Löysin tosi vanhan Jimmy Pagen sinkun, kyllä lähtee roketti!! Vuodelta 1965, tämän jälkeen meni kolme vuotta ja laittoivat Yardbirdsin tulille New Yardbirdsinä, oli sovittu scandinavian kiertue mikä piti hoitaa, esiintyivät sillä nimellä myös Helsingissä, Led Zeppelin siis.
Puhelin katosi, silti ei ahdista, jotenkin tuntuu et se on tallessa ja saan takaisin, outo olotila, sano.
Tässä odotellessa nautin puhelittomuudesta, vapauttavaa!!
Let it roll, babe, it's rock, its gotta roll...!!
Osavuosisynttäreitä tässä viettäessäni (täytin 53 10/12v) keksin viime vuosien hittilelu spinnerille uuden käyttötarkoituksen. Itse käytän sitä sen alkuperäisessä tarkoituksessa, on kehitetty add- ja d/hd -asiakkaille mekaaniseksi apuvälineeksi, sitä spinnautellessa keskittyminen keskittyy ja häiriö vaimenee ja pystyy tekemään asioita, keskittyneesti. Itsellä hillitsee lievän levottomuuden pois.
Vaan nyt niitä suosikkilelujen tapaan lojuu kirppareilla ja siellä sun täällä, täytyy keksiä hyöty- eli jatkokäyttöä, paljon uhrattu kapitalismin alttarille luonnonvaroja jotta lapsikansalaiset (ja -mieliset;) saadaan tyydyttyneiksi, tasapainoon josta heidät suisti markkinamiehen psyykkaava mainoskampanja, saatanan kapitilaistisiat!!
Asiaan! Esittelen Hippiruletin:
Olkaat varoitetut!!
Erittäin vaarallinen, äärimmäisen agressiivinen, aseistettu (mm. teroitetut kulmahampaat, osaa käyttää kättä pidempää) ja supererakoitunut luonne, legendaarinen Pupumau on noussut haudastaan. Haudasta, jonne hänet yksi kristikunnan suurimmista ja rohkeimmista ritarihahmoista toimitti, professori Klaus von Kulaugsendriksen kommentoi uutista seuraavasti:
"On jälleen aika kaivaa esiin Pyhä Kraanaatinheitin ja uskollinen Magnum 0,44 ja lähteä mutanttijahtiin!!"
Kuten vanhemmat lukijamme muistavat, Pupumaun verinen vendetta 1989-90, kesti noin kolme viikkoa, vaatien 16 kuolleen ja 52 haavoittuneen uhrauksen, ennenkuin K.Von Kulaudsenriksen sai niitattua tuon sekasikiön, jäniksen ja kissan risteymän. Sen sanottiin karanneen samasta hermomyrkkyjen testauslaitoksesta kuin edeltäjänsä 1971, Tappaja-Jäniksen (eng Killer-Rabitt).
Monty Python -niminen draamadokumentaristiryhmä esittää alla lyhyen katsauksen Tappaja-Jäniksen eliminoinnista, samaa tekniikkaa hieman järeämpänä versiona käytti K. von K Pupumaun (engl Bunnykat) poistamisen maailmankartalta:
Tavoitimme Pupumaun puhelimitse ja kysyimme onko hän kostonhimoinen maattuaan haudassaan kolmisenkymmentä vuotta?
"Onnekseni eräs hyvä ystäväni on tässä vuosien saatossa perehtynyt ylösnousemukseen ja hän päätti kokeilla oppejaan minun vaatimattomaan hahmooni. Tarkoitukseni ei ole alkaa riehumaan, reilu 30 vuotta multaa suussa saa ajattelemaan vaihtoehtoja... . Aion alkaa viljelemää porkkanoita, perunaa ja selleriä, alan siis maapupujussiksi. Menneet on menneitä.. . Ja nyt, jos sallitte, haluaisin soittaa teille biisin jonka kävimme äänittämässä tänä aamuna, se selventää Pupumaun 2.0 tunnelmia. Sen nimi on Behind Beasts eyes:
-No one knows what it's like to behind beasts eyes, I have always been only lonely...
Biisi loppuu, puhelu katkeaa. Jäämme odottamaan jatkoa, onko Pupumau todellakin noussut kuolleista viljelläkseen porkkanaa vai onko tämä vuosituhannen ensimmäisen sarjapupulahtauksen alku, verisen uran osa kaksi, road to raing of blood...
Sopivasti pimenevään syksyyn mustanhassunhauskaa tiistaita :D
(ja pilkun laitat ed.lauseessa mihin?)
Sus'
P.s. Proffan sukunimi kuulosta hassulta äänen sanottunaa, kokeile!
Käteisellä mennään tänään ja vieläpä Jussin rahoilla eli Johnny Cash jonka olemus, elämäntarina ja biisit alkavat olla jo lager than life -osastoa. I Walk the Line on kuulunut suosikkeihin aina, samalla nimellä on tehty myös loistava leffa, suosittelen.
Mutta vasta American Recordings'it teki todellisen vaikutuksen, nuo mies ja kitara -versiot kaikenmaailman hiteistä. Hurt on mieletöntä tulkintaa ja pesee alkuperäisen huumesekoiluhörhön tekeleen kuus- nolla, sorry Nine Inch Nails mutta näin se pitää heittää:
Soundgardenin Rusty Cage on huima roketti joka taipuu yllättäen erittäin hyvin myös truba-biisksi, arvostan:
Yksi päivä kirjoittamatta ja heti kauhea himo naputtaa, tähän postaamiseen jää koukkuun, pahus;)
Sähköpotkulaudoista on ollut jupinaa ja sietää ollakin. Ihan kuin mitkään sovitut säännöt eivät koskisi tätä uutta liikkumismuotoa. Haluaisin näihin alkolukot ja jonkinlaisen ajokortin, perkele! (Samoin lemmikkieläinten ottamiseen pitäisi käydä joku kurssi ja saada lupa mutta en nyt mene siihen.)
Kuinka ihminen jonka korvien välissä on maailmankaikkeuden hienoin ongelmanratkaisulaitteisto eli aivot, joista on syntyneet suhteellisuusteoriat, menty kuuhun ja niin edelleen, voi päätyä tällaiseen parkkeerausratkaisuun? Kun on blokattava koko tila niin sitten blokataan koko tila, paskan väliä mihin skuuttinsa jättää?? Ärrinmurrinperkele!! nih!
Ja kun saa itsensä raivoon, täytyy stressiä purkaa joko rikkomalla jotain, tai tekemällä jotain rentouttavan luovaa, valitsin jälkimmäisen ja häröilin kynttilällä ja hile-teoksella, kivasti kimmeltää;)
Ihan oma Milwaukeeni, tehty in Germania. Outo nimi, outo valmistusmaa mutta lostavan ihunainen fillari. Rakastan levyjarruja. Ajattelin ostaa lisävarusteeksi peräkärryn, saisi kauppareissut tehtyä helpommalla. Tykkään maastofillaristani hullun lailla, tuplalukotkin pihassa.
Visiteerasin näillä sivuilla ja löysin kivan, salaperäisen, houkuttelen maalauksen jonka olen nyt varannut, neuvottelut hieman kesken, mutta uskoisin taulun olevan pesässä tammikuussa, itselle synttärilahjaksi ajoitin.
Psykedeeliseltä
Sujelta
ihanaista lauantaita ihan kaikille!!
(muieten..ah, rakastan suomen kielen sijamuotoja, jihuu!!)
Torstai, 9. huhtikuuta vuonna 2020, julkaisin tämän blogin ensimmäisen postauksen. Korona oli juuri alkanut jylläämään, kevään mittaan oli varmistunut että kyse on jostain ylivittumaisesta flunssasta jolla on outoja oireita.
Edellisenä vuonna oli hajonnut atk-laitteisto ja olin tuumaillut, jotta mitäpä minä, joutilas hukka, netillä teen. Koronasta johtuva eristäytyminen muutti mielen, kone oli hoidettava ihan jo mielenterveyden takia. Kävi tuuri ja kaverilla sattui olemaan ylimääräinen pöytäkone jollaisista tykkään, en ole läppärieläin.
Aikaa myöten eli sen vuoden loppuun mennessä, tahti julkaista asiaa ja huttua vain kiihtyi, ja vuodenvaihteessa päätin alkaa julkaista joka päivä. Kesän korvilla suunnittelin että eiköhän ole aika lomailla vaan vielä oli pulputettava kesä, ja nyt syksyyn kun ollaan päästy, niin nyt... .
On ollut sellainen olo jo pari viikkoa, että sisällä ei ole enää mitään oleellista jonka haluaisin tuoda esiin, nostaa kissaa pöydälle, muistuttaa jostain, jne... . Ei ole tyhjän paperin kammoa eikä writer's blockia , ihan muuten vain tuntuu siltä että nyt ei enää ole mistä ammentaa. Pitää elää välillä, että ehtii tulla uusia aatoksia, reissuja ynnä muita sosiaalisia tapahtumia joista raportoida ja sen sellaista. Saas nyt nähdä kauan jaksan olla kirjoittamatta kun ollut rutiinia niin pitkään, mutta tämä on niin normaalia minua, aloitan jotain, nostan sen liitoon ja kun kantaa omillaan niin... . Voisi tulla joku ja jatkaa jos olisi sellainen , yleistajuisen sivistävä blogi vaan kun tämä rakentuu puhtaasti persoonalle niin...jospa jossain on salattu lapsi joka ottaa ja jatkaa nimellä Sus'son;D
Tosin en ole kuoppaamassa blogia, en toki, mutta se on saavuttanut ne tavoitteet jotka, nyt tajuan, sille määritelleeni mielessäni. Tuli, näin ja hauskuutin/sivistin/kerroin mielipiteeni vähän asiasta kuin asiasta, avasin itseäni kaiken kansan ottaa opiksi virheistäni ja poimia ehkä jotain matkaan niistä johtopäätöksistä joita olen muodostanut matkani varrella kohtaamistani asioista. Sen tietäminen että edes yhtä ihmistä on saanut puskettua oikeaan suuntaan, muuttamaan jotain, olemalla esimerkkinä tms, on aina riittävän hyvä syy isollekin työmäärälle. Ja olen muutaman viestin saanut, kiitos niistä. Vaan nyt...
..olen tyhjä. Tasa-painossa, purettuna, valmiina ottamaan lisää lastia, ruuma avoimena kohden huomista (luin meri-aiheisen tarinan, väkisellä pyrkii pintaan..), tyytyväinen, jopa onnellinen, utelias... .
Palataan astialle kun taas tulee mieleen jotain naputeltavaa ja ihan treenaamisen tähden pitänee osallistua krapuihin ajoittain, sekä sat classeja, niitä on aina kiva tehdä!! Runoja tietty.
Mukavaa syksyn jatkoa ja kohtahan tässä jo joulua pääsee hehkumaan, lahjoja paketoimaan ja ...kivaa!!
Sus'
