Käteisellä mennään tänään ja vieläpä Jussin rahoilla eli Johnny Cash jonka olemus, elämäntarina ja biisit alkavat olla jo lager than life -osastoa. I Walk the Line on kuulunut suosikkeihin aina, samalla nimellä on tehty myös loistava leffa, suosittelen.
Mutta vasta American Recordings'it teki todellisen vaikutuksen, nuo mies ja kitara -versiot kaikenmaailman hiteistä. Hurt on mieletöntä tulkintaa ja pesee alkuperäisen huumesekoiluhörhön tekeleen kuus- nolla, sorry Nine Inch Nails mutta näin se pitää heittää:
Soundgardenin Rusty Cage on huima roketti joka taipuu yllättäen erittäin hyvin myös truba-biisksi, arvostan:
Yksi päivä kirjoittamatta ja heti kauhea himo naputtaa, tähän postaamiseen jää koukkuun, pahus;)
Sähköpotkulaudoista on ollut jupinaa ja sietää ollakin. Ihan kuin mitkään sovitut säännöt eivät koskisi tätä uutta liikkumismuotoa. Haluaisin näihin alkolukot ja jonkinlaisen ajokortin, perkele! (Samoin lemmikkieläinten ottamiseen pitäisi käydä joku kurssi ja saada lupa mutta en nyt mene siihen.)
Kuinka ihminen jonka korvien välissä on maailmankaikkeuden hienoin ongelmanratkaisulaitteisto eli aivot, joista on syntyneet suhteellisuusteoriat, menty kuuhun ja niin edelleen, voi päätyä tällaiseen parkkeerausratkaisuun? Kun on blokattava koko tila niin sitten blokataan koko tila, paskan väliä mihin skuuttinsa jättää?? Ärrinmurrinperkele!! nih!
Ja kun saa itsensä raivoon, täytyy stressiä purkaa joko rikkomalla jotain, tai tekemällä jotain rentouttavan luovaa, valitsin jälkimmäisen ja häröilin kynttilällä ja hile-teoksella, kivasti kimmeltää;)
Ihan oma Milwaukeeni, tehty in Germania. Outo nimi, outo valmistusmaa mutta lostavan ihunainen fillari. Rakastan levyjarruja. Ajattelin ostaa lisävarusteeksi peräkärryn, saisi kauppareissut tehtyä helpommalla. Tykkään maastofillaristani hullun lailla, tuplalukotkin pihassa.
Visiteerasin näillä sivuilla ja löysin kivan, salaperäisen, houkuttelen maalauksen jonka olen nyt varannut, neuvottelut hieman kesken, mutta uskoisin taulun olevan pesässä tammikuussa, itselle synttärilahjaksi ajoitin.
Psykedeeliseltä
Sujelta
ihanaista lauantaita ihan kaikille!!
Cashin Hurt pesee todellakin alkuperäisen sata-nolla. Se leffakin oli ihan hyvä.
VastaaPoistaSamanlaista parkkeerausta skuuttien kanssa täälläkin. Enpä haluaisi olla näkövammainen liikkumassa kaupungilla.
Nuo skuutit alkaa ketuttaa ja huolella, olen muutaman vaarallisen tilanteen todistanut, ajavat aika haipakkaa kyytiä, voisivat olla hitaampia. Kerran sujahti niin yllättävästi vierestä että hyvä etten ojaan mennyt itse, -kele!
PoistaHieman samaa mutinaa sähköpotkulaudoista, onneksi talveksi kuulemma lasketaan niitten nopeutta.
VastaaPoistaCashin leffa oli tosiaan hyvä! Tarja sen hommas ja katottiin jo aikoja sitten.
Hieno taulu! 👍🏻
Juu, siinä leffassa on se että ne laulaa itse, kova veto ja hyvä pokka. Taulu on sopivan psykedeelinen, kiitos;)
PoistaKattelin yks päivä sähköpotkureiden hintoja ja tehoja. Täytyy sanoa et jos potkulaudan saa kulkemaan liki satasta. Niin huh huh, ei mitään järkeä.
VastaaPoistaYks kaveri oli aiemmin töissä polkupyöräkorjaamossa ja poliisit kysyi niiltä neuvoa eli että kuinka lujaa tuollaisen saa kulkemaan? Olivat ilmeisesti kohdanneet jonkin "viritetyn" version ja ihmetelleet että kuinka lujaa pääsee lopulta ja ne tutki sitä sähköpolkupyörän moottorisysteemia ja totesivat että kun yhden piuhan katkaisee niin pyörällä pääsee 115 km/h. Sen enempiä virittelemättä;)
PoistaNoissa s-potkulaudoissa on samanlaiset sähkömoottorit suunnilleen eli jos niitä ei rajoitettaisi ollenkaan niin kulkisivat varmaan nekin viittä kymppiä tai jotain jos niillä nyt rajoitetusti pääsee 35km/h. Ihan mutua siis tuo loppu mutta alku totta, tapahtunutta siis.
Eikös Hurt ole Nine Inch Nails -yhtyeen biisi?
VastaaPoistaNiinpäs onkin, korjaan, kiitos.
Poista