Ylläolevissa kuvissa tiivistyy koko Akun idea ja ajatus - suin päin innostuneena touhuamaan jotain joka päätyy tod.näk. katastrofiin;), lisättynä jollain vekkulilla huomautuksella - "Jäätelöammuksella kaadetut eläimet eivät lienekään täysin avuttomia." (tuli mielikuva että olen tajunnut sanan lie-merkityksen kun olen lukenut Aku Ankkaa, ja on mielikuvani tosi tai ei, niin Aku on vaikuttanut suomalaiseen kielenkäyttöön jo vuosikymmeniä. Positiivisesti, palkitusti.)
Iloa arkeen Ankasta!
selviydyt viikosta rankasta.
Jos stressi sua painaa,
Aku käteen, on stressi vainaa!!
Iloa arkeen Ankasta!!
sen lukeminen käy juhlasta!!
Sus'290921
Vastauksena kysymykseen miksi lapsena keskiviikot olivat parhaimpia päiviä viikosta!! Muistan kuinka riemuissaan oli kun käveli kotiin ja yhtäkkiä muisti että siellähän odottaa Aku!! Tuli vipinää kavioihin ja voi herran jumala sitä möykkää ja meteliä jos jostain syystä sarjista ei ollutkaan, tuli esim. vasta seuraavaan päivänä.
Kaikki oli pilalla, maailma paha, ihmiset vain ja ainoastaan ilkeitä!! Millään ei ollut mitään väliä, suurinpiirtein itsemurhan partaalle veti moinen vastoinkäyminen.... . Mistä sitä nyt huomenna puhuisi, joutuisi välitunnilla noloon Ei tullut Akua eilen, halvatun posti! -tilanteeseen.
Luin tuossa juuri uudestaan, ehkä viidettä kertaa, kaikki Aku Ankan Parhaat -sarjassa ilmestyneet 48 albumia, noin 2500 sivua hyvää luettavaa. Oli wc-lukemistona, siinä hädän hetkellä on hyvä olla a) housut nilkoissa, ja B) Aku kädessä (toisessa wc-paperirulla).
Tämä sarja kattaa aika hyvin Akun vaiheet ja elämän. Kaikki tarpeelliset hahmot pyörii kuvioissa ja Barks nyt on jumalinen piirtäjä!! Voi kun olisi paljon rahaa niin hankkisin aidon Barksin öljyvärityön, aiheena tietysti ankat, mikäs muu? Laitan tähän myös kuvia Don Rosalta, toinen ankanpiirtäjä jolle täytyy nostaa hattua, uskalluksesta sorkkia koko Ankkain sukupuu kohdilleen (nousi hirmu haloo Ankistien keskuudessa), ja toisekseen mielettömän siististä piirrostyylistä. Jotain samaa kuin Jacovittilla, joka vastasi Cocco Billin häiriintyneestä lännen maailmasta, sellaista ruudun täyttämistä niin äärimmilleen että tuntuu monenkin lukukerran jälkeen että kas tuota en ole huomannutkaan aiemmin.. .
Don Rosan tyylittelyä, erittäin yksityiskohtaista, esim. oikeanpuolimmaisessa joka naudan ilme on hieman eri, tunteet muutenkin liioiteltuja. Kerrassaan loistavia ruutuja, toimii itsekseen todella hienosti.
Vaan se mikä nostaa Don Rosan huipuksi, myös koituu turmioksi minun kohdalla. Tuntuu jotenkin väsyttävältä kun virikkeitä on kuvaa kohden niin paljon. Vie kuulasta energiaa sulattaa se kaikki, ja joka ruudun jälkeen alusta. Raskasta mutta pitkällä aikavälillä niin ihunaisen voimallista, ja aitoa hauskaa.
Ankkapurhan (Ankkain sukulinna Skotlannissa) vaiheista kertova Ankkapurhan uusi valtias (kirjasta Roope Ankan elämä ja teot) -tarinan kansikuva kelpaisi seinälleni helposti, kerrassaan siisti!!
New Laird of castle McDuck
Pelle Pelottoman pikku apulainen on hieno hahmokeksintö!! Itsetoiminen mutta silti robotti. Kuitenkaan ei tule robotti ensimmäisenä mieleen, niin personoitu pikku apulainen on, olikos sillä joku nimi? Voltti? Kääkletän...noup, hän on vain Pikku apulainen (Little Helper).
...ja samaan aikaan ruudun alareunassa! =)
Lueskelin tuossa sarjoja jotka ovat kuus-seiskytluvulta ja se väkivaltaisuus yllätti:
Aku saa pataan huolella.
Väkivaltaisuus myös hyväksyttiin ratkaisukeinona ja sitä tavallaan ihannoitiin. Tässä tarinassa esim. ei yritetä muuttaa Iineksen raivoamista vaan etsitään keino joka ei satu, Aku pelaa lopussa Iineksen kanssa jotain lautapeliä ja Iineksen heittämät pelimerkit ei satu. Hmm... Onneksi asenteet ovat muuttuneet, sen verran nuorta on lukijakunta (aluksi;D) että sen ikäinen omaksuu paljon kaikesta ympärillä olevasta, nähdystä, kuullusta, luetusta. Suurin osa hauskasta syntyy kuitenkin seuraavanlaisista tilanteista:
Kaupungin nopein hissi;D
Tupu, Hupu ja Lupu ovat suosikkejani, Akun ollessa ikoninen ykköshahmo ja Roopen persoona taas on jotenkin vietellyt, laitanpa Akun sanomaan jotain mikä tiivistää hyvin ankanpoikakolmikon ytimen:
Tupu, Hupu ja Lupu ovat ylivertaisia nassikoita!
Ja vieläpä kymmenen tähden sudenpentukenraaleja!!
Lopetetaan samaan tyylin kuin aloitettiin, on tilanne ja on (akun)ratkaisu:
Tarinasta Uudet naapurit jossa ankka-perhe
muuttaa uuteen taloon ja jossa on
liian hiljaista.... . Hieno tuo alppi-torvi,
olisko joku 150 desibeliä lähellä totuutta? ;DD
Joten ankka käteen ja pidä tauko, tekee terää ja vahvistaa itseluottamusta, antaa voimaa jaksaa päivä loppuun sekä tuo hulvatonta luovuutta ratkaisuihisi....jos ei, niin joka tapauksessa Akua kandee lukee;)
Hehkutin jo aiemmin Robin Troweria, Procol Harumin ex-kitaristin soololevy Bright of sighs on käsittämättömän siistiä tunnelmointia, aikuiseen makuun -termillä viittaan siihen letkeään soundiin ja funkahteleviin, soulia mausteena, perusbluesrock-biiseihin, kerrassaan korvakarkkia tämä levy!! Älyttömän hyvin soitettu, laulettu, kasattu, mikasttu. Ennustan tämän soivan vielä kuolinvuode-soittolistallani ;P
Susu Petalin erään postauksen kommentoinneista alkoi soimaan biisi päässä, nimittäin Siiri Nordinin Sydämeni osuman sai:
Laitoin lyriikkaversion tarkoituksella,
kerrassaan hienot sanat!
Alkuperäinen on Gene Pitneyn 1967 levyttämä Something's gotten hold of my heart:
Upeaa laulua, niin upeaa!!
Laitoin soimaan ja aloin lukea wikipedian artikkelia Genestä, ihmettelin että eikös tämä ollutkaan mies joka laulaa, kuulostaa naiselta, taisi olla vain biisin kirjoittaja..Avasin You tutbe -ikkunan ja siellähän se mies, Gene Putney itse, joikaa Jostain sytämmeen osuneesta... Jännä ääni, ja laulaa niin helvetin upeasti, olen vaikuttunut.
Molemmat tulkinnat toimii, hyvä biisi!! Melankoliaan on hyvä sisällyttää toivoa loppuun, tulee hyvä mieli, kuin söisi parempaa ruokaa, sitä äitien tekemää...;D
Maanantaille kaikkea hyvää ja kaunista,
Sus'
P.s. Jos lipsahti liian suruisan kaihoiluksi niin täältä hassuja eläinkuvia brittilehden kilpailusta, hih ;D
– On todella tympäisevää, kun pitää koko ajan miettiä, minkä luottokortin ottaa seuraavaksi käyttöön, Nuorgam sanoo.
Ylläoleva lainaus on tästä I-S:n jutusta missä Miisa Nuorgam, joku vitun some-vaikuttaja ja Diili-ohjelmaan osallistunut pikkujulkkis. valittaa kuinka rahaa meni siihen, tähän ja tuohon, johtuen elämäntilanteiden vaihdoksista. Ei muuta vikaa jutussa kuin että tuo loppu töksähti mun korvaan ja vallan perkeleesti!! Kyllä ei ole ihmisellä mitään tajua toisten ihmisten ahdingoista ja rahahuolista kun neidin "tympäisevintä mitä olla saattaa" on päätös siitä minkä luottokortin ottaa käyttöön.
Oletpas sinä Miisa nyt niin köyhä ja kipeä!!!
Kyllä juu, on vittu elämä vaikeata Miisalla, nyt kaikki sympatiseeraamaan ja voivottelemaan Miisan kärsimyksiä ja kurjuutta! Eiköhän panna keräys pystyyn ettei Miisalle tule paha mieli pidemmäksi aikaa, mihin me nyt some-vaikuttajan murheen ja hädän kanssa joudummekaan!!?!! Mä voin laittaa vitosen siitä kuudesta sadasta mikä mulle jää käteen, valitettavasti minulle ei myönnetä luottokortteja maksuhäiriömerkintöjen vuoksi, ysäri-laman lapsi kun olen, niin en voi siirtää suoraan Miisalle rahaa. AUTTAKAA nyt hyvät ihmiset MIISA NUORGAMia ettei se vaan joudu menemään peräti leipäjonoon!!!!!!!! Voi mikä häpeä suurelle some-vaikuttajalle.
Vittu että palaa ajoittain päreet kun lukee idioottien sylki suuhun tuo -kommentteja, kehtaakin valittaa aikuinen ihminen omien päätösten seurauksena tulleista ongelmista ja se ongelma on perkele ETTÄ MIKÄ KORTTI SEURAAVAKSI??????????????? Miisa, haloo, se ei ole oikea ongelma, herää vitun pahvi!! Suomessa on miljoona ihmistä jotka elää vähän reilulla tuhannella kuussa, joilla ei ole mahdollisuutta edes saada luottokorttia ja sinä vingut että MIKÄ KORTTI SEURAAVAKSI!!??!!
Tulis sota ja tappaisi joutilaat pikkujulkkikset ja somevitunvaikuttajat!!!
