Tämä nostalgiatarina vie kesään 1982. Olin 14-vuotias, römeä-ääninen miehenalun esiaste, kokoa tosin löytyi se 194cm kun juuri tuolloin venähdin, viimeiset 14cm tuli haipakkaa muutamassa kk ja kyllä teki kipiää. Se kasvu siis. Auts.
Kasvua tapahtui myös henkisellä puolella. Koin elämäni ensimmäisen, kaikenkattavan hullaantumisen taideteokseen. Musiikki vei mennessään, tai oli jo vienyt pari v aiemmin kun sisäinen tarve pakotti opettelemaan rumpuja sekä bassoa. Mutta nyt kolahti ja lujaa!! Musiikki sai minut täysin valtoihinsa ja jos olisi ollut sanomana että tapa kaikki nössöt ja heti, olisin varmaan jopa harkinnut. Vaikuttavaa!
Iron Maidenin Number of the beast, sitä luukutin hulluna koko kesän. Levy oli ilmestynyt 22.maaliskuuta ja minulle se alkoi jytistä joskus toukokuun lopulla kun sen jostain nauhoitin.
Seitsemäs luokka oli läpäisty ja kesä alkoi auringon rällöttäessä taivaan täydeltä. Sus' steppailee pitkin Vaajakosken raittia, Jyväskylän maalaiskunnassa. Olkapäällä on joku sviidun boombox, c-kasetteja toistava mölytoosa,
"-Laita se saatanan melusaaste pienemmälle hippi tai saat pataan!!"
Olisin voinut kuitata heiton vetoamalla aaceesalaman todistukseen Rock'n'roll ain't noise pollution, vaan en ollut tuolloin vielä niin sanavalmis ja päätön kuin nykyään. Tänäpänä saatan sanoa ihan kenelle vaan ihan mitä vaan, ei se ujoudesta jää sanomatta.;D
Kuva Vaajakosken rautatieasemalta.
Vas.näkyy Pandan vanha puoli, isä ja äiti olivat
kuuskööt lopusta seiskyt puoleenväliin
tuolla töissä. Panda -lapselta ei karkit loppuneet=)
Noin kaksi ja puoli kuukautta, sen 10 viikkoa, 75% ajasta soitin samaa kassua, Rautaneito huusi petojen lukuja ja kukkahatut oli oikeasti paniikkikohtauksen vallassa. Musa jytisi, ei edes tytöt saaneet huomiota teiniltä, niin valtavaa oli tunnehyöky musasta. Bruce kirkui ja murisi, melodiat kirkkaina läpi biisin. joka soitettiin kovalla mutta rennolla kädellä, Kunnon turpaanvetoa hymyssäsuin, osuu muttei satu. Paitsi kun pogoo ja pomppii, ottaa lipat ja polvi sanoo: -tää ristiside ei nyt veny samaan kuin Bruce, naps! Ja puukkoa sekä kipsiin. Sellaista tämä roketin tykkäily.
Basistin bändi, basistin biisit. Run to the hills!!
Tuona kesänä vedin muuten ekat kännit, mehukatillinen kiljua, naapurin pojat myi. Kävelin Koivurantaan (tanssilava) noin 4 kilsaa junanrataa pitkin. Maksoin sisään, Pelle Miljoonan keikka, vaan ennen yykaakooneetä oksensin sellaisen iloisen oranssin laatan. Lähdin kotiin kun tuli orpo olo. Ei niin hyvä kokemus, silti juominen jatkui 37 vuotta. Sitkeä kaveri tämä alkoholi.
Iron Maiden jäi soittoon, edelleen silloin tällöin iskee IR-vaihde. Kiitän Luojaa tahi muuten vain vastuussa olijaa IR:n lukuisista live-tallenteista, IR toimii lavalla parhaiten!!!
"I 'm not a number, I'm a free man!!! -Ha..haha..hahahahahahahahaaaaaa!!!"
...ja....
"Six-six-six, the number of the PIGS (ei vaan, beast)"
....sekä....
"I'm waiting, in my cold cell"
Yksi levyn parhaimmista biiseistä, keikkaklassikko, siglehitti, kaikkea mitä voi toivoa räyhäkkään riemulliselta hiustenheilutusanthemilta, sielukkaan jylhältä ja eeppiseltä,
Hallowed by the name:
Sellainen nostalgiapläjäys, kyllä tällä arvontaan voi osallistua. (Noin es.merkin omaisesti, en tietenkään laita omaa nimeäni arvontahattuun. Ja saan siitä samalla syyn siihen että tekstissä on virheitä, laiskasti kirjoitettua huttua...
"ööö..se oli vaan sellainen esimerkinomainen.....siksi vaan huitaistu....kyyyyyyllähän mä normisti heitä parempaa kamaa, blaa-blaa.."
Mut siis joo, ei kun näppis rätisemään, arvonta siis 22/4-20
Susi -taideteossarja saa kesän aikana arvoisansa päätöksen. Teos nro 4 eli Sudet chillaa joenrannalla on löytänyt tekijänsä. Kuvahain susikuvia ja -piirroksia ja eräs tatskakuva oli nääpistämisen arvoinen;
Kaikki oikeudet ja velvollisuudet by Jenna K
Kuvan klikkauksella pääsin blogiin ja kun kerroin projektista Jenna lähti ilomielin mukaan. Joten taas ilman erikseen ajattelua ja ohjailua, tekijäksi löytyi naisimmeinen. On se jännää, hyvin jännää!!
Eli siis, kaikki kuvat on eri tekniikoilla: öljy, akryyli, vesiväri ja tussi, tämä viimeinen tehdään pastelliliiduilla. Ja kaikkien tekijöinä on ollut/tulee olemaan nainen. En sitä mitenkään erikseen tarkoittanut vaan kylllä tämän viimeisen kohdalla jo toivoin. Itseasiassa viitostyön tekijän piti tehdä myös nelonen vaan elämä on. Joten siis puhtaalla johdatuksella löysin naaraan piirtämään alfaansa. Jos vielä joku ei tiedä niin susilaumat ovat matriarkaalisia.
Varasin toiveikkaana heinäkuun loppuun risteilyn. Epäilen suuresti jottako laivat jo silloin risteilee vaan toivossa täytyy jatkaa matkaa tässä murheellisen koronan laaksossa. Eikä tuo varaus mitään maksa, onpahan siellä jos meno vapautuu. Ja jos peruuntuu, voi varata uuden matkan ja fiilistellä sitä, tulevaisuustärppejä on hyvä heitellä ja olla kalenterissa.
Sujuvaa sunnuntaita,
Sus'
Norsut on vielä parempia. Niiden laumaa johtaa mummo eli lisääntymisiän ohittanut naaras. On myös niitä harvoja lajeja, joilla naaraat elää vielä senkin jälkeen, kun eivät enää voi saada jälkeläisiä. Mummous kunniaan!
VastaaPoistaSusi on käytännöllisempi, kun ikää tulee susi jättäytyy laumasta pois, etsii sopivan kuusen ja käypi odottelemaan kuolemaa. Viikatemies kunniaan!
PoistaKun susi lähtee laumasta ja ennen kuin löytää uuden, niin se väli ja tuo kuoleman venaus on ainoat ajat jolloin susi on oikeasti yksin, eli sinänsä hassu sanonta tämä yksinäinen susi.