Tänään kuunnellaan musiikin kermaa kuusikymmentä-luvulta ja silloinhan mm. tämä Eric Claptonin johtama Cream oli listoilla, ja Erkki kruunattiin Jeff Beckin ja Jimmy Pagen kanssa kitarasankareiksi. Alkoivat pitkien soolojen ajat (varsinkin seitsemänkymmentä-luvun alun, aina punkin tuloon asti, soolot vain venyi ja venyi, myös muilla soittimilla). Tämä biisi on julkaistu 10.maaliskuuta 1968, olin juuri syntynyt vajaa kaksi kk aiemmin, vanha biisi, vanha jätkä, omakuva kuningas, tunnelma teini;DD Crossroads:
Trio muoto ei anna armoa, soitin on hallittava
ja shöytäkin pitäisi vielä heittää...RokRok!!
Samana vuonna bändi lopetti ja tässä yksi listahitti viimeiseltä keikalta, White Room:
Ällistyttävän siisti bändi, kaikki niin suvereeneja
soittimensa kanssa, yhteissoitto taianomaista.
S'on kermaa!!!!
Sellaista lokakuun lopun bilemusaa, hu-huu....
Sus'
No, nythän täällä soi meikäläisen musaa <3 Vieläkin nousevat kylmät väreet, kun tuo White Room alkoi soida, makiaa, makiaa kermaa, kiitos!
VastaaPoistaJuu, on tullut kahlattua jonkun verran kuuskyt-lukua, eräs aamuyö kuuntelin läpi 6 Beatles-levyä putkeen, tautisen hyvää musaa, aouuuuuuuuuuu!!
PoistaCream on tosiaan klassikko, vaikken niitä ookkaan tahallani kuunnellut. Mutta White Room on kyllä tuttu ja erittäin hyvä!
VastaaPoistaRebecca oli tosiaan hyvä tos Dune-leffaskin ja a on ollut vakiosallistuja Mission Impossible leffois. Sulla vois musaihmisenä iskeä se The Greatest Showman - Rebecca on siinäkin isos roolis laulajana. Hyvä leffa!
Kiitos vinkistä!
Poista"tahallani kuunnellut" hih, hauska käsite ;D