Yksinkin hyvä, kaunihmpi silti kaksin
Vuoristoratamaiset tunteet on miestä heitelleet
Nuorna halitsematonta heiluntaa, ja askeleet,
Jotka säpinästä toiseen aina vei…
Aikuisuuteen sentään jotain otetta, lipsuvaa
vaan silti osaan jo ohjata, kohden logiikkaa
Liiallisen määrän sydämiä, sanon ei!!
Rakkaudet kuin kaivoonhyppyjä, aina jään
Yksin sinne, ylös huhuilen, niin pimeään
Hyvä ei tullut vaan uskoain, en menettämään
suostunut periksi antamaan, vaikk’ yhtenään
Torjuntoja, väistöjä, ghostaamisia…
Nyt löytänyt onnen, rauhan, tason saavutin!
Sen mitä koskaan pitänyt nähdä, kokea, olen in,
Outkin jos vain haluan, mitä vaan..
Vaan kuvitella naista, vierelle, polulle kulkemaan
Kaiken kauniin ja pahan, ihanan ja ruman oppimaan
Niistä kaiken ja mitä sillä aikaan…
Ajatustasojen nousevan valaistumisen kautta
Aikaa aikaa koittavan, aamuisen sumun lautta
Kunnes saapuu, noutaa ja vie pois, kuolemaan
Ruumiin hajoavan ilolla jo jättää, viimein saan!!
Portteja, madonreikiä, hengen luotuja..
Olentoja outoja kuin itse!!
Kohtaavat, syvä niin on katse,
Ymmärrys parempi ois’, sinuun
Jos kohtasin, ja rakkautes’ minuun
Jäljen kosketuksen, tunteen rakkauden
Voimalla sen, ja liikun, nopeudella ajatuksen..
Sus’220525
Ei olla sveduja, venakoiksikaan tulla
Katson horisonttiin, viivaan kaukaiseen, vieraan maan
Rantaan ruotsalaiseen, hannu hanhineen, ja hymyilen
Ei enää olla vailla, kaikkea mitä saaneet, on meillekin
Tullut kiekomitalleja, rock-tähtiä eikä Abbaa, Miks surisin?
On suomalainen itsetunto noussut kukoistukseen
Nokiat ja naiset urheilussa esiin tulleet, eteen!
Astuneet niin armeijaan kuin rockenrollsirkukseen
Paikkansa, arvonsa tuntevat ei enää Hilma veteen
kahlaa sydäsuruissaan, suomi-filmiin jääneet!!
Ch:
”Unelmansa pienet vakan alle kätkee suomalainen,
Toivonsa lauantaisin herää , nytkö lotosta sen voiton`?
Vaikkei silti töitä jätä, tekemistä olla täytyy, ikuinen
ei ole rahakirstun määrä, varalle kurjuuden koiton”
2.
Katson kotimaahan, aavaat laakeet, kukkulat keskisen
Suomenmaan olemme saaneet, vapauden ja J.Leskisen
Kunhan vasruumiehet kera rahojen, eivät antais’ putsata
Taskujaan, ei laskujaan, maksamatta voi, täytyy pantata
On suomalainen itsensämyynti vieläkin vaikeaa
Ja mollissa biisit suosituimmat, oi niin haikeaa
Melankolinaa jot’ ymmärrä ei muut, onnellistaa
Kansan syvät rivit lauantaisin toivoo, siis lottoaa
leikkaa laman sakset, köyhän miks’ jääneet
”Unelmansa pienet vakan alle kätkee suomalainen,
Toivonsa lauantaisin herää , nytkö lotosta sen voiton`?
Vaikkei silti töitä jätä, tekemistä olla täytyy, ikuinen
ei ole rahakirstun määrä, varalle kurjuuden koiton”
C-osa
Ruumis revittynä rikki, työnteosta kulunutta
Sielunsa itkuisen näytti, vahingossa mutta
Periksi anna ei, eikä pelkää kiven harmautta
Puskee ikuisiin, luottaen vain ...mikä lie totta
Täytyy maksaa yhä uudelleen kun suomi-poika bisnestään
Opettelee, oppirahat veroista taas kuittaa, milloin itsestään
Voittajan löytää, rahavirran luo, joka sampo lailla hyvää
Jauhaa ikuisuuksiin, vai ehtikö joku jo pois senkin myydä
”Unelmansa pienet vakan alle kätkee suomalainen,
Toivonsa lauantaisin herää , nytkö lotosta sen voiton`?
Vaikkei silti töitä jätä, tekemistä olla täytyy, ikuinen
ei ole rahakirstun määrä, varalle kurjuuden koiton”
Sus’220525
Mahtavaa tekstiä. Kiitos.
VastaaPoista