Tarina VI, osa kaksi

Tarinan ensimmäinen osa täällä.

 

Soittelin siis päivittäin kahteen kertaan setin läpi, aina pari tuntia kerrallaan. Joka aamu (ja aina kun en sitä tarvinnut) jemmasin kassin missä oli vähän vaatteita, ja musakansion missä biisien sanat +  soinnut. Kunnes laukku vietiin jostain pensaasta. Lohdutti ettei kaveri aarretta löytänyt, ketutti kun meni vaikeaksi. Raavin muististani noin kolmekymmentä biisiä joita siis toistin. Välillä toki tuli suomalasia vastaan, jopa kotikylästä. Silloin aina pääsi suihkuun ja vähän jeesivät muutoinkin. Eräs suomalainen talvipakolainen antoi kerran jalouden puuskassaan viisi tonnia, johan oli hauskaa pari päivää;) Aina kun sai jostain rahaa, kerjuu loppui siihen ja lomailin. Pääsin sellaiseen eletään todellakin päivä kerrallaan kunnes tein huonon päätöksen, vaan siitä myöhemmin, ensin muutamia kokemuksia viikkojen varrelta.

Käypänen toimintaseteli

Minua lähestyi baarissa eräs suomalainen, nuori, pariskunta. Saivat puhuttua juttuun jossa lähden kuskiksi Marokkoon jossa minulle maksettaisiin, olikohan 30 000 pesetaa.. . Kaikki sujui mainiosti ja menin heidän asuntoonsa jossa kävin suihkussa. Siinä istuessani ammeessa kaikki karvat nousi yhtäkkiä pystyyn ja päässä takoi että tähän homman et lähde, tässä on jotain mätää. Puin vaatteet päälleni ja häivyin kuuntelemasta vakuutteluja. Projektin tarkoitus oli viedä auto maahan ja myydä se siellä ja saisin rahani. Yksinkertaista? No ei todellakaan, Marokossa oli (voi olla vieläkin) sellainen käytäntö että jos tulet maahan autolla niin kuljettajan viisumiin merkataan se auto, ja kun lähdet maasta niin se auto pitää olla. Olisin siis jäänyt Marokkoon vankilaan mätänemään ties kuinka pitkäksi aikaa. Kaikki suomalaisetkaan eivät ole niin kivoja ja rehellisiä kuin yleensä ajatellaan, hyvä pitää mielessä. Silti minua korventaa jutussa nimenomaan se että omat maan miehet olisivat pettäneet minut niin helposti, mokoman rahan takia. Kusipäitä. Intuitio oli niin vahva etten kyseenalaistanut ollenkaan ja oikeassahan alinen tajuntani oli, sain tuon merkitään viisumiin -asian myöhemmin ja äimäilin vaistoani, kannattaa kuunnella itseään.

Marokko, Fez.

Myöhemmin tuli käytyä, kaunis, vaikkakin lohduttoman 

hiekkainen maa, valo on siellä jotenkin.. ylimaallista.

Tutustuin kahteen saksalaiseen maailmankiertäjään, olivat oikein hc-osastoa. Jotain viitisen vuotta olivat kolunneet Eurooppaa. Ja vetäneet kamaa, heroinistejä. Vaan sepä ei heistä sekopäitä tehnyt, ihan tavan jannuja joiden vapaudenkaipuu ajoi matkaan. Eräänä päivänä toinen heistä sai rahalähetyksen kotimaastaan ja sehän tiesi juhlintaa, minut kutsuttiin. Hakivat tequila-pullon, pilveä ja sitä polakkaa itselleen. Toinen tuumasi mulle kun siinä väsäili annostaan jotta haetkos muutaman sitruunan viinan kyytipojaksi. Menin lähikauppaan ja pyörin siellä hetken, ei sitruunoja. Toisestakaan kaupasta ei löytynyt ja tuumin että pitääkö lähteä lampsimaan kauas super y hipermercadolle. Katsahdin ylöspäin siunaten koituvaa vaivaa ja kuinka ollakaan, katselin sitruunaa puussa. Harvoin olen tuntenut itseäni niin tolkun tyhmäksi. 

Luonnonvarainen kasvi, ei vaan tullut mieleen 

moinen itsestäänselvyys.

Siihen mokaan, lopulta tein viimeisen virheen - menin vaihtamaan kitarani 125 grammaan pilveä, idea oli sitä jobata Suomi-turisteille, siitä olisi saanut jonkun 2 - 3000 markkaa jolla olisi lentänyt takaisin jonkun viikon päästä (ja siinä välillä syönyt hyvin jne, saattanut jopa jäädä sinne, odottamaan sitä paluulennonpäivää). Tehtiin märkäkorvalle jekku: siitä palasta oli "keitetty" se thc eli päräyttävä aine pois ja jäljellä olisi siis iso biitti joka tuoksui pilveltä, näytti pilveltä mutta ei sitten kolahtanutkaan kuin pilvi. Niin tohkeissani olin että kyllä sitä paloi kymmenisen grammaa ennen kuin uskoin että vituiks meni..  Nyyh. Kusettivat pientä, maailma on paha ja täynnänsä ilkeitä ihmisiä, muistakaatten te (me) sokeasti ihmisiin luottavat. Vieläkin tuppaan kärsimään tästä luonteenpiirteestäni, minkäs sitä mahtaa, kiltteydelleen, tosin paska kohtelu on kasvattanut sen pahan pojan kostamaan kokemiaan vääryyksiä

Meni sitten hieman vaikeaksi vaan (pieni) pelastus tuli, sen ihmisen muodossa jonka luokse olin alunperin ollut menossakin. Oli kuullut juttuja Torressa pyörivästä suomalaisesta nuoresta miehestä joka on pitkä ja soittaa kitaraa, sai jostain etiäisen ja tuli katsomaan, minähän se. tarjosi ihan ekaksi safkat, olihan tuota painoa lähtenyt joku kakskyt kiloo.... Olin jo ehtinyt soittaa mutsille sen kauhean puhelun että auta ja asia oli järjestymässä, viimeisen viikon hengailin kaverin luona, kertailin tapahtumia ja tuumin että jo on jännää, tämä elämä...

Sellainen muistelo tällä kertaa, sattuu ja tapahtuu, kuten Halvatun Huuhkain tuppaa sanomaan. Paljon opin, ja tapahtui paljon mitä jätin kertomatta, jotka tuli mieleen vasta kirjoittamisen jälkeen (kirjoitin siis kolme päivää sitten, lisään tämän kun julkaisuun 6 pv:) ja ennen kaikkea haluan sanoa että pitää uskaltaa, kokea ja erehtyä, ottaa turpaan, saada voittoja, kaikki se vain kasvattaa, rikastuttaa elämääsi ,ja nyt kun olen vanha niin en kadu, (jos lukisin jonkun kirjoittaman vastaavan tarinan, tulisi aina mieleen että en silloin lähtenyt...) tekemiäni valintoja (jotka ehkä satuttivatkin itseäni; muiden hermoja koittelivat mutta sen saa kestää kun on vilkkaan lapsen äiti, sukulainen, kaveri, ystävä).

En itke edes kaikkein ikävimpiä tilanteita, elossa ollaan ja opittu on. Ja ilman laaksoja ei ole huippuja, on vain Pohjanmaa......... ;DD (että joku voikin asua niin yksitoikkoisen tasaisessa maisemassa, jenkkien keski-lännessä tulisin hulluksi kun jo Pohjanmaakin koettelee sietokykyä). Olen vuoristorata-ihminen.

Totta se on että jos nuorena ei mene niin vanhana ketuttaa se että ei mennyt. Voihan vanhempanakin mennä, mokata ja oppia vaan sitä on niin mukavuudenhaluinen että mitkään kuuden viikon kadulla asumiset ei vaan enää lähde, onnistu noin vaan, ja liika turvallisuus poistaa sekoilun mahdollisuuden;)

Sus'

Tällaista menoa oli Sujellakin, tosin enempi

näitä Juicen biisejä vetelin, Suomen 

Bob Dylan tekstittäjänä! 

(Sus' soitti mm. Ei oo Pilvee -huutamalla huolella, koko ranta raikasi ;DD

Ja kaikki suomalaiset häpes', muut oli että olipas hyvä

veto, mistä lauloit? Ja sain kysyjältä muistaakseni 400 pesetaa!!

Eräs tyyppi oli ohikulkeissaan heittänyt palan pilveä, hashista joten

lähdin mercadoon ostamaan ruokaa, viiniä ja tupakkaa;)

Loppupäivä tuli istuskeltua auringossa ja lomailtua;)