maanantai 1. helmikuuta 2021

Lentosotamies Sus' II/89 - tammi90

 Olen siis armeijan käynyt;) Keväällä -89 valmistuin kauppaopistosta merkonomiksi, ja piti olla kesällä/syksyllä polvileikkaus joka siirtyi tulevaisuuteen. Noh, koska sain  odotusajaksi B2-kuntoisuusluokituksen (A1 paras, A2 lasit, B1 jotain vaivaa, B2 ase pysyy kädessä, kelpaa C miinanpolkija D tää on rankka-vapautettu rauhan- ja sodan-ajan palveluksesta) joten ilmoittauduin esikuntaan että mites? Ja sieltä sanottiin että ensi viikolla alkaa miehistökurssit vaan et niihin enää ehdi mutta tule perjantaina syyniin niin laitetaan paperit kuntoon.


Handgrenades flying...
Missiles flying over head!!
SQn odottamaton hitti, tyksin.

Menin siis Jyväskylään ja kutsuntoihin, ja pääsin vuorollani sisään. - Mnjaahas, B-miehiä..minnes olisi halukkuutta?

 - No, jos mieluummin lähelle kuin kauas pois? 

- Meillä on B-miehen paikkoja Tikkakoskella, Keuruulla ja Mikkelissä.. 

- Se Tikkakoski kuulostaa hyvältä (itse asuin Vaajakoskella eli JKLn mlk:ssa jossa T-koskikin sijaitsee, tosin pohjoisessa, V on idässä, nykyään kaik' tyynni Jyväskylää.) 

- Selvä .... milloinkas sopisi aloittaa? Koska oli sanottu ettei ehdi seur viikon erään niin heitin sen huumorilla: 

- Miten olisi ensi maanantai? Majuri katsoi oikealle, vasemmalle, ja molemmat miehet hymyili, ja totesi: 

- Kyllähän mies sotaan pääsee jos haluaa..ja leimasi paperit. Alokas II/89 pääsi armeijaan, Ilmavoimiin!!


Olin  siinä ihmeissäni mutta ei kun kotikylälle, mutsille uutiset, pankkii hakemaan varusmieslainaa. Sain 3 000,- mk ja vietin tosi riehakkaan viikonlopun, mikäli muistan oikein, sain tuhlattua liki koko potin, taksilla ajelua, baareissa istumista, tarjoilua, jne.

Maanantaina velipoika heitti Tikkakosken länsirannalle jossa alokaskoulutus tapahtui. Ilmoittauduin ja tavarat haettiin, kaapitettiin, totuteltiin. Seuraavana aamuna se saatanan huuto ei unohdu - vajaa kuusi alkoi alikessujen meteli ja pian käytävällä ryntäili 150 I komppanian veripäämonnia elikkäs aamukasaa. Jäljellä 239 (tiesin pääseväni kahdeksalla, nimenomaan sen B2 tähden). - Aamutoimet, aikaa 3 minuttia!! (eli ehtii veden heittää).

Riviin, jonoon, mars, mars, osaaaaaaaaaaaasto seis!! Alokaskausi kului ja vala jännitti. En siitä muista sanaakaan vaan tosissani vannoin jotta veriuhri puolesta maan annetaan, jos tarvis. Tosissani olin ja vieläkin olen, jos sota tulisi ja oletettu vihollinen tulisi esimerkiksi idästä - varastaisin rynkyn, panoksia, räjähteitä ja menisin linjojen taa. Pirit ja Contit naamaan ja tekemään pahaa, niin kauan kuin henki kulkee ja jaksaa juosta karkuun;) Räjähtäisi kaikenlaista, useamman upseerin niittaisin. Nih!


Veljet sylissä, armeijassa, 
verissäpäin, kuolleena vieressä..
Sotilas on ammatti joka ei vaan häviä.


Käskettiin kerran viedä osasto miehiä paikasta a paikkaan b. Minä heti natsat sain. ainakin ääneen, ja heitinkin sopivan partiohärön: Fillarinsatula, Kaasupoljin, Ylipitkä viineri elikkäs huudatin varusmiehiä. Well, illalla kävin vedenheitolla ja kuulim alik-tuvasta kuinka Sus' nyt ainakin laiteaan RauK:iin, kunnes joku muisti että olen B2nen, se siitä. hihitin tupaan ja unille=)

Olisin kyllä alikersantiksi halunnut, jäänyt varmaan kesäkapiaiseksikin. Intti sopii, kuten kaikki yhteisöt joissa on määritelty rakenne ja hierarkia, minun on aina helppo löytää paikkani. Partiossa kävin kaikki mahdolliset roolit läpi, se oli parasta koulua armeijaa varten. En halunnut rymytä intissä kun sitä oli tehnyt pentuna partiossa niin paljon, puhumattakaan että olisin kanniskellut telamiinoja (jotka siis sementtiä). Noup, siksi B2 ja sisään. En siis ole pitänyt es. täyspakkausta päällä 3 sekuntia pidempään: - Ei onnistu, selkään sattuu!! Ja kypärä lattialle, muut rojut samaan kasaan. Asesulkeisissa tuli oltua kun eivät muuta meille "vemppakoneille" (tyyppi joka onnistuu saamaan vapautuksia, eriasteisia. VP=vapaa palvelus VKKV=vas käden käyttövapautus, ynnä muuta. Clotaminia eli alunperin naisten kuukautisvaivoihin tehtyjä lääkkeitä ne jakoi joka vaivaa. Olivat jo osin vanhentuneitakin!! Muistan että oli filtteripussillinen, noin satakunta itselläkin pussissa, pelattiin sölöä... =) Näkkileipää näin juna-asemalla tuodun, vuosiluku 1942, se oli sitä kivikovaa.

Lentosotamies Sus' komennettii kirjuriksi Itäkomppaniaan. Se oli esikuntakomppania eli sieltä järjestyi miehitys autoille, vartiopaikoille, jne paskahommiin. Alakerrassa oli asesepän paja ja varasto, jossa oli mm. 40 000 peltistä sten-konepistoolia jotka Suomi oli ostanut sodan jälkeen briteiltä, ne oli tarkoitettu Norjan hyökkäykseen jota ei tullut. tarkoitus on ampua kaksi - kolme lippaallista, heittää ase pois ja uudella jatkaa. Kaikenlaista. Vain yhden kerran käytin valtaani ja nakitin itseni ja päästin tyypin lomalle, maksoi viinapullon joten olin perjantain tuiskeessa komppaniassa. Hauska viikonloppu=)

Itse olin kaverin kanssa siis ek-n kirjureita, Vic-20 tietokone piti kirjaa miehistä. Minä pelasin sillä lähinnä flipperiä;) Kaksi muuta kirjuria olivat viikkoväijyssä eli vartiossa tutka-asemalla, me hoidimme muut. Ajoin myös ajoittain sellaista rannalta rannalle transporteria, näki ja kuuli kaikenlaista. Ai niin, alokaskaudella olin hetken aikaa soittokunnan lauluosastossa, kesällä marssittiin JKLn katuja ja laulaa hoilotettiin balkanin sodan paluulauluja, Hurraa nyt komppania kotiamme kohti, Suomemme suloisille saloille, niin ja Paljon on kärsitty vilua ja nälkää...


Kävin inttikaverreiden luona muutaman kerran, oli helppo kirjoittaa itselle litterat ja ei kun junaan. Alavuudella käytiin, Marstion näin, ja Iisalmessa, siellä kojautettiin tj-paukkuja (tulenjohtopanos, kaamea ääni ja välähdys, huisin hauskaa nuorena miehenä;D).


Ilmavoimat. Hakaristi vanhempi kuin
Adolfin Nazien, ilmaisee valmiutta
kuolla maan puolesta.

Tapahtui syksyn aikana sitä sun tätä vaan samaa armeijahuttua kuin muutkin suoltaa;) Huvitti kun oltiin kirjureita niin kaveri laittoi kultaiset, ns. Pimppimagneetit" rinnuksille: oli ampuma-, urheilu-, ties mitä merkkejä, kaikki kultaisina, jopa hiihtomerkki!! Aika hyvin sillä oli syyskuu ja aloitimme kesäkuussa;D 


Bristol Blenhein saapuu 
Tikkakoskelle -44


Jäi mieleen kun sijaistin erästä kirjuria joka oli siinä tutka-asemavahtihommassa. oli jännää olla 3 ja ½ vrk omakotitalossa jonka tontti aidattu. Sitä aidanviertä piti kiertää ja RK-62ssa 30 kovaa panosta. Vähän oudon kiehtova valta-asema, voisin tappaa useamman, saan ampua jos joku tulee edes aidan viereen!! Huh, ase oli muutoinkin se jota kuumotin, tykkäsin ampua paitsi eräällä kerralla annoin aseen pois kun tuli oudompi olo, joku ihme itsetuhoetiäinen iski, seur vuosikymmen niitä sitten oltiin tekemässä, itsareita. Enkä ole tätä kertonut koskaan, nyt kerron. Mitäs näistä, kriisejä on ollut ja tulee.

Tammikuussa oli vain loppusota jäljellä ja senkin missasin kun polvet petti Raatikellarilla ja tulin kipsin kanssa takaisin loppuarmeijan ajaksi. Oli lasikuitua, tuttava töissä, kysyi väriä? No punainen tietty, kommunisti punainen!! Kyllä oli naurussa pitelemistä kun päivystävä upseeri sen näki;DD En siis päässyt ampumaan fosfori- eli valojuovaluodeilla (ei tarv putsata asetta) enkä Kessillä (tämä harmitti, kevytsinko olisi ollut kiva kokemus).

Syksyn aikana korjasivat sen oikean polven joka pitikin leikata ja taas kävi tuuri! Sen leikkasi lääkäri joka oli ollut kehittämässä tähystysleikkausta, näin polveni sisään, siisti kokemus. 


Tuollaiset kasarmit.


Armeija oli ja meni, parempi kun kävin, sen sijaan että olisin sivariin mennyt. Tikkakoskella oli niitäkin, istuivat kentän laidan ok-talossa ja päivystivät puhelinta noin 16 kk. Joka ei koskaan soinut.


Lentosotamies 

Sus' 

kiittää ja kuittaa, ollos huoleton, poikas valveill' on!



Ennen inttiä piti olla sivaria!!
Kaverin kanssa marssittiin(v-1981)
 jonkun solttuosaston perässä ja huudettiin tätä!! 
Exploited!! Barmy Army!!


17 kommenttia:

  1. Brothers in Arms on kyllä hieno kappale. Surullinen, mutta hieno! Dire Straitsin ehdottomasti paras biisi minun maun mukkaan luokiteltuna. Armeijaan olisin aina halunnut, vähän kateellinen ollut siitä yhteisölllisyydestä mitä miehet siellä muodostivat. Hyvä kapiainenkin minusta olisi tullut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telegraph raodin ylitänyttä ei ole mutta Brot on oikein hyvä. DS on parhaimmillaan hitureissa.

      Poista
  2. Taas nää kommentit lehtää bittillään!

    VastaaPoista
  3. Ri lennä, tarlostus vain päällä kun tuli vähän trollin kakkaa eteiseen;D

    VastaaPoista
  4. Luin postauksen. Armeija on tuntematon paikka, mutta huvitti oikea polvileikkaus, minulta leikattu vasen. Tuli kokeiltua kauan sitten autolla koivun runkojen kestävyyttä. Hyvin kestivät ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa on leikattu se vasenkin, eivär sitisiteet kestäneet kun vähän venähdin;)

      Poista
  5. Jos ois tiennyt juonistas Tikkakoskella, oisin kirjoittanut ystävällismielisen kirjeen ystävälleni Maijalle ja sen jälkeen ois ollut Sue'lle toisenlainen meno ;) Oisit joutunut naiskomentoon - usko pois - ja vain näennäisesti kilttiä olis ollut elo ;) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oneksi sinäkään et kaikkea tiedä, huoh...;D

      Poista
    2. Nii-in, nyt kannattaa huokaista helpotuksesta, etten tiennyt konnuuksistasi tuohon aikaan.
      Toisaalta... tuolloin mä olin vielä kiltimpi ja ujompi kuin nyt *pyörittää silmiään hän*

      Poista
    3. Olin oikeasti kiltti sotilas;)

      Poista
    4. Tietenkin olit. Meidän tuore hum.kandi opetteli tuolloin juoksemaan ja puhumaan. Hullua :D

      Poista
  6. Hyvää musaa ja inttitarinaa! Mä en tainnut edes tietää mistään armeijalainasta - Hiukkavaaras II/85 ja kerran iltalomilla, kun haettiin seur vkonlopuksi kaverin kans paikkaliput keskellä vkoa. Olin niin uskollinen tulevalle vaimolleni, eikä oikeestaan muutenkaan kiinnostanu baarit, oli turhaa kun olin jo löytänyt sen. 😊 Ja oltiin tosiaan molemmat kirjureita, mä ihan vaan siinä meidän kassulla käytävän toisella puolella. Tietokonetta näkyi meillä vasta varusmiestoimikunnan kellaris C64:na, joka oli aina käytös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Vic-20 oli kyllä jo silloin vanhentunut;DD Mutta kyllä sillä äijät laskuissa piti.

      Poista
    2. AM oli muuten myös kirjuri, muutama vuos aikasemmin, merivoimissa.
      Just eilen kuulin konnuuksista siltäkin ajalta.
      Timo Kyttä; me mentiin silloin puhelimessa kihloihin, kihlapäivä oli tarkkaan laskettu aika niin että sormuksissa oli oikea päivämäärä.
      Suvun tapa, toi puhelinkihlaus 😂

      Poista
    3. Kirjureita kaikki tyynni;DD Jopas sattui. Puhelinkihlaus perinteenä kuulostaa vähintäänkin oudolta, sorry;DD

      Poista
    4. VICci oli aika edistyksellistä, kun meillä toimistos ei ollut muuta sähköistä kuin lamppu. Kirjoituskoneella vedettiin kolmet kappaleet paperia kerralla. Tuo oli muuten heti mulle hyvä käyttö yläasteen konekirjoitustunneille, kun kapteeni oli kypsynyt edellisen saapumiserän kirjureihin ja piti testin kirjuriehdokkaille, jossa vierestä kattoi miten konekirjoitus sujuu. 😊

      Mullakin oli kihlat just armeijan ohessa -85 mutta en muista hoksasinko sitä mitenkään lomiin hyödyntää. Sen muistan, että kun muut oli lomakokees, niin mä olin lomilla ja pääsykoetta tekemäs Tampereella. 😁 Mutta puhelinkihlaus on mullekin tosiaan uus termi. Oppia ikä kaikki.

      Poista
    5. Yäasteen kaksi vuotta ja kauppiksen kolme enkä vieläkään osaa kirjoittaa katsomatta sormiin;D Käytössä ehkä nelisormijärjestelmä ja typot taattuja!!

      Poista

Jättäkää jonkinlainen merkki, ihan riittäisi Luin postauksen ja oli jees/paska/tylsä/valitse jokin adjektiivi tähän;)