Tänään on a) Johan Sebastian Bachin, b) Johan Ludvig Runebergin, tai c) Johan nyt on markkinat! -liputuspäivä?
Ruusuja runoilijalle!
Astetta hienostuneempi
Jing/jang -symboli.
1804 - 1877 elänyt J.L. Runebergin syntymäpäivää alettiin viettää kansallisrunoilijan 50-vuotispäivänä. Jo vain on perinteitä, 167 vuotta! Ehtii tehdä yhtä ja toista, runoilla, kirajilla, suunnitella, toteuttaa ja kuollakin, vaan suomalaiset ovat saaneet aikaiseksi yhden tortun!?;O Ruuneperin torttu, tuo kahviherkkujen outo torni, milloinkahan olisin....mnjaa, taisi olla viime vuonna, helmikuun puolivälissä, kun sain niitä ruokapankista. Kyllähän sen pupeltaa kun sokerihiiri asuu minussa mutta eipä ole Sujen herkkuherkku. Suklaakinuskinappitanko on, Siipitiikeristä eurolla, vastustamaton ohituspaikka Sokoksen alakerrassa:P
Ainoa hetki
....
Niin päivä haihtuu,
pois vuosi kiitää,
ja yksi muisto,
nyt ajaa toistaan.
Tuo lyhyt hetki,
jäi ikuiseksi:
se tuskan hetki,
se onnen hetki.
Pitäisikö itsekin vääntää tässä nyt jotain runollusta, hmmmm..... noup! Tuo on niin hyvä etei paremmasta väliä ja turha vertailla itseään jalustalle jo ajat siten nostettuun, tai yleensäkään. Minä olen minä ja vaikka muut olisi kuinka hyviä, ihania, parhaita, paskoja, kus'päitä..niin minä olen minä ja kirjoitan parhaat minun runot. Nih!
Ashes to ashes mutta että nuin nopiasti? Kovin ikävä tapa heittää henkensä, veivinsä, lusikkansa nurkkaan, ottaa ja kuolla. Tulla tapetuksi by luonnonvoima vetää pataan. Arpa on heitetty, sanoi Julle Rubikonin ylitettyään. Tuosta lasketaan alkaneeksi Yatzyn historia;)
Päivään vuosien varrella mahtunut muutakin happeninkiä, esim. vuonna 62 jkr. Pompeii'ssä tulivuori otti ja hermostui, hela kaupunki ihmisineen hautautui tuhkaan ja laavaan. olen aina miettinyt että jos olisi rahaa ja talonpaikkaa....Miksi sen juurelle? Edes jokunen kilometri väliä, kiitos;)
Torstai toivoa täys'!, sanotaan vaan Aki Kaurismäen loistavassa elokuvassa ollaan Toivon tuolla puolen. Koitan olla spoilaamatta juonta jos ette ole vielä nähneet elokuvaa. Se verran voin kertoa että kyse on turvapaikahakijasta ja rakennenmuutoksen kourissa kieriskelevästä suomalaisten joukosta, joiden polut kohtaavat kun he yrittävät pärjätä tässä asenteiden koventuvassa ilmastossa. Jo kolmatta kertaa katsoin, ensimmäisen kerran ihan leffateatterissa.
Kaurismäkeläisessä tarinan kerronnassa yksityiskohdat ja ajalliset ristiriidat saavat tarkkaan mietittyjä muotoja:
Poliisi kirjoittaa seiskyt-luvun
kirjoituskoneella ja...
..ottaa sormenjäljet skanneri/läppärillä;)
Ja mitä olisi AK:n leffa ilman Kati Outista!! Lakoonisen tyylin mestari komppaa pikkuroolissa hyvin Sakari Kuosmasta, muutenkin kautta linjan hyviä, parhaita suomi-näytttelijöitä, näihin filmeihin lähtee kaikki vaikka ilman liksaa.
"Ravintola-ala on tuottoisaa. Kun ihmisillä
menee huonosti, ne juovat. Ja kun niillä menee
hyvin, niin silloin ne vasta juovatkin."
Ei kyllä käy kateeksi päähenkilöä joka kotitalon tultua ohjustetuksi ja noin yhdeksän kymmenestä lähisukulaista menetettyään, lähtee pakoon sisaren kanssa, salakuljettajia, poliiseja, kävellen valtiosta toiseen!..ja sitten suomalainen turvapaikanhakukäytäntö siihen päälle. Todellakin ollaan toivon tuolla puolen... .
Toki Helsingissä ulkomaanelävät kohtaavat juopuneita sankareita, ja kuten sanottu, näihin leffoihin lähtee kaikki, kuten Dome Karukoski:
Useassa leffassa on ollut sivuhahmona aivan sekopäinen kokki, niin tässäkin=) Kiinteistönvälittäjän esittelyssä nukkuu kauha kädessä seinää vasten;DD
Tuttuja naamoja..
Päivän annos!
Jimi Hendrix!
Kaurismäkeläiset ravintolat ovat kanssa ihan oma maailmansa, sellainen outo sekoitus menneitä vuosikymmeniä, tarjoilijoita ja hovimestareita. Lisäksi täynnä näitä jimihendrix-yksityiskohtia. Luin jostain lehtijutusta että näille yksityiskohdille on oikein oma, iso työryhmä, joka heittelee ilmoille ajatuksia ja sitten parhaat leffaan.
Tästä leffaan. Eräs kommentti jonka luin leffan ilmestymisen aikoihin I-S:n jutusta oli: Kaurimäen kaikki leffat on ihan paskoja! Yhtään en ole nähnyt, enkä katso!!
Minä taasen olen nähnyt liki kaikki ja voi suositella, ovat erikoisia mutta jotenkin hirveän tuttuja, surrealistisen otteen läpikäyneitä suomi-filmejä menneisyydestä, kuvia kadonneesta ajasta ja maailmasta. Hienoja!
Uuden keskussairaalan ulkoverhoilun terästangoiksi luulemani olivatkin, ainakin osa, valotankoja!! Vähänkö siisti idea!! Nyt parani fiilis tuosta "kuoleman omasta" vallan leikkisäksi;)
Kävin happihyppelyllä ja kiersi sairaalan...
..ja tajusin että ne terästangot onkin leditankoja.
Tältä puolen olenkin jo julkaissut kuvia.
Seurasin vähän aikaa ja oli sellaisia
alaspäin putovia valopisteitä, on
ilmeisen hyvin ohjattavissa olevat.
Kiva yllätys, oikein kiva, varsinkin kun sen huomaa tapahtuvan, onneksi en tiennyt;)
Sus'
Dirty Sweet - American spiritual
Tällaisen löysin, vähän kevyempää välillä..
P.s Koirarotutesti piti tietenkin tehdä, olen Mäyräkoira;DD
Pannaas lumiukkonen ihan enstex, yliopiston päärakennuksen (C) katoksen päälle joku oli käynyt luomassa ajan henkeen sopivan tarkkailijan:
I'll watching you,
every joint u smoke..
Kuten mainitsin viime viikolla, tai kaks taa, niin Harjunportaiden Ekocenterissä oli tammiale!! 100% Siistiä kun sai kantaa kotiin ilmaisia kirjoja!! Se olikin ainoa rajoitin, seitsemäntoista silti roudasin kahdella kerralla. Nyt on hetkeksi peruskivaa lukemista ja muutama oudompi.
Mäkelän Mämmi ltd. kuulostaa
kiintoisalta, Miedon bisnes? ;)
Jaa-a, siinä tärkeimmät, mitäs sitä nyt hirveästi asiaa olisikaan helmikuisen viikon tiistaina? Mut..tuli niin lyhyt postaus...no, kai tämä kelpaa, välillä pätkempi, ensi kerralla se itse hoponlainen, nyt pärjää mikillisellä;)
Sus'
P.s. Unohdin testata mikrofonia..."yksi hevonen, yksi hevonen, yksi hevonen..." ..ja näin sitä testasi itse Peer Güntin kitaristi-laulaja Timo NikkiLahden suurhallissa. Ööööö....kasiseiska? -kasi? Se ja sama, historiaa.
Olen siis armeijan käynyt;) Keväällä -89 valmistuin kauppaopistosta merkonomiksi, ja piti olla kesällä/syksyllä polvileikkaus joka siirtyi tulevaisuuteen. Noh, koska sain odotusajaksi B2-kuntoisuusluokituksen (A1 paras, A2 lasit, B1 jotain vaivaa, B2 ase pysyy kädessä, kelpaa C miinanpolkija D tää on rankka-vapautettu rauhan- ja sodan-ajan palveluksesta) joten ilmoittauduin esikuntaan että mites? Ja sieltä sanottiin että ensi viikolla alkaa miehistökurssit vaan et niihin enää ehdi mutta tule perjantaina syyniin niin laitetaan paperit kuntoon.
Handgrenades flying...
Missiles flying over head!!
SQn odottamaton hitti, tyksin.
Menin siis Jyväskylään ja kutsuntoihin, ja pääsin vuorollani sisään. - Mnjaahas, B-miehiä..minnes olisi halukkuutta?
- No, jos mieluummin lähelle kuin kauas pois?
- Meillä on B-miehen paikkoja Tikkakoskella, Keuruulla ja Mikkelissä..
- Se Tikkakoski kuulostaa hyvältä (itse asuin Vaajakoskella eli JKLn mlk:ssa jossa T-koskikin sijaitsee, tosin pohjoisessa, V on idässä, nykyään kaik' tyynni Jyväskylää.)
- Selvä .... milloinkas sopisi aloittaa? Koska oli sanottu ettei ehdi seur viikon erään niin heitin sen huumorilla:
- Miten olisi ensi maanantai? Majuri katsoi oikealle, vasemmalle, ja molemmat miehet hymyili, ja totesi:
- Kyllähän mies sotaan pääsee jos haluaa..ja leimasi paperit. Alokas II/89 pääsi armeijaan, Ilmavoimiin!!
Olin siinä ihmeissäni mutta ei kun kotikylälle, mutsille uutiset, pankkii hakemaan varusmieslainaa. Sain 3 000,- mk ja vietin tosi riehakkaan viikonlopun, mikäli muistan oikein, sain tuhlattua liki koko potin, taksilla ajelua, baareissa istumista, tarjoilua, jne.
Maanantaina velipoika heitti Tikkakosken länsirannalle jossa alokaskoulutus tapahtui. Ilmoittauduin ja tavarat haettiin, kaapitettiin, totuteltiin. Seuraavana aamuna se saatanan huuto ei unohdu - vajaa kuusi alkoi alikessujen meteli ja pian käytävällä ryntäili 150 I komppanian veripäämonnia elikkäs aamukasaa. Jäljellä 239 (tiesin pääseväni kahdeksalla, nimenomaan sen B2 tähden). - Aamutoimet, aikaa 3 minuttia!! (eli ehtii veden heittää).
Riviin, jonoon, mars, mars, osaaaaaaaaaaaasto seis!! Alokaskausi kului ja vala jännitti. En siitä muista sanaakaan vaan tosissani vannoin jotta veriuhri puolesta maan annetaan, jos tarvis. Tosissani olin ja vieläkin olen, jos sota tulisi ja oletettu vihollinen tulisi esimerkiksi idästä - varastaisin rynkyn, panoksia, räjähteitä ja menisin linjojen taa. Pirit ja Contit naamaan ja tekemään pahaa, niin kauan kuin henki kulkee ja jaksaa juosta karkuun;) Räjähtäisi kaikenlaista, useamman upseerin niittaisin. Nih!
Veljet sylissä, armeijassa,
verissäpäin, kuolleena vieressä..
Sotilas on ammatti joka ei vaan häviä.
Käskettiin kerran viedä osasto miehiä paikasta a paikkaan b. Minä heti natsat sain. ainakin ääneen, ja heitinkin sopivan partiohärön: Fillarinsatula, Kaasupoljin, Ylipitkä viineri elikkäs huudatin varusmiehiä. Well, illalla kävin vedenheitolla ja kuulim alik-tuvasta kuinka Sus' nyt ainakin laiteaan RauK:iin, kunnes joku muisti että olen B2nen, se siitä. hihitin tupaan ja unille=)
Olisin kyllä alikersantiksi halunnut, jäänyt varmaan kesäkapiaiseksikin. Intti sopii, kuten kaikki yhteisöt joissa on määritelty rakenne ja hierarkia, minun on aina helppo löytää paikkani. Partiossa kävin kaikki mahdolliset roolit läpi, se oli parasta koulua armeijaa varten. En halunnut rymytä intissä kun sitä oli tehnyt pentuna partiossa niin paljon, puhumattakaan että olisin kanniskellut telamiinoja (jotka siis sementtiä). Noup, siksi B2 ja sisään. En siis ole pitänyt es. täyspakkausta päällä 3 sekuntia pidempään: - Ei onnistu, selkään sattuu!! Ja kypärä lattialle, muut rojut samaan kasaan. Asesulkeisissa tuli oltua kun eivät muuta meille "vemppakoneille" (tyyppi joka onnistuu saamaan vapautuksia, eriasteisia. VP=vapaa palvelus VKKV=vas käden käyttövapautus, ynnä muuta. Clotaminia eli alunperin naisten kuukautisvaivoihin tehtyjä lääkkeitä ne jakoi joka vaivaa. Olivat jo osin vanhentuneitakin!! Muistan että oli filtteripussillinen, noin satakunta itselläkin pussissa, pelattiin sölöä... =) Näkkileipää näin juna-asemalla tuodun, vuosiluku 1942, se oli sitä kivikovaa.
Lentosotamies Sus' komennettii kirjuriksi Itäkomppaniaan. Se oli esikuntakomppania eli sieltä järjestyi miehitys autoille, vartiopaikoille, jne paskahommiin. Alakerrassa oli asesepän paja ja varasto, jossa oli mm. 40 000 peltistä sten-konepistoolia jotka Suomi oli ostanut sodan jälkeen briteiltä, ne oli tarkoitettu Norjan hyökkäykseen jota ei tullut. tarkoitus on ampua kaksi - kolme lippaallista, heittää ase pois ja uudella jatkaa. Kaikenlaista. Vain yhden kerran käytin valtaani ja nakitin itseni ja päästin tyypin lomalle, maksoi viinapullon joten olin perjantain tuiskeessa komppaniassa. Hauska viikonloppu=)
Itse olin kaverin kanssa siis ek-n kirjureita, Vic-20 tietokone piti kirjaa miehistä. Minä pelasin sillä lähinnä flipperiä;) Kaksi muuta kirjuria olivat viikkoväijyssä eli vartiossa tutka-asemalla, me hoidimme muut. Ajoin myös ajoittain sellaista rannalta rannalle transporteria, näki ja kuuli kaikenlaista. Ai niin, alokaskaudella olin hetken aikaa soittokunnan lauluosastossa, kesällä marssittiin JKLn katuja ja laulaa hoilotettiin balkanin sodan paluulauluja, Hurraa nyt komppania kotiamme kohti, Suomemme suloisille saloille, niin ja Paljon on kärsitty vilua ja nälkää...
Kävin inttikaverreiden luona muutaman kerran, oli helppo kirjoittaa itselle litterat ja ei kun junaan. Alavuudella käytiin, Marstion näin, ja Iisalmessa, siellä kojautettiin tj-paukkuja (tulenjohtopanos, kaamea ääni ja välähdys, huisin hauskaa nuorena miehenä;D).
Ilmavoimat. Hakaristi vanhempi kuin
Adolfin Nazien, ilmaisee valmiutta
kuolla maan puolesta.
Tapahtui syksyn aikana sitä sun tätä vaan samaa armeijahuttua kuin muutkin suoltaa;) Huvitti kun oltiin kirjureita niin kaveri laittoi kultaiset, ns. Pimppimagneetit" rinnuksille: oli ampuma-, urheilu-, ties mitä merkkejä, kaikki kultaisina, jopa hiihtomerkki!! Aika hyvin sillä oli syyskuu ja aloitimme kesäkuussa;D
Bristol Blenhein saapuu
Tikkakoskelle -44
Jäi mieleen kun sijaistin erästä kirjuria joka oli siinä tutka-asemavahtihommassa. oli jännää olla 3 ja ½ vrk omakotitalossa jonka tontti aidattu. Sitä aidanviertä piti kiertää ja RK-62ssa 30 kovaa panosta. Vähän oudon kiehtova valta-asema, voisin tappaa useamman, saan ampua jos joku tulee edes aidan viereen!! Huh, ase oli muutoinkin se jota kuumotin, tykkäsin ampua paitsi eräällä kerralla annoin aseen pois kun tuli oudompi olo, joku ihme itsetuhoetiäinen iski, seur vuosikymmen niitä sitten oltiin tekemässä, itsareita. Enkä ole tätä kertonut koskaan, nyt kerron. Mitäs näistä, kriisejä on ollut ja tulee.
Tammikuussa oli vain loppusota jäljellä ja senkin missasin kun polvet petti Raatikellarilla ja tulin kipsin kanssa takaisin loppuarmeijan ajaksi. Oli lasikuitua, tuttava töissä, kysyi väriä? No punainen tietty, kommunisti punainen!! Kyllä oli naurussa pitelemistä kun päivystävä upseeri sen näki;DD En siis päässyt ampumaan fosfori- eli valojuovaluodeilla (ei tarv putsata asetta) enkä Kessillä (tämä harmitti, kevytsinko olisi ollut kiva kokemus).
Syksyn aikana korjasivat sen oikean polven joka pitikin leikata ja taas kävi tuuri! Sen leikkasi lääkäri joka oli ollut kehittämässä tähystysleikkausta, näin polveni sisään, siisti kokemus.
Tuollaiset kasarmit.
Armeija oli ja meni, parempi kun kävin, sen sijaan että olisin sivariin mennyt. Tikkakoskella oli niitäkin, istuivat kentän laidan ok-talossa ja päivystivät puhelinta noin 16 kk. Joka ei koskaan soinut.
Lentosotamies
Sus'
kiittää ja kuittaa, ollos huoleton, poikas valveill' on!
