Kun merta rakastaa

                              

                                                    Kun merta rakastaa

                               Mies merta rakastaa, jälkeen myrskyn kun satamaan

                               huutaa vihaa, keinuu maa, nuollen haavojaan

                               Aallot kutsuu, laivaa odottavaa, mies tuijottaa

                               aavan ulapan, suloisen kutsuvan, mies merta rakastaa.

                               Ei kuolemaa, pelkää ei ulosottajaa, vähän vaimoaan

                               vaan meri, se miestä pelottaa, mies merta rakastaa.

                               Edes lapsiaan, ennen vaimoaan, ensirakkauttaan

                               vaalien, hoitaen, kaipaa rakastaan... 

                                

                               Tikissä redillä, laivat purjeineen.

                                   Mies lähtee taas.

                                       Mies merta rakastaa.

                                               Elvis301121tellen

 

Pakkasperjantaille kesäistä tunnelmaa merellisissä merkeissä, pikalomaristeily odottaa kolmen viikon päässä! Miellyttävää päästä taas ihmisten ilmoille, on nimittäin jämähtänyt pesäänsä Sus' ja kunnolla. Nautin ihan älyttömästi kotona hissuttelusta, pesässä Sujen hyvä, lämmin. Ennakoin jo karvan alle kolmekymppisenä, että vietän loppupään elostani itsekseni, tai mahdollisesti jonkun kanssa, mutta kuitenkin kokolailla kotikonnuilla käkäillen, keskittyen ei mihinkään ja kaikkeen. 

Tuolloin, kun oli päässä vauhti ja varma ote, niin moinen ajatus tuntui aivan mahdottomalta.. . Ettäkö minä, joka liuhun pitkin poikin kaupunkia kavereiden luona kyläillen, sosiaalisena as hell, eristäytyisin joukosta ja vieläpä nauttisin siitä täysin rinnoin? Tämä korona-ajan pakkoeristäytyminen, sosiaalisien kontaktien vähyys, on ollut siinä mielessä kuin tutustumistarjous asiaan, ja tuossa syksyllä napsahti tavallaan päälle se skenaario, että niin, tätähän minä ennakoin joskus ja tämähän tuntuu itseasiassa oikein mukavalta. 

En liene vielä ihan valmis siihen että kontaktit menee aivan minimiin, mutta lähellä ollaan. Siinä vaiheessa muutan vielä kerran ja vietän lopun elämääni pesään linnoittautuneena, huudellen hävyttömyyksiä netissä tuntemattomille, silitellen itseäni myötäkarvaan. 

Mistä tuli mieleen että toki koiran otan, hauhau. Ja (ehkä) kissan, nau. On taas koirakuume nostanut ihanan karvaista päätään... .

Oikein hyvää alkanutta joulukuuta, 23 päivää jouluun, hih!

Sus'

- Rakas, olen jo tuless.. ei kun siis tulossa, kieli vyön alla.. .