Selittämätön apeus

 Ankeus on työntynyt mielialaani, lupia kyselemättä se on syrjäyttänyt onnen ja tyytyväisyyden. Pirskatti!! Hmm, olisiko Pirs hyvä kissan nimi?

- Olisiko minun nimeni Pirs? Ja olenko

minä kissa vai kani? Vai kiskani?

Elämän eksistentiaaliset kysymykset.. , kuului vastaus kun kysyin itseltäni mikä nyt Sutta ketuttaa, kaksi petoa yhdessä persoonassa ei ole hyvä olotila. Jäin miettimään vastausta ja tuumasin olevani luultavasti oikeassa sillä  muutoin ei löydy mitään masentavaa, päinvastoin! Reissu tulossa ensi viikolla, kaveri löysi rakkauden ja kodin, kaikkea mitä kaipaan on kaapeissa(ruokaa, tupakkaa, käyttötavaroita) ja jopa säätila on suosiollinen (siis siinä mielessä että yleensä en tykkää näin kuumasta, nyt tuntuu hyvältä).

- Pirs??? Eeeeet ole tosissasi...=)

Peruskysymykset kun lyö mielen matalaksi niin minun ollessa kyseessä, se tarkoittaa että pohdin synnyistä syvintä, ollako vai eikö olla? Vajoan ajoittain tunnetilaan jossa kyseenalaistan elämän itsensä mielekkyyden, tarpeellisuuteni, paikkani maailmassa ja sen sellaisia kevyitä pohdintoja kesäpäivän ratoksi. Nuo tuollaiset tulevat yleensä silloin kun kaikki on mahdollisimmän hyvin eli siis kun on aikaa ja varaa miettiä tuollaisia! Jos päivissä on touhua ja tekemistä, ja se, että joutuu tekemään jotain saadakseen jotain mitä tarvitsee, ei anna mahdollisuutta miettiä tuollaisia.

Vaan kun tarvehierarkian taso toisensa jälkeen on tyydytetty niin jää sitä aikaa, olla ja miettiä, syntyjä syviä... .

- Saat kutsua minua ihan miksi haluat

kunhan lupaat ja vannot että minun ei enää

koskaan tarvitse kahlata lumessa!!!

Yleensä vastaaviin olotiloihin auttaa kun tapahtuu jotain joka vie huomion pois, tai tämä, eli alan kirjoittaa asiasta. Nytkin olo jo huomattavasti kevyempi kun mietin noita kissankuvia ja tekstejä. Kissat, ja eläimet muutoinkin, ovat hyviä kumppaneita olla olemassa kun eksistentialismi vyöryy ajattelevaisen kuulaan. Pelkkä niiden ajattelu jo helpottaa, kurrr...  .

- Pirs?? Hassu jätkä, keksi parempi!!

Taidan katsoa Areenasta jotain, pitkästä aikaa. En ole juuri leffoja, sarjoista puhumattakaan, käynyt läpi vähään aikaan. Tullut luettua, sarjiksia lähinnä ja yhden kesäkirjankin sain loppuun: Hynysen Kadonnutta tavaraa etsimässä, kovin tuntuu omaelämänkerralliselta. Hynynen teki käänteiset Kalle Päätalot;D Kallehan nimittäin aloitti fiktiolla joka oli todellisuudessa nimet muutettuina omaa elämäänsä, sen jälkeen kertoi samat tarinat ollen itse päähenkilönä. Viime ja edellisenä kesänä lukemani Hynyset taas kertovat sen saman mikä nyt lukemaani, v.2017 julkaistuun, romaaniin on laitettu fiktiivisenä.

- Mene siitä kysymyksinesi,

 minä nukun nyt!!

Hmm, auttoi taasen jupista Teille, rakkaat ja ihanat eläinystäväiseni, ja kai siellä joku ihmisenraatokin löytyy;DD

(huomasin juuri että on osavuosisynttärit, täytän tänään siis 53v ja 6 kk, kipp es!)

Sus'

- Katsos mitä kissa sisään toi!!

;D