Eräs Mies, joka oli kirosanavieroituksessa ja käytti Kettu-sanaa korvikkeena, totesi eräänä iltana pesässään (ketun hokeminen alkoi vaikuttaa muuhunkin Miehen sanastoon):
-Kettu kun ei ole makeaa, ei namin namia... vain pihlajanmarjoja, pyh!, Mies tokaisi ääneen ja ajateli: -Niistä ketutkin sanoo että happamia mutta entäpäs jos survoisi ne ja lisäisi sokeria..hmm.... Mies alkoi puuhaan ja keksi lisätä hyydykettä jolloin mössöstä tuli kalulittuna ja pintasokeroituna oikein makoisia paloja.
Nami!
Kettukarkki oli syntynyt. (Minun hlö.koht. teoria, totuus saattaa, ja onkin luultavasti jotain aivan muuta;)
Hölynpölyä sen sijaan valmistetaan Cambraissa, Ranskassa mutta se on eri juttu ja siitä voittte lukea Asterix lyö vetoa -albumista.
Hui hai!
(eli Helmiä sioille -Kurt Vonnegut)
Sus'
Possun lapsuudessa mummelit ja pappulit säilytti liiskaantuneita kettukarkkeja esiliinan/haalarintaskussa ja jakeli sieltä kilteille lapsille.
VastaaPoistaIlmankos moni niitä inhoaa;DD, mä tykkään, ajoittainen Kettukarkkipussi tekee elämästä väyväyväy, kuten ketut sen ilmaisevat=)
Poista