien fanina kunnioittaa häntä tänä lauantaina.

Päästäkseen irti vanhasta Tygers Of Pan Tangin aikaisesta levytyssopimuksesta MCA:lle Sykes oli velvollinen tekemään yhden levyn. Sykes alkoi työstää singleä yhdessä tuottaja Chris Tsangaridesin kanssa, joka työskenteli samaan aikaan myös Thin Lizzyn kanssa. Sykes oli Thin Lizzy -fani ja kysyi Tsangaridesilta, olisiko mahdollista saada Thin Lizzyn laulaja-basisti Phil Lynott soittamaan singlelle. Lynott suostui ja toi mukanaan myös Lizzy-miehet rumpali Brian Downeyn ja kosketinsoittaja Darren Whartonin. Tuloksena oli single "Please Don't Leave Me".

Thin Lizzyn kitaristi Snowy White oli samoihin aikoihin eronnut yhtyeestä, ja Lynott kysyi Sykesia hänen tilalleen. Sykes suostui, ja yhtye levytti hänen kanssaan Thunder And Lighting -albumin (1983), joka jäi yhtyeen viimeiseksi studiolevyksi. Sykesin mukaantulon myötä albumista tuli raskaampi verrattuna yhtyeen aiempiin levytyksiin. Lizzy teki samana vuonna jäähyväiskiertueen.

 Tykkäsin simona TLn kahdesta viimeisestä studio-albumista, joista JS siis soitti viimeisellä. Tähän laitan Cold Sweat -biisin liveversion levyä seuranneelta kiertueelta. Sykes soittaa edestä katsottuna vasemmalla, piiiiiiitkä💓 vaalea heavyfleda:

John Sykes ja musta Gibson - rokkenrollia prkl!! 😁

"John Sykes soitti Gibson Les Paul -kitaroita. 

Vuonna 2006 hän sai oman Gibson Les Paul Custom -nimikkomalliston."

Vaikka olisi halunnut jatkaa TLssä, Coverdalen houkuttelu siihen aikaan isompaan orkesteriin kiinnosti enemmän ja JS siirtyi Whitesnakeen:

Sykes ja Coverdale alkoivat työstää tulevaa albumia vuonna 1985. Basistina jatkoi Neil Murray, ja rumpaliksi studioon tuli Aynsley Dunbar. Kaikki ei sujunut kuitenkaan suunnitelmien mukaan Coverdalen sairastuttua pitkäkestoiseen virustautiin, joka rajoitti hänen laulamistaan. Lisäksi Coverdale ja Sykes riitaantuivat, ja laulaja erotti Sykesin vuoden 1986 alkupuoliskolla. Sykes kuitenkin palasi studioon soittamaan kitaraosuudet valmiiksi, koska ei halunnut kenenkään muun soittavan kitaraa hänen itse säveltämissään kappaleissa. Tuloksena oli 1987-niminen albumi, joka oli yhtyeen lopullinen läpimurto myyden miljoonia ympäri maailmaa. Albumia lähti promotoimaan Coverdalea lukuun ottamatta täysin eri kokoonpano kuin levyllä soitti.

In the Still of the Night -biisi herätti aikoinaan kovan älämölön, syytösten mukaan se oli Led Zeppelin -kopio. Itselle biisi kolahti eikä haitannut yhtään sen ilmiselvät zeppelin-riffittelyt ja Coverdalen Plant-maneerit, sillä zepukat oli poissa pelistä eivätkä koskaan palaisi joten jos joku muu teki vastaavaa musaa niin mikäs sen parempaa tällaiselle LZ-hc-fanille.(ovat heittäneet muutaman keikan, uutta musaa ei ole tehty, Plant ia ei kiinnosta kun oma sooloura jees!)

 Ja lopulta - ihan oma biisinsä on, hieno hard rock-veto jossa iso ketsi ja paljon stadion-rockin vaatimia palikoita. Coverdalen ääni on aivan jumalainen:

Valkokäärme loi nahkansa ja palasi entistä ehompana tämän levyn myötä!!

 Seuraava on ennen kuulematon myös itselle:

Whitesnaken jälkeen Sykes perusti Blue Murder -yhtyeen yhdessä rumpali Cozy Powellin ja basisti Tony Franklinin kanssa. Powell kuitenkin lähti piakkoin, ja rumpaliksi tuli Carmine Appice. Sykes kokeili eri laulajia (muun muassa Ray Gillen ja Tony Martin) mutta päätti lopulta laulaa itse.

Hitto vie, kundihan osasi laulaakin!! :

Blue Murder - Jelly Roll

Onneksi tein tämän postauksen, tuo viimeinen on siis uutta itsellekin ja nuo kaksi julkaistua studio-albumia menee kuunteluun. Jellyn valitsin ihan vain spotifyn kuuntelumäärän perusteella, jännä biisi, hakee vähän suuntaansa.. mut mut, osaapa oikeasti kiekuakin!!

Steve Vai Soundin haastiksessa miehestä. Ylemmät lainaukset wikipediasta.

Lisää klassikoita täältä.

Muksaa lauantaita ja helmikuu olkoon auvoisa hankikantoineen, auringonheijastuksineen!!

Sus'